Kasvimaan kuulumisia

Sateiset viileät päivät ovat saaneet kasvun pomppaamaan ihan silmissä. Vihannekset suorastaan rakastavat tätä kosteaa ja viileää säätä mikä on saanut ne melkoiseen kasvuvauhtiin.

Lavakauluksissa kasvattaminen on toiminut mökillä jo usean kesän ajan ja erityisen tyytyväinen olen ollut lavakauluskasvimaan helppohoitoisuuteen. Enää kun ei tarvitse kyykkiä maanrajassa kitkemässä ja kuopimassa ja muutenkin vihanneksia on kevyempi/ siistimpi hoitaa kun ne ovat kompaktissa "paketissa".

Tänä kesänä kasvatan paljon keräsalaattia joka on mukavan rapeaa ja paranee vain syksyä kohden. Keräsalaatti alkaa nopeasti muodostamaan löyhää lehtiruusuketta joten sisemmät salaatinlehdet pysyvät puhtaina kun eivät rötkötä mullan päällä. Yksi kerä riittää hyvin salaattiin.

Porkkanaa ja punajuurta pitää olla tottakai. Punajuurista kasvatan ainoastaan pitkulaisen mallisia jotka kasvutavallaan säästävät arvokasta multatilaa.  Juurikasvit kasvavat lavoissa tiheästi jotta niitä voisi alkaa heti alkusyksystä syömään samalla kun kasvustoa sopivasti harventelee.

Lisäksi on tulossa paljon makeaa sokerihernettä, se kun on niin herkkua. :-) Sitä kasvaa lähes jokaisessa lavassa. Yhden lavan varasin pelkästään kyssäkaalille. Siitä tulee mainiota gratiinia ja se sopii ihanasti myös monenlaisiin pataruokiin. Tilaa kyssäkaalille löytyi kun jätin kurpitsat lavoista pois ja päätin kasvattaa sen koreissa joissa se näyttäisivät menestyvän parhaiten.

Kesäkurpitsaa on tulossa kolmenlaista; sitä perinteistä vihreää pitkulaista (joka on tosi satoisaa), keltaista litteää ja ekstrana koristekurpitsaa tuleviin syysasetelmiin. :-)

Kasvihuonetta pitänee käydä siistimässä, ihan lähiaikoina, siitä on kehkeytynyt viidakko.. Samalla otan kuvia ja päivittelen satokuulumisia.

Ihanaa kesänviettoa kaikille lukijoilleni ja kuulumisiin pian.

-Katja

Kukkaterveisiä ja sadepäivien lokoisuutta

 

 

Sade tuli niin tarpeeseen, en voi kuin kiitellä luontoäitiä. Helleviikot ovat hellineet puutarhuria ja puutarhaa aivan ihanasti, vaikkakin olen viime viikot töiden jälkeen hiki päässä vedellyt kasteluletkua ympäri mökkipihaa vertaimevien öttiäisten piirittämänä, olen myös ehtinyt nauttimaan suloisista suvipäivistä; uimisesta, saunomisesta ja tietenkin kesän kukkaloistosta. Luonto suorastaan kirkui sadetta ja olin jo lopen kyllästynyt "kasteluletkujumppaan", joten sade tuli ihan kreivin aikaan, jes!

Mökkipuutarhasta on onneksi, vuosi vuodelta, tullut helppohoitoisempi. Kitkemistä on vähemmän kun perenna-alueet ovat kasvaneet pikkuhiljaa umpeen. Alkukesällä lannoitan ja kalkitsen ja loppukesällä typistelen runsaimmin kasvavia kasvustoja ja samalla siirtelen kasveja jos tarve niin vaatii.

Kesäkukiksi valitsin tänä kesänä vain helppohoitoisia; ahkeraliisoja, miljoonakelloja ja (jo perinteiset itsekasvatetut) krassit lisäksi auringonkukat ja jänönhännät.  Helppohoitoisimmat kesäkukat jaksavat kukkia koko kesän, ilman kuivien kukkien nyppimistä, kunhan muistaa kastella ja hieman lannoitella. Käytän monesti istutusvaiheessa kestolannoitetta joka kukittaa koko kesän.

Mutta ei kesä ilman puutarhatöitä tuntuisi kesältä. Ehei :-) Tänä vuonna siitä pitää huolen uusi kasvihuonekokeilu jossa riittää puuhaa koko kesäksi. Pikkuruinen kasvari on pullollaan, paprikaa, tomaatteja, kurkkua, yrttejä ja sitten on vielä lisäksi hoidettava lavakasvimaata jos mielii satoa saada.

Tänään aion nauttia lokoisasta sadepäivästä, rentoutua ja aika ajoin vain kurkistella mökinikkunoista puutarhan suuntaan miten siellä "kastelu" sujuu. Sadepäivän kunniaksi leivon iltapäiväkahville (kunhan taikina on kohonnut) muutaman pellisen hyvää vehnästä ja nautiskelen lämpimäisiä heti kylmän maidon kera, nam.:-)

Kevät ja alkukesä on varmasti ollut monille stressaavaa ja ehkä ikävääkin aikaa koronan ja kaiken siihen liittyvän vuoksi, mikä pistää ajattelemaan.. Minulla blogailu jäi tauolle, jotenkin ihan huomaamatta. Uusia asioita ja ajattelemista tuli eteen ja oli aikaa pysähtyä, kääntyä sisäänpäin ja kuunnella hiljaisuudessa omia ajatuksiaan.

Onneksi alkukesä on ollut säiden suhteen niin iki-ihana, oikea puutarhaihmisen unelma. Ihanaa kesän viettoa kaikille lukijoilleni siellä töissä tai lomalla parhaillaan oleville. Katsellaan hellepäivien puutarhakuvia ja nautitaan täysillä tästä sateisesta kesäpäivästä.

Kuulumisiin :-)

~Katja~

Kesä 3/3

Yöllä satoi ensilumi. Aamulla oli kuin valkoinen harsokangas olisi heitetty puutarhan peitoksi. Viimeiset kesäkukkien siemenet kuivuvat mökin pöydällä, pian laitan nekin varastoon, sitten on kesä "purkissa", ihan kirjaimellisesti, odottamassa uutta tulemista.

Kermankeltainen krassi siementi runsaimmin. Sen siemeniä sain talteen niin paljon, että ensi kesänä voisin kasvattaa kokonaisen krassipellon jos mielin. Mikähän viiraa päässä, kun siemeniä kerää talteen aina ylenmäärin, eikä raaski jättää yhtäkään pomimatta, vaikka muutama siemen riittäisi?

Tänä vuonna kasvimaalla kasvoi papuja, sokerihernettä, keräsalaattia ja yrttejä. Ihan kokeeksi laitoin yhteen lavakaulukseen kaksi kesäkurpitsaa, mutta eivät onnistuneet. En tiedä mikä niitä vaivasi. Niiden sato alkoi mädäntyä eikä ehtinyt edes syöntikokoon. Tästä viisastuneena päätin, että kasvatan jatkossa kesäkurpitsaa vain lämpimällä terassilla jossa se tuotti aiemmin hyvän sadon. Muuten kaikki vihannekset kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin ihan kivasti. Keräsalaattia syötiin jopa lokakuun alkuun asti.

Loppukesällä ihastui kanadanruusuihin ja istuttelin niitä rannantuntumaan. Hieman jänskättää nyt miten talvehtivat täällä. Kesän aikana kaikki ruusut kukkivat kovasti mutta eivät päässeet vielä oikein kasvuvauhtiin. Keväällä lannoitellaan ja katsellaan josko alkaisivat rotevoitua. Kerron ruusuistani tarkemmin, sitten kun näen miten menestyvät, en uskalla innostua vielä.

Joitakin uusia kasvihankintoja tuli kukkamaalle (kuten joka kesä). Joista suurikukkainen Annabelle pallohortensia oli yksi tämän kesän suosikeistani. Istutin sen rhodomultaan kukkamaan reunaan. Paikka on hortensialle muuten mainio mutta pitää muistaa ottaa huomioon sen kasvuolosuhteet muiden kalkinsuosioiden joukossa ja välttää sen kalkitsemista hengiltä kun kalkitsee kukkaniittyä keväisin.

Näin kalman kalpeaksi muuttuvat kuutamohortensiat syksyllä, silti näen niissä jotain todella kaunista kelmeydessään. Kaikki kevätkukkasipulit istutin lokakuun alussa, valkokukkaisia tällä kertaa.

Yksi viimekesän salkoruusuista yllätti ja kukki vielä toisen kerran, vaikka pitäisi olla kaksivuotinen. Kelloköynnös teki paljon nuppuja joista suurin osa ei ehtinyt avautua, vaikka se sinnikkäästi yritti sittenkin kun kylmyys oli värjännyt sen lehdet punaisiksi. Keräsin kelloköynnöksen siemenkodat talteen ja ihmettelin niiden muotoa, pitää avata yksi ja katsoa miten siemenet ovat siihen pakattuna kunhan ovat kuivuneet..

Voih, on niin pitkä aika kevääseen, haikeaa! Onneksi sisäkasvit tuovat edes hieman lohtua kun tulee vihreän kaipuu. Pitääkin muistaa käydä ostamassa merilevälannoitetta niille, kun olen huomannut, että se auttaa pitämään ne paremmassa kunnossa talven yli. Itselle voisi myös ostaa samalla jotain vitamiinilisää pitämään kaamosmasennuksen loitolla ja ehkä saatan leipasta jonkin hyvän kahvikakun, se ainakin auttaa takuuvarmasti. :-)

Kuulumisiin ja mukavaa alkuviikkoa ihanat.
~Katja~

Kesäkuvia 2/3

Tänä kesänä kasvatin ennätyspaljon krasseja. Ne taitavat olla niitä kesäkukista helpoimpia ja myös varmimpia onnistumaan. Ei tarvitse kuin muistaa kastella ja vähän lannoittaa niin kukinta on taattu koko loppukesän.

Krassien pirteät värit ilahduttavat mökin edustaa ja kermankeltaiset somistavat kukkaniityn puoleista terassia. Olen aivan ihastunut noihin vaaleankeltaisiin. Karsin rehevää lehdistöä heti kun ne alkavat tehdä kukkanuppuja näin ne kukkivat runsaammin ja kukat tulevat parhaiten esiin. Pitänee muistaa kerätä siemenet talteen taas ensi kesää varten.

Saunan seinustalla parhaillaan siementävät jaloritarinkannukset, jotka kukkivat elokuun puolenssavälissä. Keväällä asensin jo hyvissä ajoin tukiverkon tuleville kukkavarsille ja tuolloin tuntui aivan hullulta kiinnittää se yli metrin korkeuteen pienten taimien yläpuolelle, mutta ritarinkannukset kasvavat aina melkoisiksi huiskaleiksi. Tänä kesänä pisin kukkavana ylsi katonharjalle asti. Näissä kaunottarissa ei ihme kyllä käy pölyttäjiä, perhoset ja kimalaiset eivät ole kukista kiinnostuneita. Sireenikiitäjän olen nähnyt joskus pyörivän kukkien ympärillä ja imevän mettä kolibrimaisesti paikallaan lekutellen. Se taitaa olla yksi harvoista hyönteisistä jotka yltävät pitkällä imukärsällään ryystämään mettä kukan näyttävästä kannuksesta.

Arabella-kärhö kukkii lepovuoden jälkeen yhtenä kukkamerenä ja kukintaa riittää takuuvarmasti syksyn pakkasiin. Kuivalla ja paahteisella eteläseinustalla se vaatii kukkiakseen paljon kastelua. Seinustan salkoruusut ottivat nokkiinsa viime kesän kuivuudesta. Ainoastaan yksi "selviytyjä" jaksaa kukkia lumikärhön seurana. Salkoruusun esikasvatus takkuili tosi pahasti ja vaikka kylvin siemeniä kahdessa erässä lopulta onnistuin kasvattamaan vain muutaman alun ja niistäkin vain tämä yksi selvisi kukkimaan. Ensi vuonna on turvauduttava kaupan siemeniin jos mielii näitä kukkia kasvattaa, omat siemenet itävät näköjään niin huonosti ettei kannata nähdä enää vaivaa.

Kivaa ja aurinkoista viikonalkua

ja  kukkakuulumisiin..

:-)

~Katja~

Kesä 1/3 ja uusi perheenjäsen esittäytyy

Tervehdys kuin tuulahdus kaikille teille ihanat lukijani. ❤
Kesä on hurahtanut ohi, ihan liian nopeasti kuten aina, siis ihan pikavauhtia! Lomalla tuli silti paljon kuvattua joten, päätin tehdä kertyneistä puutarhakuvista pienen sarjan jottei kuvapläjäyksestä tulisi liian raskas. Kuvien myötä palaan takaisin kesämuistoihin ja kutsun teidät jakamaan menneet puutarhahetket kanssani. :-)

Tänä kesänä mökkillä ei ole tehty tai aloitettu mitään sen suurempia projekteja, onneksi. Mökillä on otettu tavallista rennommin, eikä puurrettu isointa aikaa hikipäässä kuten tavallista. Olen antanut puutarhalle vapauden kasvaa ilman jatkuvaa väliinsekaantumista; ilman kasvien siirtelyä, jakamista, versojen kitkemistä, yleensä kitkemistä jne. Mielenkiinnolla olen seurannut tätä kokeilua ja puutarhan rehottamista valtoimenaan ja mitä siitä seuraa.. Kuinka ollakaan puutarha voi hyvin eikä kukkapenkit huku rikkaruohoihin, ainakaan pahemmin. :-)

Suuri apu on varmaankin ollut myös siitä, että keväällä putsasin penkit aika perusteellisesti rikoista. Kuiva ja viileä kesä on myös hillinnyt kasvua samoin kirvat, joita on ollut ikävän paljon. Joitakin uusia kasveja olen hankkinut kuten valkoista syysleimua ja hortensian kukkaniitylle jotta saisin kuutamopuutarhatunnelmaa, muutenkin valkoiset kukat viehättävät tuomalla valoa ja korostamalla runsasta vihreyttä. Dramaattinen tummapunainen ja keltainen saavat jäädä antamaan mukaan vaihtelua. Nyt haluaisin kitkeä niityltä vielä loputkin siniset kukat ja istuttaa tilalle valkoisia, mutta se jääköön kevääseen.

Heinäkuussa meille saapui uusi perheenjäsen Otto-kissa joka on rodultaan persialainen. Otto on rodulleen tyypillisesti aika letkeä tyyppi ja ottaa rennosti kuten emäntänsä. Otto on saanut paljon kaipaamaansa huomiota ja valoittanut jo "mamin" ja "isin" sydämet ihan kokonaan. Hänelle tehtiin heti oma ulkoilualue aitaamalla ylä- ja alaterassit. Tästä huolimatta Otto sai ensimmäisen punkkitartunnan mistä koitui eläinlääkärireissu. Punkki oli porautunut pojan silmäluomen kulmaan niin ikävästi ettei sitä voitu omin voimin poistaa. Onneksi eläinlääkäri sai punkin napsaistua nätisti kokonaan irti eikä siitä koitunut sen enempää harmia.

Otto on nauttinut täysin rinnoin kesästä mökillä kuten emäntänsä ja paluu kaupunkiin oli selvästi sille ihan booring-juttu. Paluu arkeen on ollut kaikilla edessä, mutta onneksi kesä jatkuu ja viikonloppuisin päästään mökille ulkoilemaan. Ottokin pääsee taas mielipuuhaansa sudenkorentojahtiin, joita se on jo onnistunut pari nappaamaan, silloin kun on mamin silmä välttänyt.

Ihanaa kesäistä viiikonalkua kaikille ja ihanaa paluuta arkeen.

❤

Katja