Tarinoita virran varrelta ja taidenäyttely

Kuten edellisessä postauksessani lupasin palaan nyt vielä viime sunnuntaihin. 

Kotimatkalla päätin poiketa pikaisesti Vaajakosken kanavarannassa.
Tämä kanava yhdistää Leppäveden Päijänteeseen (linkki). 

Minulle tästä paikasta on tullut lähes vakio visiittikohde ainakin kerran kesässä,
enkä halunnut jättää sitä väliin tälläkään kertaa.
Kanavan seutu on hyvin kaunista kesäisin ja siitä syystä monille Vaajakoskelaisille,
kuten myös minulle (entisenä Vaajakoskelaisena), mieluista virkistysaluetta.

Puistomaisella alueella sijaitsee monta Vaajakosken historiaan vahvasti liittyvää rakennusta.
Vanhat voimalan rakennukset ja hyvin säilyneet puutalot joista osa vielä käytössä henkivät vanhaa aikaa. Virran toisella puolella kohoavat SOK-n entiset tehdasrakennukset ylväine punatiilipiippuineen.

Rantatörmällä komeilevat Alvar Aallon suunnittelemat valkoiset funkkis-talot.

  Alueen toiselle puolelle sijoittuu pieni uimaranta.
Lapsuuden kesien uintireissuilla sinne kuljettiin aina voimalaitoksen sillan yli. Voin vieläkin muistaa mahtavan jylyn kun vesi syöksyi ahtaasta kanjonista turbiineihin ja pelotti kävellä paksua betonisiltaa pitkin kun voimala tärisytti sillan rakenteita jalkojen alla.
Paluumatkalla piti kurkistella uteliaana kalahissiin (linkki) näkyisikö siellä isoja lohen vonkaleita.
Aikuiset pelottelivat ettei virran pyörteisiin saanut katsoa ja jos erehtyi katsomaan liian pitkään se saattoi kuulemma viedä mukanaan, joku oli joskus katsonut ja hypännyt, huih!

Wanhassa woimalassa oli taidenäyttely "Voimaa valosta ja pieniä seikkailuja" joka kuullosti niin houkuttelevalta, että pitihän se käydä vilkaisemassa.
Tilassa oli esillä paljon paikallisten taiteilijoiden taidetta.

Rakennus on jo itsessään näkemisen arvoinen.
Alakerassa järjestetään kesäisin näyttelyitä ja yläkertaa voidaan vuokrata juhlia varten.
Minusta on aina hienoa, että näyttelyn yhteydessä voi tutkia vanhoja rakennuksia sisältäpäin.

Jos haluat vierailla Wanhassa woimalassa aukiolot löytyvät täältä.

Tämä söpö karvainen kaveri tassutteli puistossa vastaan ja antautui oitis kuvattavaksi rapsuttelupalkalla.

Terkut tässä samalla omistajalle jonka kanssa sain rupatella hetken aikaa :-)

~Katja~

Puutarhaviikonloppu Jyväskylässä

Sunnuntaina suuntasin Jyväskylään avoimet puutarhat tapahtumaan. 

Sää sattui kohdilleen, aurinko paistoi ja ilma oli lämmin vaikkakin pieniä sadekuuroja saatiin. Huolimatta kotimatkan kaatosadekuurosta, joka sai automatkan hetkeksi katkeamaan, sää oli kuin tilattu tapahtumaa.

Muitakin innokkaita puutarhaharrastajia näkyi olevan liikkeellä runsaasti,

olisiko juuri hyvä sää houkutellut liikenteeseen?

Olin valinnut kohteiksi kaksi puutarhaa Vaajakoskelta ja Jyväsjärven rannassa sijaitsevan siirtolapuutarha-alueen jossa oli avoinna seitsämän mökkipihaa.

 Viimeksimainittu teki minuun niin suuren vaikutuksen, että olisin mieluusti viihtynyt siellä vaikka koko päivän. 

Pienet söpöt mökit ja kauniisti hoidetut kukka ja kasvimaat saivat aivan mykistymään ihastuksesta.

Aluetta tutkaillessani tulin kurkistelleeksi myös ei avoimiin pihoihin. 

Näistä jotkin olisivat kovasti houkutelleet käymään peremmälle, mutta valitettavasti tällä kertaa oli tyydyttävä vain aidantakaa kuvaamaan. Toivottavasti ensi vuonna pääsemme näitäkin ihastelemaan.

Voitte varmaan uskoa, että tällaisen innokkaan harrastajan päivä kului kuin siivillä. 

Omistajat kertoivat innokkaasti puutarhoistaan ja niiden vaiheista ja vastailivat katselijoiden uteliaisiin kysymyksiin ja juttua olisi riittänyt vaikka kuinka. Väenpaljoudesta johtuen kuvaaminen oli välillä hieman haastavaa ja kuvauskulmia täytyi hakea tuon tuosta jottei häirinnyt muita katselijoita.

Varsinkin runsaskasvisissa siirtolapuutarhapihoissa "järkkärin" kanssa pyöriminen oli välillä lähes mahdotonta.

Valkkasin tänne juuri ne kuvat joissa ei näy ohi vilahtavia hahmoja tai juuri puskan takaa tulevaa kättä tai jalkaa, joita sain saaliiksi puoleen kuvista, niin saatte nauttia häiriöttä näkymistä.

Paluumatkalla käväisin vielä virranvarrella taidenäyttelyssä, napsin kuvia maisemista ja tapasin karvaisen ystävän jolla on palkittu häntä, mutta siitä sitten seuraavassa postauksessa ;-) 

Aurinkoista viikonalkua toivotellen

Katja