Puutarhani värit: Keltainen, My garden colors: Yellow

Jatkan tänään puutarhani värit sarjaa. Ensimmäisessä osassa käytiin sinisissä tunnelmissa TÄÄLLÄ. Sarjan toisessa osassa on vuorossa sylin täydeltä aurinkoa keltaisten kukkijoiden muodossa. 

Mistä mahtanee johtua, että juuri keltaiset kukat herättävät niin paljon ristiriitaisia tunteita? Niitä joko rakastetaan tai kartetaan. Joukossa on kuitenkin paljon upeita keltaisia kukkijoita joita ei voi sivuutta ja joista suosikkini esittelen tänään.

Keltaiset kukkien valtakausi alkaa keskikesällä ja siihen mennessä, jos aikaa ja viitseliäisyyttä on riittänyt, olen ehtinyt kitkemään pois ne ei toivotut keltaiset kuten voikukan ja leinikin ja saan keskittyä kokonaan suosikkieni ihailuun.:-)

Keltaiset kukat sopivat hyvin sinisten ja valkoisten kukkien seuraksi mutta vaaleanpunaista ne vierastavat. Siitä syystä olen siirtänyt kaikki punaiset kukat omaan penkkiinsä ja jättänyt keltaiset kaunottaret sopuisampien värien joukkoon.

Keltaisista kukista lemppareitani ovat ehdottomasti perinteiset päivänliljat, joita siirsin kotipaikastani mökille yli kymmenen vuotta sitten. Kasvi on kestänyt useita siirtoja, jakamista ja kasvuoloja mutta kukkii aina yhtä takuuvarmasti.

Nämä sitkeät liljakasvit kukkivat kesän parhaimpaan aikaan heinäkuussa. Kukan tuoksu muistuttaa minusta kovasti freesiaa. Kukkaa nuuskimalla voi saada nenänsä keltaiseksi siitepölystä, jota irtoaa runsaasti pitkistä heteistä, kannattaa siis vilkaista peiliin jos on kukkaa tuoksutellut.;-)

Toinen kestosuosikeistani ja jonka kukintaa aina malttamattomana odotan on jalokullero. Kun kananmunankeltuaisen väriset kukat viimein avautuvat, raikkaan vihreyden keskeltä, en voi kuin huokailla ihastuksesta. Herkullisenväriset kukat eivät kuitenkaan ole pölyttäjien suosiossa ja jos joku siihen erehtyy kaappaa kukka sen hetkeksi keltaisten "kaltereidensa" vangiksi, jotka verhoavat kukan keskustaa.

Syksy on mökillä nauhusten juhlaa. Soihtu- ja valtikkanauhuksen korkeat kukkavarret hehkuvat kelmeässä syysauringossa ja houkuttelevat luokseen lukuisia pölyttäjiä. Kukkien runsaassa "mesibaarissa" vierailee etenkin kimalaisia ja perhosia. Pitkiä kukkavarsia on mukava poimia myös maljakkoon jossa ne kestävät hyvin.

 

Monien tuntema, varma ja helppo mökkipihan kukkija on tarha-alpi joka sietää hyvin jakamista eikä ole ronkeli kasvupaikan suhteen. Runsas kukinta alkaa violetin jalopähkämön seurana ja kestää jopa useita viikkoja.

Auringontähti on minulle uusi tuttavuus. Istutin sen toissa syksynä kukkapenkin takareunalle, jossa sen soisin menestyvän ja leviävän valkoisen saippuakukan ja violetin virginiantädykkeen uutena naapurina. Kukka muistuttaa hieman auringonkukkaa ja ehkä juuri siksi pidän siitä erityisesti. Plussaa on myös rotevat kukkavarret jotka eivät kaipaa tukemista ja kukinta-aika joka on pitkä, sillä uusia kukkia avautuu tilalle kun vanhimmat lakastuvat.  

 

Seuraavan kasvin nimeä en tiedä, joten jos tunnistat kasvin kuvasta olisin enemmän kuin kiitollinen tiedosta. Tämä pieni, matala, hieman lamoava kasvi alkaa kukkimaan keskikesällä ja kukinta jatkuu, jatkuu ja jatkuu.. ihan syksyn sateisiin asti ja yhtä runsaana! Nuppuvarret nuokkuvat aina, aivan kuin kasvi kärsisi jatkuvasta vedenpuutteesta. Voimakasta sadetta kasvi sietää huonosti, silloin kukinnot alkavat pian lakastumaan ja kasvi lamoaa maata vasten. Vaatii useamman poutapäivän ennen kuin se näyttää taas pirteältä. Tiilipolun aurinkoisella kivimuurilla hiekka-multamaassa se näyttäisi viihtyvän oikein hyvin.

Tässä olivat esittelyssä pihani kauneimmat keltaiset kukkijat. Toivottavasti viihdyitte seurassa ja samalla, kuin huomaamatta, ammensitte auringonkeltaista energiaa päiväänne. :-) En tiedä sainko keltaisten kukkien inhokkeja käännytettyä keltaisten kukkien ystäviksi, kovasti ainakin yritin, toivottavasti edes vähäsen. :-) 

Sarjan seuraavassa osassa ovat vuorossa mökkipuutarhan punaiset kaunottaret joten siihen asti nautitaan keltaisten kukkien elvyttävästä värimaailmasta täällä "kaamoksen" keskellä.

Mukavaa vuoden alkua, sen ensimmäinen viikko alkaa jo olla loppupuolella samoin kuin eka työviikko joululoman jälkeen. Tästä se arki lähtee rullaamaan..

Terkuin Katja