Vaaleanpunaista ja vihreää

Vaaleanpunaiset Apeldoorn tulppaanit koreilevat syyshortensian alla. Ennenkuin värililjat valtaavat alueen ne saavat loistaa yksin estraadin valtiaina. Saniaisten heleä vihreys toimii kauniina taustana tälle vaaleanpunaiselle viehkeydelle. Kauneimmillaan kukkiva ryhmä, muistuttaa kuinka syksyllä tuskailin minne nämä sipulikukkien kylkiäisenä saadut tulppaanit oikein istuttaisin kunnes lopulta tuikkasin ne syyshortensian alle, tyyliin saas nähdä onnistuuko. Paikka olikin oikein passeli ja saniaisten katveessa pieni tulppaaniryhmä suo nyt iloista piristystä viherryksen keskelle.

Täällä odotetaan jo kovasti sadetta. 

Viikonloppuna navakka tuuli ja lämpö kuivattivat erityisesti.

Kastelu on täytynyt hoitaa järvestä pumppaamalla useamman viikon.

Voi miten luonto kaipaakaan sateen virkistystä. 

Onko teillä satanut? Täällä ei moneen viikkoon. 

Joten sitä odottellessa.

Lupsakkaa viikonalkua!

~Katja~

Kirjaesittely ja arvonta

Kirjaesittelyssä Oulankajoki muutoksen virta

Sain Docendolta luettavaksi tämän upean teoksen. Kirjan ovat tehneet dosentti Pirkko Siikamäki jolle Oulankajoesta vuosien tutkimustyön myötä on tullut hyvin tuttu ja läheinen ja ammattiluontokuvaaja Paavo Hamunen jonka tunnelmalliset luontokuvat ja luontokirjat ovat monille tuttuja ja jopa kansainvälisesti arvostettuja.

Lehdistötiedotteessa (19.2.2018) kirjaa kuvailtiin seuraavasti:
"Upeasti kuvitettu tietoteos Oulankajoen alueesta on tarkoitettu matkailijoille ja luontoharrastajille lisäämään tietoutta maamme yhdestä merkittävästä luontokohteesta. Oulangan kansallispuistossa käydään 200 000 kertaa vuodessa. Kirja esittelee mukaansatempaavasti alueen luontoa, luonnon muuttumista sekä luonnon ja ihmisen yhteenkietoutunutta historiaa."

Blogiyhteistyö Docendo

(Tekstin kuvat ovat kirjan sisällöstä.)

Kirja on ulkoasultaan kaunis, eikä sisältö tee poikkeusta, sillä mahtava 256 sivuinen sidottu teos sisältää toinen toistaan upeampia luontokuvia. Kirja valottaa Oulankajoen syntyhistoriaa, sen muokkautuessa nykyiseen tilaansa jääkauden myllerryksessä ja ihmisen toiminnan vaikutuksesta.

Kirjaa lukiessani saatoin kuvitella muinaiset esi-isämme istumassa Kiutakönkään nuotiolla ja "karvanorsuja" tallustelemassa Oulangan mammuttiarolla.

Kirja vie lukijan kansallispuiston ainutkertaisiin maisemiin, tutkimaan sen luonnonihmeitä, onkaloita ja luolia, sekä erikoisia mineraaleja ja kivilajeja kuten dendriittejä joita joskus luultiin jopa fossiileiksi.
Kuvat luovat kiehtovan tunnelman tarinoihin ja seutu alkaa houkutella lukijaa yhä enemmän.
Kirja esittelee ihastuttavin kuvin alueen luonnonkauneutta, kasvillisuutta ja lintuja joita kulkija voi kohdata kansallispuistossa.

Oulangassa voit nähdä vilauksen muuttomatkalla olevasta sinirinnasta (kuvassa). 

Mistähän lintu on mahtanut saada nimensä? ;-))

Kasvihuoneilmiön myötä alueen luonto on kokenut suuria muutoksia lyhyessä ajassa ja  ainutkertaisen eliöstön selviytymisestä ollaan entistä enemmän huolissaan ja siten lajisuojelu on osana kansallispuiston hoitoa. Kirja kertoo nykytilanteesta ja tilan seurannasta.  Ennen ja jälkeen kuvat paljastavat karun totuuden alueen muutoksista.

Kirja esittelee yhden arvokkaimmista kansallisaarteistamme, joka tarjoaa meille mahdollisuuden virkistymiseen, retkeilyyn ja rauhoittumiseen kiireen keskellä.

Alue on houkutellut luonnontutkijoita ja luonnonystäviä vuosisatojen ajan ja tärkeää luonnostieteellistä tutkimusta on tehty alueella 1800-luvulta lähtien. Nykyään se on yksi vetovoimaisimmista luontokohteista.

Jos siis tänä kesänä suunnittelet suuntaavasi suositulle Pienelle karhunkierrokselle Oulangan kansallispuistoon tämä kirja antaa sinulle syventävää tietoa alueesta. Itse pidin juurikin hehkuttamistani kirjan upeista luontokuvista ja yllätyin myös alueen kirjavasta historiasta, joka oli mielenkiintoista luettavaa.

Meille niin rakas kansallismaisema on nyt koottu upeaksi teokseksi, kiitokset tästä suuresta työstä tekijöille ja kustantajalle. Kirjan ohessa tulee QR-koodilla ladattavaa tietoa: karttoja, piirroksia ja kaavioita.

Kiitos yhteistyöstä Docendolle ,
nyt lukijoillanikin on mahdollisuus voittaa tämä kirja omakseen!

Arvonnan säännöt tulevat tässä:

Yhdellä arvalla mukana 

Liittymällä blogini lukijaksi (klikkaamalla sivupalkissa LUE-nappia.)

Olemalla sitä jo ja jättämällä lisäksi komentti tähän postaukseen.

Kahdella arvalla mukana

 Toisen arvan saat seuraamalla ja tykkäämällä blogista Facebookissa.

Arvonta aika on 25.5. - 31.5.2018 klo 24 asti.

Muistathan kirjoittaa kommenttiin oletko mukana yhdellä vai kahdella arvalla.

Anonyymit kommentoijat lisäisittekö s-postinne kommenttikenttään,

 niin tavoitan teidät jos arpaonni suosii.

Arvonta suoritetaan perjantaina 1.6.2018.

Huom, en lähetä voittoja ulkomaille.

~Katja~

Raikasta vihreyttä hellepäivään

Rannanpuoleiseen kivikkorinteeseen nousee joka vuosi tiheä kotkansiipikasvusto. Talven jälkeen maan hieman lämmetessä voimakkaat lehtiruusukkeet puskevat karikon läpi pontevasti. Vaikka rinne ei ole erityisen kostea silti saniaiset viihtyvät siinä vuodesta toiseen ja jaksavat vieläpä kilpailla elintilasta hostien ja kalliokielojen kanssa. Etelä-länsi rinne kylpee lähes koko päivän auringossa ja suuri siirtolohkare ja myöhemmin lehteen puhkeavat kuutamohortensiat suovat toivottua katvetta keskipäivän paahteelta. Keskikesällä rinne kuivuu ja sitä on kasteltava ajoittain tai muuten lehdet alkavat nopeasti lorpattaa. Kauneimmillaan kotkansiipisaniaiset ovat minusta juuri nyt kun lehtien kärjet ovat vielä päistään hieman kippurassa eivätkä auenneet lähes metrin mittaansa. Eilen iltapäivällä saniaisrinnettä kuvatessani lumouduin jälleen kerran tämän esihistoriallisen kasvin alkukantaisesta viehätyksestä.

Vielä hetki narsisseja (ennenkuin niiden aika on taas ohi, nyyh) on ihan pakko esitellä syksyllä istuttamiani Stainless steel- narsisseja jotka ovat olleet jo toista viikkoa täydessä kukassa. Kukka on kokonaan puhtaan valkoinen ja lehdistö hopeaan vivahtava. Valkoiset kukat suorastaan hohtavat valoisina öinä. Plussaa on, että valkoiset kukat on aina helppo yhdistellä muihin väreihin ja etenkin, aiemmissa postauksissa hehkuttamani, valkoisen keltaisten yhdistelmä on raikas. 

Valkoinen narsissi on i h a n a, tykkään!

Reipasta viikkoa, 

nautitaan sen lämmöstä ja puutarhan kauneudesta.

💚

Katja

Kukkalaatikkoispiraatio

Kylläpä kesä on saapunut kohisten ja heleä vihreys ympäröi meitä nyt kaikkialla. Eilen koettiin täällä ensimmäinen ukonilma ja samalla ropsautteli pieniä sadekuuroja. Viikolla aloin puuhastelemaan kesäkukkaistuksia ja kaivoin varastosta esille sopivia kukka-astioita. Samalla löytyivät jo unohtuneet, vanhat ja kulahtaneet muoviset parvekelaatikot, joiden ulkonäkö ei hivellyt silmää. Ennenkuin nakkasin laatikot roskiin ja kuormitin siten ympäristöä ikävällä muovijätteellä päätin kokeilla josko tuunaamalla saisin ne jotenkin pelastettua, olivathan ne vielä ehyet ja käyttökelpoiset noin muuten.

Olin nähnyt Pinterestissä joskus päällystettyjä ruukkuja. Niinpä päätin verhoilla laatikot. Alppiruusujen suojaamiseen käytettyä juuttikangastakin oli varastosta, vieläpä ihan kädenulottuvilla, joten sitä sitten. Leikkasin harsomaisesta kankaasta kapeita suikaleita ja pyöräytin suikaleet pituussuunnassa astian ympäri ja kiinnitin päät laatikon lyhyelle sivulle huonekalunitojalla, sitten napsuttelin kankaan alareunan kiinni pohjan alle ja lopuksi käänsin kankaan yläreunan yli ruukun sisään. Säästin niiteissä, sillä mielestäni hieman ryppyinen lookki puki astioita paremmin kuin täysin sileäksi pingoitettu.

Uudistuneet parvekelaatikot sopivat mielestäni aika kivasti risuvarjon seuraksi ns. teemaan sopivasti. Jos haluaa oikein tasaisen sileän kangaspinnan joka nuolee astian pintaa voi käyttää esim. sprayliimaa, sillä tavoin voi päällystää mitä tahansa kukka-astioita. Joutilaat kangaskassit, pussit ja säkit sopivat aivan mainiosti ruukunsuojiksi ja ne on helppo poistaa ja tarpeen tullen vaikka pestä. Vain mielikuvitus on rajana. :-)

Vihrein mielin ja tunnelmin. :-)

💚 

~Katja~

Risupäivänvarjon katveessa

Mökkipihalta kaadetuista koivuista syntyi sivutuotteena valtava keko risuja ja olisi ollut haaskausta jättää tämä mahtava materiaali hyödyntämättä. Ennen kuin mies ehti syöttää kaikki oksat murskaimen armottoman ahneeseen kitaan, napsuttelin sopivan ohuita oksanpätkiä jemmaan tulevia risutöitä silmälläpitäen. Tästä mainiosta materiaalista valmistui viikonloppuna päivänvarjo tuomaan pientä katvetta mökin "aamukahviterassille".

Päivänvarjon valmistus oli yllätävän joutuisaa. Pujottelin taipuisat risuniput sateenvarjomaiseksi muotoilemaani metalliverkkoon. Varjon kuusijalan valoin betoniin, jotta se pysyy tukevasti pystyssä tuulisenakin päivänä. Vesivanerista sahattu pyöreä kannake pitää risuvarjostimen ylhäällä ja varjon alareunaan kiinnitin kaksi taivutettua pajukeppiä varjon reunaa tukemaan. Viimeistelin varjon yläpään aukon risunipulla, jonka kiinnitin kuin väärinpäin olevan risuluudan varren yläpäähän. Varjon varteen tuli vielä toinen pyöreä vesivanerirengas pöytätasoksi. Mies oli suureksi avuksi leikkaamassa noita pyöreitä kappaleita vesivanerilevystä, kiitokset hänelle siitä. (Minä pidän mieluusti itselle sopivaa turvaväliä kaikkii "vaarallisiin" puuntyöstölaitteisiin.)

Risupäivänvarjosta tuli nyt tällainen etelän kaislapäivänvarjoa matkiva suomalainen versio, toteutus savolainen ja ulkonäkö pörröinen. :-))

Lopuksi vielä katsellaan tontin kevätkukintaa. Rannanpuoleisen rinteen valkovuokkomättäät ovat nyt täydessä kukassa. Ne leviävät vuosi vuodelta suuremmalle alueelle. Joukossa on myös muutama sinivuokko joka ei ole, vaikka niin toivoisin, yhtä nopsa leviämään.

Mökille tulevan polun varrella ovat Fairytale hyasintit täydessä kukassa ja olen aivan ihastunut niiden valkoisiin kukkaröyhyihin ne tuoksuvat ihanalle ohikulkiessa. Syksyllä istutan ihan varmasti toisen satsin näitä suloisia sipulikukkia lisää.

Nyt olisi aika suunnitella kesäkukkaistutukset terasseille ja asentaa lavakaulukset hyötykasvimaalle. Kevään edetessä tulee koko ajan lisää uutta tekemistä, ihan sitä mukaa kun yhden saa valmiiksi. En nyt aio täällä sortua töitä luettelemaan, siitäkin tulisi hiki, joten "yksi asia kerrallaan ja sekin tehtyä miten sattuu.." vai miten se motto nyt meni?

Hellivää toukokuunviikkoa kaikille lukijoilleni! 

~Katja~

Kevätpuro

Metsän läpi virtaa pieni puro joka keväisin tulvii sen sulavesistä.

Puron solina on yksi kevään iloisimmista äänistä. 

Vesi ryöppyää riehakkaasti sinne tänne metsän pohjalla kulkiessaan maaston muotoja seuraillen 

ja pärskyttelee sen pienissä putouksissa.

Kumpuileva maasto viivyttää puron etenemistä. 

Sen on kierrettävä mättäiden välistä, 

ohitettava kivet ja alitettava puunrungot, 

jatkettava yhä vain matkaansa polveilevaa rinnettä alas päästäkseen järvenlahteen.

Kyykistyn hetkeksi puron varrelle ja jään seuraamaan sen pienimuotoista elämöintiä. 

Alati liikkuva vesi hypnotisoi katseen, 

silmän liike lukkiutuu auringonvalonvälkkeeseen sen eloisalla pinnalla. 

Kosketan vedenpintaa puunpalasella, tunteakseni sen virtauksen voiman. 

Virta yrittää tempoa puunpalaa kädestäni, 

päästän lopulta irti ja se tempautuu vauhdikkaaseen laskuun kuin pieni rodeokajakki.

Sulavedet jatkavat kulkuaan kohti määränpäätään alas järvenlahteen. 

Raikas metsäilma, keväinen linnunlaulu, auringon kuivattama metsänpohja, 

kosteiden sammalmättäiden rehevä tuoksu kehystää tämän pienen hetken.

Peippo livertää kesän kutsun ilmoille, 

kiitos.

Metsä ei muutu minä muutun. 

Taas on tullut kevät ja aurinkoinen päivä välkehtii puron eloisalla pinnalla. 

Kaunista kevätviikonalkua teille rakkaat lukijani.

❤

-Katja-

Kevättä ilmassa ja arvonnan voittaja!

Vappuna vihdoinkin keltaiset krookukset alkoivat kukkimaan, ne pitkään odotetut mökkipuutarhan ensimmäiset sipulikukat. Aivan kuin ne olisivat odottaneet tuota juhlapäivää ja aukaisivat kukkaisat "ilmapallonsa" vapun kunniaksi. Mukava sää innosti puuhastelemaan ulkona, tein orvokki-istutuksia ja siivosin perennapenkkejä. Kuivat pellavanvarret päätyivät samantien orvokki-istutuksia koristamaan.
Kevätsade ei liiemmin latistanut tunnelmaa puutarhatöissä vaan se saapui odotetusti antamaan lisäbuustia kevään kasvuun. Sateen jälkeen saattoi lähes kuulla miten piipot poksahtelivat esiin mullasta ja ah mikä ihana mullan tuoksu valloitti tienoon. Ilahduin joka ikisestä pienestä kasvin alusta joka ponnisti reippaasti mullan pintaan. Miten sitä voikaan olla niin odotusta täynnä ja malttamattomana!? :-)

Mökillä on kevään aikana ollut melkoinen puusavotta. Tontilta kaadettiin seitsämän isoa koivua ja runkojen pilkkomisen jälkeen valtaisa oksakasa odottaa vielä hakettamista. Oksahake onkin juuri sopivaa pensaiden juurille. Viikonloppuna pääsee kokeilemaan ekaa kertaa uutta murskaavaa hakettajaa miten se toimii. Risuista olen suunnitellut jatkojalostavani ties mitä kivaa ja yhden projektin olen jo alkoittanutkin. Näistä kivoista risuprojekteista kuulette taatusti lisää seuraavissa postauksissa.

Mutta nyt odotettuun arvontaan. Suomen kimalaiset-kirjan herätti paljon kiinnostusta. Hienoa nähdä, että täältä löytyi niin paljon muitakin luontoystäviä joille myös nämä suloiset pörisijät ovat sydämenasia. Kiitos kaikille osallistuneille ❤. Valitettavasti vain yksi onnellinen saattoi tämän hienon kirjan voittaa. Tällä kertaa arpaonni (=random numbers) suosi Tuulikkia Kukkia ja koukeroita blogista. Lämpimät onnittelut hänelle! Olen jo laittanut sähköpostia voittajalle.
Muille kiinnostuneille vielä tiedoksi, kirjan voi tilata omakseen Docendon kirjakaupasta täältä .

Kiitos vielä Docendolle yhteistyöstä. 

Katsellaan ja kuunnellaan kevättä.

❤

~Katja~