Kesä 3/3

Yöllä satoi ensilumi. Aamulla oli kuin valkoinen harsokangas olisi heitetty puutarhan peitoksi. Viimeiset kesäkukkien siemenet kuivuvat mökin pöydällä, pian laitan nekin varastoon, sitten on kesä "purkissa", ihan kirjaimellisesti, odottamassa uutta tulemista.

Kermankeltainen krassi siementi runsaimmin. Sen siemeniä sain talteen niin paljon, että ensi kesänä voisin kasvattaa kokonaisen krassipellon jos mielin. Mikähän viiraa päässä, kun siemeniä kerää talteen aina ylenmäärin, eikä raaski jättää yhtäkään pomimatta, vaikka muutama siemen riittäisi?

Tänä vuonna kasvimaalla kasvoi papuja, sokerihernettä, keräsalaattia ja yrttejä. Ihan kokeeksi laitoin yhteen lavakaulukseen kaksi kesäkurpitsaa, mutta eivät onnistuneet. En tiedä mikä niitä vaivasi. Niiden sato alkoi mädäntyä eikä ehtinyt edes syöntikokoon. Tästä viisastuneena päätin, että kasvatan jatkossa kesäkurpitsaa vain lämpimällä terassilla jossa se tuotti aiemmin hyvän sadon. Muuten kaikki vihannekset kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin ihan kivasti. Keräsalaattia syötiin jopa lokakuun alkuun asti.

Loppukesällä ihastui kanadanruusuihin ja istuttelin niitä rannantuntumaan. Hieman jänskättää nyt miten talvehtivat täällä. Kesän aikana kaikki ruusut kukkivat kovasti mutta eivät päässeet vielä oikein kasvuvauhtiin. Keväällä lannoitellaan ja katsellaan josko alkaisivat rotevoitua. Kerron ruusuistani tarkemmin, sitten kun näen miten menestyvät, en uskalla innostua vielä.

Joitakin uusia kasvihankintoja tuli kukkamaalle (kuten joka kesä). Joista suurikukkainen Annabelle pallohortensia oli yksi tämän kesän suosikeistani. Istutin sen rhodomultaan kukkamaan reunaan. Paikka on hortensialle muuten mainio mutta pitää muistaa ottaa huomioon sen kasvuolosuhteet muiden kalkinsuosioiden joukossa ja välttää sen kalkitsemista hengiltä kun kalkitsee kukkaniittyä keväisin.

Näin kalman kalpeaksi muuttuvat kuutamohortensiat syksyllä, silti näen niissä jotain todella kaunista kelmeydessään. Kaikki kevätkukkasipulit istutin lokakuun alussa, valkokukkaisia tällä kertaa.

Yksi viimekesän salkoruusuista yllätti ja kukki vielä toisen kerran, vaikka pitäisi olla kaksivuotinen. Kelloköynnös teki paljon nuppuja joista suurin osa ei ehtinyt avautua, vaikka se sinnikkäästi yritti sittenkin kun kylmyys oli värjännyt sen lehdet punaisiksi. Keräsin kelloköynnöksen siemenkodat talteen ja ihmettelin niiden muotoa, pitää avata yksi ja katsoa miten siemenet ovat siihen pakattuna kunhan ovat kuivuneet..

Voih, on niin pitkä aika kevääseen, haikeaa! Onneksi sisäkasvit tuovat edes hieman lohtua kun tulee vihreän kaipuu. Pitääkin muistaa käydä ostamassa merilevälannoitetta niille, kun olen huomannut, että se auttaa pitämään ne paremmassa kunnossa talven yli. Itselle voisi myös ostaa samalla jotain vitamiinilisää pitämään kaamosmasennuksen loitolla ja ehkä saatan leipasta jonkin hyvän kahvikakun, se ainakin auttaa takuuvarmasti. :-)

Kuulumisiin ja mukavaa alkuviikkoa ihanat.
~Katja~