Kesä 3/3
tiistai 29. lokakuuta 2019
Yöllä satoi ensilumi. Aamulla oli kuin valkoinen harsokangas olisi heitetty puutarhan peitoksi. Viimeiset kesäkukkien siemenet kuivuvat mökin pöydällä, pian laitan nekin varastoon, sitten on kesä "purkissa", ihan kirjaimellisesti, odottamassa uutta tulemista.
Kermankeltainen krassi siementi runsaimmin. Sen siemeniä sain talteen niin paljon, että ensi kesänä voisin kasvattaa kokonaisen krassipellon jos mielin. Mikähän viiraa päässä, kun siemeniä kerää talteen aina ylenmäärin, eikä raaski jättää yhtäkään pomimatta, vaikka muutama siemen riittäisi?
Tänä vuonna kasvimaalla kasvoi papuja, sokerihernettä, keräsalaattia ja yrttejä. Ihan kokeeksi laitoin yhteen lavakaulukseen kaksi kesäkurpitsaa, mutta eivät onnistuneet. En tiedä mikä niitä vaivasi. Niiden sato alkoi mädäntyä eikä ehtinyt edes syöntikokoon. Tästä viisastuneena päätin, että kasvatan jatkossa kesäkurpitsaa vain lämpimällä terassilla jossa se tuotti aiemmin hyvän sadon. Muuten kaikki vihannekset kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin ihan kivasti. Keräsalaattia syötiin jopa lokakuun alkuun asti.
Loppukesällä ihastui kanadanruusuihin ja istuttelin niitä rannantuntumaan. Hieman jänskättää nyt miten talvehtivat täällä. Kesän aikana kaikki ruusut kukkivat kovasti mutta eivät päässeet vielä oikein kasvuvauhtiin. Keväällä lannoitellaan ja katsellaan josko alkaisivat rotevoitua. Kerron ruusuistani tarkemmin, sitten kun näen miten menestyvät, en uskalla innostua vielä.
Joitakin uusia kasvihankintoja tuli kukkamaalle (kuten joka kesä). Joista suurikukkainen Annabelle pallohortensia oli yksi tämän kesän suosikeistani. Istutin sen rhodomultaan kukkamaan reunaan. Paikka on hortensialle muuten mainio mutta pitää muistaa ottaa huomioon sen kasvuolosuhteet muiden kalkinsuosioiden joukossa ja välttää sen kalkitsemista hengiltä kun kalkitsee kukkaniittyä keväisin.
Näin kalman kalpeaksi muuttuvat kuutamohortensiat syksyllä, silti näen niissä jotain todella kaunista kelmeydessään. Kaikki kevätkukkasipulit istutin lokakuun alussa, valkokukkaisia tällä kertaa.
Yksi viimekesän salkoruusuista yllätti ja kukki vielä toisen kerran, vaikka pitäisi olla kaksivuotinen. Kelloköynnös teki paljon nuppuja joista suurin osa ei ehtinyt avautua, vaikka se sinnikkäästi yritti sittenkin kun kylmyys oli värjännyt sen lehdet punaisiksi. Keräsin kelloköynnöksen siemenkodat talteen ja ihmettelin niiden muotoa, pitää avata yksi ja katsoa miten siemenet ovat siihen pakattuna kunhan ovat kuivuneet..
Voih, on niin pitkä aika kevääseen, haikeaa! Onneksi sisäkasvit tuovat edes hieman lohtua kun tulee vihreän kaipuu. Pitääkin muistaa käydä ostamassa merilevälannoitetta niille, kun olen huomannut, että se auttaa pitämään ne paremmassa kunnossa talven yli. Itselle voisi myös ostaa samalla jotain vitamiinilisää pitämään kaamosmasennuksen loitolla ja ehkä saatan leipasta jonkin hyvän kahvikakun, se ainakin auttaa takuuvarmasti. :-)
Kuulumisiin ja mukavaa alkuviikkoa ihanat.
~Katja~
Otto söpöstelee :-)
keskiviikko 16. lokakuuta 2019
Narukeppileikki on Otosta ihan vastustamaton ja sen palkaksi sain kuvattua kisuilua parhaimmillaan.
"En voi ymmärtää miksi mami ei jaksa leikkiä narukepillä jatkuvasti ja yrittää aina heilutella hiirilelua ja vaikka mitä pehmoleluja nenän edessä, ihan kuin kiinnostaisi, nau. Mikään ei ole ollenkaan niin hauska kuin narukeppi ja yksin leikkiminen on tylsää. Hiirilelun heiluttelu ei nyt auta. Tänne mami naruleikki odottaa, nau, nau!"
Otto on rodultaan persialainen joten turkinhoito vie aikaa. Turkissa on pumpulimainen aluskarva ja pitkä päälikarva ja turkki pitää harjata ja pestä säännöllisesti, jotta se ei takkuunnu. Onneksi turkin hoitoon on saatavilla hyviä apuvälineitä kuten furminaattori joka poistaa irtokarvaa ja ehkäisee turkin takkuuntumista. Otto ei paljon perusta turkinhoidosta mutta on totutettu kasvattajalla siihen pennusta asti joten se ei ole siitä ihan kamalan vastenmielistä. Pienillä lisänikseillä saa pesukokemuksesta kissalle mielekkäämmän kokemuksen.
"Kellin mielelläni selälläni, mutta se ei ole merkki, että masua saa rapsuttaa. Masun rapsutus
on ehdoton no, no."
Kaulan alta rapsuttaminen on Otosta niin
iki-ihanaa että, pikku-sametti-pääkky pitää tunkea kokonaan kämmenelle. <3
Otto syö sekä kuivaruokaa (Royal Canin persian, joka estää karvapallojen muodostumista) sekä märkäruokaa.
Märkäruokalistalla on broileri, lohi, nauta, broilerin sydän ja rafaelin kiusaus. Lisäksi lemmikkikaupasta olen ostanut kissoille tarkoitettuja pakasteena broileri- ja kalapullia joihin on
jauhettu sekaan luut ja sisäelimiä. Lisäravinteena Otto saa lohiöljyä,
satunnaisesti vitamiineja ja kalkkia.
"Mami pelkää, että satutan itseni kun haluan juoksennella, mutta paksu turkki pehmentää iskuja. Yleensä hepulointi on merkki vatsani toiminnasta ja sitten tuleekin jo kiire kissavessaan."
Leppoisaa keskiviikkoa kaikille ja nautitaan syksyisistä tunnelmista.
Terkuin Otto ja emäntä
Puutarhavaja ministellen
maanantai 14. lokakuuta 2019
Kesällä sain idea tästä pienestä puutarhavajasta ja aloin näpertelemään sitä pikkuhiljaa. Sisustus vielä puuttuu ja suunnitelmissa olisi tehdä seinustalle pieni kasvihuone. Muuten talo alkaa olla kutakuinkin valmis. Laitoin kuvia tekeleestä aiemmin Instaan. Viikonloppuna mökillä sain napsittua parempia kuvia tänne blogiin luonnonvalossa. Sade meinasi haitata kuvauksia mutta onneksi suuremmilta kosteusvahingoilta vältyttiin. Pahvinen peltikatto hieman vääntyili kosteudesta samoin pohjapahvi mutta sain ne onneksi suoristettua takaisin entiseen muotoonsa sisällä.
Kurpitsat olen tehnyt aiemmin fimosta samoin lyhdyt. Haravaan nappasin mallin mökin vanhasta rautaharavasta.
Kivaa syysviikon alkua.
-Katja
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)