Loistotädyke riehaantui ja puutarhuri hieman myös

Tänä kesänä jotkin kasvit ovat selvästi nauttineet runsaista sateista ja aivan villiintyneet kasvamaan. Näin on käynyt ainakin viime vuonna istuttamani loistotädykkeen kohdalla. Aikaisin keväällä kasvi vihersi jo iloisesti ensimmäisten joukossa kun rankan talven jälkeen vielä arvuuteltiin muiden kohtaloa. Ehdin jo odotella innolla ensimmäistä kukintaa mutta se tyssäsi jatkuviin sateisiin joka sai ihanat kukat lamoamaan lopulta maata vasten. Kostean kesän buustaamana kaatuneisiin kukkavarsiin kasvoi kuin vaivihkaa juuret ja paikalle levisi sitten tylsä tasaisen vihreä mattomainen kasvusto loistavan kukinnan sijaan.

Ensin suunnittelin, että leikkaan kasvin alas ja perkaan pois juurtuneet oksat. Lopulta päädyin hieman työläämpään ratkaisuun ja päätin siirtää kasvin kokonaan toiseen paikkaan. Pienen sireenipuun alla kasvavat kurjenpolvet saivat väistyä alarinteeseen loistotädykkeen tieltä. Tässä osittain kallioihin rajoittuneessa kukkamaan alueessa maa on sopivasti hieman hiekkaisempaa ja siten niukkaravinteisempaa joka sopi suunnitelmiin mainiosti.

Tästä pienestä muutoksesta juontuen alkoi sitten ketjureaktio eli kun yhtä siirtää niin toinen pitää laittaa tilalle jne. Kukkapuskat ovatkin saaneet kottikärrykyytiä ahkeraan viikonloppuisin. Puutarhaseuran myyjäisistä toivottavasti löydän vielä muutaman sopivan kasvin aukkokohtiin. Hakusessa olisi ainakin korkeita perennoja kuten valkoista ja vaaleansinistä jaloritarinkannusta, perinteinen kultapallo ja kenties vielä jotain kivaa.. yritän pitää tällä kertaa pääni kylmänä ettei lähde ihan lapasesta :-).

Kaikki komeat maksaruohot täytyisi ennen sitä siirtää vielä rantaan ja raivata kuusiaidan reunasta pois konnantatar ja punakoiso. Kunnostaa istutusalueet ja tehdä pihan syyslannoitus. Töitä siis vielä riittää :-)