Aurinko armas kippura varvas..



Auringonvalo ja lämpö ovat meille suomalaisille niin kaivattua pitkän talven jälkeen. En kuitenkaan halua olla ilonpilaaja, mutta kerron heti kättelyssä, että teksti sisältää varoituksia ja tietoa joka saattaa tuntua ikävälle innokkaimmista auringonpalvojista.

Olen parhaillaan mukana tutkimusprojektissa jossa kerätään laajaa tietoa auringon iholle aiheuttamista vaurioista. Tutkimus kantaa nimeä Pohjois-Savon ihosyöpäohjelma (PosIho). Tutkimuksen tarkoituksena on vähentää ihosyöpien sairastavuutta sekä löytää uusia immunomarkkereita ennustamaan ihosyöpien riskiä ja kehittymistä. Ihosyövät ja ihovauriot ovat voimakkaasti lisääntyneet väestössä joten tämä tutkimus on ollut aiheellinen jo pitkään.

Tutkimuksessa ovat mukana Kuopion yliopistollinen sairaala, Iisalmen sairaala ja Varkauden sairaala. Ohjelmaan kuuluu myös tutkimusyhteistyö Itä-Suomen Biopankin kanssa.

Riskiryhmässä ovat helposti palavat henkilöt kuten punatukkaiset, runsasluomiset ja auringolle työssään tai vapaa-aikanaan altistuneet tai ihonsa usein polttaneet (jo lapsuudessa) henkilöt sekä solariumin käyttäjät ja immunosuppressiiveja käyttävät potilaat. Lisäksi tutkimukseen voivat osallistua kaikki 18-80 vuotiaat vapaaehtoiset henkilöt jotka ovat kiinnostuneet oman ihonsa kunnosta. Tiesitkö, että osa väestöstä on myös piilevästi punatukkaisia joka voi selittää ihon aurinkoherkkyyden.

 VARJO ● VAATTEET ● VOIDE

Parhaiten auringon haitalliselta UV-säteilyltä suojautuu välttämällä auringonottoa. Iho kannattaa suojata yli 30 suojakertoimella sekä lisäksi suojaavalla vaatetuksella ja leveälierisellä aurinkohatulla joka suojaa myös kaulan, niskan ja korvanlehdet. Värikkäät paksut vaatteet suojaavat ihoa paremmin kuin ohuet ja valkoiset. Muistisääntönä toimii varjo, vaatteet ja voide. Vältä auringossa oloa, kun UV-indeksi on yli 3, yleisesti klo 11–15 välillä. Elimistölle tärkeää D-vitamiinia saa myös purkista keho ei osaa erotella mistä sen ottaa. On hyvä tietää, että päivän D-vitamiiniannoksen saa keskikesällä jo 15 min aurinkoaltistuksella vaikka pelkästään alaselän iholle, joten pienikin aurinkoaltistus pystyy kattamaan päivän D-vitamiinitarpeen.



Auringon UV-säteilyltä suojautuminen on tärkeää, se pitäisi nykyään kaikkien omasta terveydestään välittävän tiedostaa.  Minun ikäryhmäni ihmiset (40-50 vuotiaat), puhumattakaan meitä vanhemmista ihmisistä, kuuluvat  juuri siihen riskiryhmään joka lapsena ja nuorena ei osannut suojautua riittävästi auringolta, koska auringon haitoista tiedettiin silloin hyvin vähän. Oliko edes olemassa kunnollista aurinkovoidetta ja käyttikö sitä kukaan? Sitten tulivat solariumit ja alettiin käydä talvisin etelänmatkoilla. Rusketusta pidettiin tuolloin muodikkaana. Muistan, että ruskettumisen sanottiin jopa olevan terveellistä ja meidän lasten piti olla paljon kesällä auringossa jotta saatiin vastusutuskykyä talvea varten. Nyt sitten korjataan sitä satoa..Onneksi hyvissä ajoin löydetyt ihosyövät voidaan hoitaa melko helposti vastaanotolla. Tärkeää ja ennaltaehkäisevää on tarkastaa ihon kunto säännöllisesti.

 

Nyt reilun vuoden pyörineessä tutkimuksessa on vapaaehtoisia tutkimuspotilaita saatu jo lähes kaksisataa joten kiinnostus on ollut iloinen yllätys. Seulonnalla on saatu kiinni ja hoidettu useita melanoomapotilaita. Ihosyövän löytyminen tulee usein yllätyksenä ja saattaa säikäyttää potilaan. Silloin viimeistään tulee potilaan usein mietittyä syitä ja seurauksia ja pohdittua mitä on tullut tehtyä oikein ja mitä väärin. Onneksi hyvät asiantuntijat ovat silloin meillä tukena, vastaamassa kysymyksiin ja monet ihosyövät pystytään hoitamaan jo vastaanotolla.  

Jos kiinnostuit tutkimuksesta ja oman ihon kunto arveluttaa voit ilmoittautua tutkimuspotilaaksi ottamalla yhteyttä Kuopion yliopistolliseen keskussairaalaan ihotautienpoliklinikalle tai laittamalla viestiä minulle sähköpostiin joka löytyy sivupalkista. Tutkimusta meillä koordinoivat ihotautien ja allergologian professori Ilkka Harvima ja LT, FM Hanna Siiskonen. Tutkimukseen halukkaille lähetetään kotiin ohjeistus tutkimuksesta sekä esitietokaavake jonka he täyttävät kotona ja ottavat mukaan ensikäynnille. Vastaanotolla potilaan iho tarkastetaan päästä varpaisiin ja arvioidaan ihon vaurioaste ihon pigmenttimuutoksen ja ryppyisyyden mukaan. Samalla tutkitaan mahdolliset ihosairaudet ja luomet alan ammattilaisten toimesta. Potilaan suostumuksella otetaan mielellään ihokoepalat biopankkiin sekä verinäyte. Tästä eteenpäin potilaan iho on tarkassa syynissä kymmenen vuotta jos hän niin haluaa. Ihokoepaloja ja verinäytettä ei kuitenkaan oteta kuin yhden kerran. Uusintatarkastukset määräytyvät ihon vaurioasteen ja löydöksien mukaan.



Onneksi moni on jo tiedostanut UV-säteilyn haitat ja osaa siltä jo suojautua. Lasten ja nuorten iho on vielä erittäin herkkä palamiselle joten sen suojaamiseen pitää vanhempien kiinnittää erityistä huomiota. Rannalla kannattaa leikkiä aurinkovarjon alla ja lisäksi muistettava suojavaatetus pihaleikeissä. Lisää auringoltasuojautumisesta, ihosyövistä ja tästä tutkimuksesta saa tietoa täältä ja täältä . Vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin ja konsultoin tarvittaessa asiantuntijoita jos oma tieto ei riitä. Neuvoa voi kysyä myös sähköpostilla. Linkeistä löytyy myös hyödyllisä testejä joilla voi testata esim. oman riskiluokkansa.
 
Loppukevennykseksi pyöräytin pienen runonpätkän.

Aurinko saa helliä puutarhurin kukkia, ei kasvoja jottei tarvitse käyttää ryppyrasvoja. 
;-)

Katja






Madekeittoa



Madekeitolle ei minusta vedä vertoja mikään muu kalakeitto ja se kuuluu kevättalven ehdottomiin suosikkeihin. Meilläkin on herkuteltu viime päivinä mateen mahtavalla maulla. Alkuviikon lumimyräkkä on saanut jään alla mateen liikkeelle. Mies on ahkerasti noita kalan roikaleita avannosta narrannut ja kantanut ilokseni keittiöön. Laitan tänne oman madekeittoni ohjeeni niin pääsette halutessanne sitä kokeilemaan ja herkuttelemaan. :-) Varsiselleri ja kookosmaito antavat tälle keitolle hienon säväyksen.

mateen lihaa 
keltasipulia 1-2
kiinteää perunaa  n. 6-7 isoa
kolme sellerinvartta
chiliä
tilliä
kasvisfondia maun mukaan
kookosmaitoa yksi tölkki

Perunat kuoritaan ja paloitellaan isoiksi lohkoiksi. Sipulit paloitellaan karkeasti ja selleri leikataan sentin pätkiksi.  Keitetään kasviksia kunnes perunat ovat puolikypsiä jonka jälkeen lisätään joukkoon kokonainen made. Keitellään rauhallisesti kiehuen kunnes kalan liha irtoaa ruodoista. Nostetaan kala lautaselle ja poistetaan näkyvät ruodot. Paloitellaan kala sopiviksi paloiksi takaisin keittoon. Lisätään lopuksi maun mukaan kasvisfondia, kookosmaito ja tilli. Tarkistetaan suola.

Nautitaan keitto hyvän ruisleivän kera, hymyillen. :-)

Leppoisaa viikonloppua.


Katja



Ruusuja


Mikä sen ihanampaa kuin haaveilla tulevasta kesästä ja ruusutarhasta täällä loskan keskellä. Kuvat eivät ole valitettavasti omasta puutarhasta (voi kun olisikin) vaan kirjoista joita olen viime päivinä lumoutuneena selaillut. Viikonloppuna tein paikallisella kirpparilla suuren puutarhakirjalöydön ja joukossa olivat nämä ihanat ruusukirjat. Voin vain ihmetellä miksi ne olivat sinne joutuneet ja kuka oli niistä hennonut luopua. Onneksi satuin paikalle juuri parahiksi ja poimin euron kirjalöydöt talteen.

Kirjojen kuvat toivat heti mieleeni lämpimät lapsuuden kesät ja äidin kukkivat ryhmäruusuistutukset talomme seinustalta. Muistin myös upean köynnösruusun joka kohosi korkeuksiin lämmintä tiiliseinää vasten ja kukki niin ihanan kirkkaanpunaisin kukin keskikesällä. Tontin laidalla oli vanha suuri juhannusruusupensas mikä houkutteli runsaasti pörriäsiä valkoisiin kerrottuihin kukkiinsa. Kukat avautuivat aina heinäkuun ekalla viikolla juuri sopivasti isäni syntymäpäiville. Noita muistellessa saatoin melkein aistia ihanan kesäpäivän tuoksun..

Mökkipuutarhaan olen istuttanut tuota iki-ihanaa juhannusruusua. Se jotenkin kuuluu suomalaiseen puutarhaan. Olen aina pitänyt sen vaatimattomuudesta ja puhtaan valkoisista kukista. Mökillä on myös lahjaksi saatu vaaleanpunainen suurikukkainen ruusu, joka luultavasti on jokin vanha ranskanruusu, lahjoittajakaan ei ruususta enempää tiennyt. Ruusu paleltui pahoin muutama talvi sitten ja luulin sen jo kuolleen, mutta se lähti yllättäin versomaan viime kesänä.  Toivottavasti ruusu vielä toipuu, pidän kovasti sen runsaasti kerrotuista kukista.

Nyt ruusukirjoja selaillessani alkoi pieni ruusukuume nousemaan. Eniten viehättivät suuret kerrotut ruusut mutta lajikkeet rajautuvat aika minimiin tällä viidennellä vyöhykkeellä jonka vain voin niille tarjota. Ryhmäruusut kiinnostaisivat monipuolisuudellaan. Jospa tontilta löytyisi niille sopiva paikka. Korkeuserojen vuoksi alueella on paljon ns. mikroilmastoista ja tuulelta suojaisia paikkoja, joten hyvällä säkällä jopa jokin arempi laji saattaisi menestyä, kunhan uskaltautuu kokeilemaan.

Ruusupenkki pitää perustaa aurinkoiseen paikkaan. Paras paikka mökkitontilla olisi varmaan rannan tuntumassa rinteen alla. Paikalla on suorastaan paahteinen. Rannassa on kuitenkin paljon puunjuuria joten kohopenkki tulisi ainoastaan kyseeseen. Lämmin rinne suojaisi ja lämmittäisi hyvin taustalla ja keväällä lumet sulavat siitä ensimmäisenä. Toinen mahdollinen alue olisi myös rannan tuntumassa viimekesän dahliapenkissä joka sijaitsee lähellä kasvimaata. Siinä olisi myös valmis penkki joka ei tarvitsisi kuin lantaa ja kompostia joten ruusuja pääsisi heti istuttamaan. Sopivia paikkoja löytyisi varmasti myös yläpihan kukkaniityltä perennojen joukosta. Sopivien lajikkeiden valinta taitaakin olla se suurin ongelma ja mistä niitä löytyisi. Otankin nyt mielelläni teiltä lukijoiltani vastaan suosituksia ja niksejä mistä ruusujen kasvatuksen aloittaisin.

Viikonloppuna ajattelin aloittaa ensimmäiset taimikasvatukset perinteisesti paprikoista. Viime vuonna kylvin paprikat itämään 19.2 joten hyvin aikataulussa pysytään. :-)

Ruusuisin ajatuksin..tsau, tsau..

~Katja