Kiitollisuushaaste

Sain kiitollisuushaasteen Rannanpihassa blogista Ullalta TÄÄLTÄ.
Haasteessa piti seitsemän päivän ajan kirjata ylös mistä on ollut kiitollinen.

Haaste tuntui aluksi vaikealta.
kiitollinen = onnellinen
Onko nykyaikana liian pliisua sanoa, että on onnellinen?
Ja jos on onnellinen niin onko liian vähään tyytyväinen?
Onko tämä yksi syy, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä/ arkeensa?
Vai onko väärin olla onnellinen kun muualla maailmassa podetaan
 nälkää, kurjuutta ja katastrofeja?
Noh, taisin pohtia asiaa aluksi liian syvällisesti ja sotkeutua "lillukanvarsiin".

Luvattu mikä luvattu.

 Tutkin asiaa seitsemän päivä ajan mitään kiitollisuutta kyseenalaistamatta.
(Kertomatta kuitenkaan,
että ostin säästöpakkauksen vessapaperia ja että sain pehmo-oravan kaupanpäälle.)

Yllättävää kyllä haaste muuttui päivä päivältä helpommaksi,
samalla kun avasin omaa arkeani täällä.

Haasteen kimppuun siis.

1. päivä

Sateinen päivä.
Kävin aamulenkillä hienoisessa tihkusateessa ja söin tullessa kypsiä marjoja puutarhasta. Mustaherukat olivat makeita kuin sokeripalat.
Tänä kesänä saatiin hyvin marjoja. Olin kiitollinen siitä, että pakastin on tänä vuonna niitä pullollaan. Iltapäivällä ilahduin serkkuni soitosta jossa hän ilmoitti tulevansa ylihuomenna kylään ja sieppaavansa äitini mukaan hoitokodista.

2. päivä

Aloitin kivirappujen muurauksen ja sain työn valmiiksi kreivin aikaan ennen sadetta.
Olin melko tyytyväinen lopputulokseen tai ainakin kiitollinen siitä,
että olin saanut urakan valmiiksi vaikka välillä oli meinannut usko loppua.
Pakkasin iltapäivällä väsyneenä tavarat ja ajelin mökiltä kaupunkiin.
Ihana oli päästä illalla saunaan ja toipumaan.
Toivottavasti en ensi kesänä saa päähäni mitään yhtä raskasta projektia olisin kiitollinen siitä. 

3. päivä

Leivoin kakkupohjan huomista vierailua silmälläpitäen.
Kävin iltapäivällä lähimetsässä ja löysin mukavasti kanttarelleja joista pyöräytin makoisan sienikastikkeen uusien perunoiden kera.
Imuroin asunnon ja pyyhin pölyt.
Kävin kaupassa ja keksin helpon aterian huomiseksi.
Olin kiitollinen myös siitä, että selkä alkoi jo toipua.

Mies vahasi illalla autoni joka kiilteli taas kuin uusi.

Samalla tuli pestyä auton matot ja imuroitua.
Onnea on puhdas auto.
❤

4. päivä

Serkku tuli kyläilemään ja toi samalla äitini vieraisille palvelutalosta.
Äitini sairastaa Alzheimeria eikä ole pystynyt isäni kuoleman jälkeen enää asumaan yksin kotona. Isäni sairastui vakavasti ja kuoli reilu vuosi sitten.
Viimeiset viikot olivat minulle hyvin raskaita.
Äidistä ei ollut lohduttajaksi joten oli selvittävä yksin surusta.
Olen kiitollinen siitä, että kaikki ikävä on ohi.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut äitini asiat järjestykseen
 eikä ole enää jatkuva huoli siitä miten hän pärjää.
Elämä isän kuoleman jälkeen oli kuin pahin painajainen joka ei meinannut loppua koskaan.
Kaikki oli niin kaoottista enkä meinannut saada äidille mistään riittävää apua.
Tilanne helpottui vasta kun äitini pääsi vuoden päästä vihdoin palvelukotiin.
Olin jo aivan burn out.
Ajoin useita kertoja viikossa töiden jälkeen Kuopiosta Jyväskylään pelastamaan äitiä
 milloin mistäkin pulasta.
Koskaan ei voinut tietää mitä sattuu.
Tuntui kuin minulla olisi ollut siellä pikkulapsi joka on jätetty yksin kotiin pärjäämään.

Olen niin kiitollinen siitä, että äiti on nyt turvassa ja hyvässä hoidossa.
Olen myös kiitollinen siitä, että äitini vielä tunnistaa minut ja
on aina yhtä iloinen ja rakastava kuin ennenkin.

Olin onnellinen, että äiti tykkäsi valmistamastani kanakeitosta ja
täytekakusta jossa oli päällä marjoja ja valkosuklaakermatäyte.

Muistisairaus on läheisten sairaus, ei niinkään potilaan ja se meinasi minultakin viedä kaikki voimat.
 Olen kiitollinen siitä, että olen pysynyt vahvana ja saanut taisteltua äidilleni paremman loppuelämän.

 

5. päivä

Eilistä täytekakkua oli jäänyt vielä yllin kyllin joten aamu alkoi herkutellen.
Mies vei kakkua työkavereille ja illalla tuhottiin loppukakku ystävän voimin.
Makea päivä siis.

6. päivä

Suuntasin aamusta mökille.
Puuhastelin pihalla, leikkelin alas kukkineet perennat ja levittelin loput syyslannoitteet.
Nautin takkatulesta, sytyttelin rantaan ulkoroihuja.
Illalla sauna ja kasvonaamio.

Siinäpä kiitollisuudenaiheet tiivistetysti. 

7. Päivä

Tarkastin aamulla jaloritarinkannuskylvökset ja ne olivat loputkin itäneet. Hienoa!
Hauska tupsukas rouskutteli salkoruusun lehteä jätin sen siihen juhlimaan Suomen luonnonpäivää lehdellä herkutellen.
Tein päivä kunniaksi pienen metsäretken ja
katsastin samalla sieniapajat, sain muutaman terveen tatin.
Lämmin tuuli ja pieni syksyn haikeus oli jo ilmassa.

Olen kiitollinen siitä, että kohta työt alkavat ja palaan taas arkeen.
On jo hieman ikävä työkavereita.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää hyvän loman.

Haaste sai miettimään elämää hetken hieman syvällisemmin.
Näköjään ihan arkiset asiat tekevät minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi.
Ikä ja sen tuoma kokemus on pyöristänyt minua.
Elämä on hionut minusta luultavasti jo pahimmat särmät pois.
Osaan katsoa vaikeuksien yli tulevaisuuteen enkä ahdistu enää pienistä vastoinkäymisistä.
Vuosi vuodelta sitä oppii lisää itsestään ja tietää mitä kestää.
Mitä enemmän sattuu ja tapahtuu
tiedän nyt, että elämä kantaa ja mikään ei ole lopullista. 

Kyllä kaikesta selvitään se oli isäni motto ja nyt se on minun mottoni.

Toivotan teille rakkaat lukijani tämän postauksen myötä oikein paljon positiivista energiaa,
iloa ja valoa tulevaan syksyyn töihin, kouluun, kotiin missä sitten olettekin.

Syksy voi olla synkkä ja sateinen mutta se ei ole lopullista
vaan aurinko pilkistää jälleen kirkastaen pimeän jälleen valoksi ja kuivattaen sadepisarat pois.

En haasta ketään omalta osaltani vaan jokainen lukijani
voi vastata haasteeseen jos se tuntuu kiinnostavalta.
Suosittelen kuitenkin tätä haastetta lämpimästi.

Kiitokset vielä Ullalle ja lukijoilleni.

💕

Katja