Syyskesän puuhia

Tilaamani kukkasipulipaketti pitäisi saapua postiin lähipäivinä. Malttamattomana jo odotan, että pääsen fiilistelemään sen sisältöä. Täällä onkin näpit "syyhynneet" kovasti istutuspuuhiin ja odottavan aika on ollut pitkä, nyt kun olisi mitä mainioin sää puutarhatöihin.
Joko teillä lukijat on sipulit istutettu vai odotetaanko sielläkin yhä syksyn"puuha"pakettia saapuvaksi?

Viikonloppuna sain kuitenkin jo istutettua maahan osan salkoruusun ja jaloritarinkannuksen taimista (tästä siementilauksesta voit käydä lukaisemassa TÄÄLLÄ). Salkoruusun eri värimuotojen kasvussa huomasi nyt selviä eroja. Jotkin olivat jo varsin roteviksi kasvaneita alkuja kun taas toiset vielä hentoisia. Jokin ötökkä oli järsinyt osasta lehdet kokonaan, mutta onneksi siemeniä tuli kylvettyä sen verran runsaasti, että kaikista väreistä sain siitä huolimatta vielä hyvät alut maahan.

Ritarinkannukset itivät salkoruusuja paljon hitaammin ja näyttivät riittävän topakoilta istutettavaksi. Päätin istuttaa ne suojaisaan rantapenkkiin kasvipengerryksen seinustalle jossa kukinnot on tarpeen vaatiessa helppo tukea puuseinää vasten.

Kivirappujen sementtivalu näyttää kovettuneen kestäväksi. Luontoäiti saa nyt vapaat kädet somistaa portaat vihreällä sammaleellaan. Tuo uuden ja vanhan rapun sauman väriero näkyy vielä niin järkyttävän selvästi, huh.

Viikonloppuna en malttanut olla suunnittelematta jo rappujen reunan istutuksia. Toteutus jää kuitenkin melko varmasti ensi kevääseen, jos ei nyt ihan tosi pitkä ja lämmin syksy tule. Kiva olisi saada sekin pian valmiiksi.

Rinteen kotkansiipisaniaiset ovat vallanneet alaa vuosi vuodelta ja nyt ne ovat hukuttaneet alleen lähes kaikki siihen istuttamani kuunliljat. Onneksi hostat ovat sinnittelijöitä (olen sen monesti huomannut) mutta ne pitäisi kaivaa saniaisviidakon keskeltä näkösälle. Keväällä niiden löytäminen olisi vieläkin haastavampaa kun hitaasti kasvavat lehtiversot peittyvät hetkessä saniaiskasvuston varjoon.

Nurmikon reunassa on toinen kuunliljavyöhyke. Pian lehtiruusukkeet peittävät koko reunan. Hostien kukinnot kääntyvät kaikki alarinteeseen päin joten jos mielii niitä ihailla joutuu menemään rinteen alapuolelle. Tänä syksynä kukinta onkin runsasta.

Tämä kesä ei ollut paras mahdollinen hernekasveille. Ruusupavun kasvatus oli ihan mahdottoman vaikeaa. Kylvin pavut alkukesällä terassilaatikkoon jossa ne eivät itäneet. Sitten idätin pavut sisällä purkeissa ja istutin taimet laatikkoon mutta kolea alkukesä teki taas tepposet. Mutta en lannistunut vieläkään vaan kylvin kolmannen erän (kolmas kerta toden sanoo mantraa mielessäni hokien) heinäkuun alussa uudestaan laatikkoon joista jokunen pitkän odottelun jälkeen viho viimein onnistui ja kukkii nyt vihdoin kermanvalkoisin kukin. Näitä kukkia täytyy nyt ihailla koko vaivan edestä.

Arabella on ilahduttanut puutarhuria tänäkin kesänä. Se on kukkinut yhtenä kukkamerenä aurinkoisella seinustalla. En ole vielä koskaan nähnyt siinä noin paljon kukkia. Tästä kiitollisesta kukkijasta olen alkanut pitämään koko ajan enemmän ja enemmän. Voiko tästä olla tykkäämättä?

Terassin Suomi-100 ruukkuistutuksessa eivät valkoiset tuoksuherneet niinikään itäneet. Muutama onneton verso nousi elokuussa ja eikä kukinnasta ole tietoakaan.

Istutuksen orvokit sen sijaan kukkivat koko kesän runsaasti ja jatkoivat kasvuaan joutaviin hernekeppeihin nojaten yhä ylemmäs korkeuksiin. Näin korkeaa orvokki-istutusta minulla ei koskaan ollut. Taidan laittaa ensi kesänäkin tukikepit orvokeille. Näyttää näinkin kivalle.

Ihanan aurinkoista ja reipasta alkavaa viikkoa!

💛

Muistakaa osallistua arvontaan (sivupalkista löytyy pikalinkki arvontasivulle).

Katja