Kirjaesittely + iloinen ylläri lukijoilleni

Käväisin tänään kirjakaupassa tutustumassa syksyn kirjatarjontaan. Ensin puutarhakirjoista käsiini tarttui Sanna Raskun (Kukkala-blogista) aivan uuden uutukainen kirja; Kaunista ja vihreää.
Kirjan ulkonäkö oli juurikin niin viehättävä, että se sai oitis tarttumaan kansiin ja tutustumaan sisältöön lähemmin. Kirjassa on kaikkiaan 159 sivua ja juuri sopivasti asiatekstiä viehättävien kuvien lomassa ettei sen lukeminen ole puuduttavaa.

Kirjasta löytyy raikkaita inspiroivia kuvia joiden lomassa on sopivasti vinkkejä puutarhaan ja kasvimaalle kuin myös parvekkeelle ja vihersisustamiseen, joka tekee siitä oivan kumppanin sohvannurkkaan sateisena päivänä.

Kirjassa annetaan ohjeita ja ideoita esimerkkikuvien avulla kasveilla somistamiseen niin sisällä kuin ulkona. Kuvat ovat yksinkertaisen selkeitä ja sanalla sanoen viehättäviä, että pelkästään niitä katselemalla jo inspiroituu.
Ja kuten kirjan takakannen esittelyssä kerrotaan: Tämän kirjan oivalluksilla tuot vihreyttä jokaiseen päivään! Jokaisen puutarhaihmisen toivekirja siis.

Toinen ostos oli tämä Sanna Uusitalon ja Ritva Tuomen viehättävä kirja; Luonto sisustaa.

Tässä kirjassa kiinnosti juuri mahdollisuus hyödyntää luonnosta löytyvää "askartelumateriaalia". Kirjasta löytyy kaikkiaan 60 kivaa ideaa piensisustukseen.
Jokaisen ohjeen alussa on ensin luettelo tarvikkeista jota seuraa selkeä työohje.

Materiaalit töihin löytyvät helposti kotipihalta tai lähimetsästä. Parasta kirjassa on myös helpot ohjeet joita seuraamalla ei suurta epäonnistumisen vaaraa ole (ja persoonallisuushan on aina plussaa). Erityisen viehättävän projekteista tekee niiden luonnonmukaisuus ja materiaalien edullisuus. Tiivistetysti; kekseliäisyys, luovuus ja luonto ovat oiva yhdistelmä tässä kirjassa. 

Ja sitten lopuksi otsikossa lupaamaani yllätykseen. 

Huomenna julkaisen blogissani ihka ensimmäisen arvonnan ja siitä ilosta nämä esittelemäni upeat kirjat tulevat olemaan arvonnan päävoittoina. 

Joten jos nyt kiinnostuit kirjoista 

ja haluaisit ne itsellesi

 lämpimästi tervetuloa huomenna blogiini osallistumaan. 

Arvonta alkaa siis vasta huomenna 1.9.2017 ja postaan siitä tuolloin erillisen ohjeen, tässä postauksessa ei siis voi vielä osallistua. 

Kuulumisiin pian..

Katja

Kiitollisuushaaste

Sain kiitollisuushaasteen Rannanpihassa blogista Ullalta TÄÄLTÄ.
Haasteessa piti seitsemän päivän ajan kirjata ylös mistä on ollut kiitollinen.

Haaste tuntui aluksi vaikealta.
kiitollinen = onnellinen
Onko nykyaikana liian pliisua sanoa, että on onnellinen?
Ja jos on onnellinen niin onko liian vähään tyytyväinen?
Onko tämä yksi syy, että ihmiset eivät ole tyytyväisiä elämäänsä/ arkeensa?
Vai onko väärin olla onnellinen kun muualla maailmassa podetaan
 nälkää, kurjuutta ja katastrofeja?
Noh, taisin pohtia asiaa aluksi liian syvällisesti ja sotkeutua "lillukanvarsiin".

Luvattu mikä luvattu.

 Tutkin asiaa seitsemän päivä ajan mitään kiitollisuutta kyseenalaistamatta.
(Kertomatta kuitenkaan,
että ostin säästöpakkauksen vessapaperia ja että sain pehmo-oravan kaupanpäälle.)

Yllättävää kyllä haaste muuttui päivä päivältä helpommaksi,
samalla kun avasin omaa arkeani täällä.

Haasteen kimppuun siis.

1. päivä

Sateinen päivä.
Kävin aamulenkillä hienoisessa tihkusateessa ja söin tullessa kypsiä marjoja puutarhasta. Mustaherukat olivat makeita kuin sokeripalat.
Tänä kesänä saatiin hyvin marjoja. Olin kiitollinen siitä, että pakastin on tänä vuonna niitä pullollaan. Iltapäivällä ilahduin serkkuni soitosta jossa hän ilmoitti tulevansa ylihuomenna kylään ja sieppaavansa äitini mukaan hoitokodista.

2. päivä

Aloitin kivirappujen muurauksen ja sain työn valmiiksi kreivin aikaan ennen sadetta.
Olin melko tyytyväinen lopputulokseen tai ainakin kiitollinen siitä,
että olin saanut urakan valmiiksi vaikka välillä oli meinannut usko loppua.
Pakkasin iltapäivällä väsyneenä tavarat ja ajelin mökiltä kaupunkiin.
Ihana oli päästä illalla saunaan ja toipumaan.
Toivottavasti en ensi kesänä saa päähäni mitään yhtä raskasta projektia olisin kiitollinen siitä. 

3. päivä

Leivoin kakkupohjan huomista vierailua silmälläpitäen.
Kävin iltapäivällä lähimetsässä ja löysin mukavasti kanttarelleja joista pyöräytin makoisan sienikastikkeen uusien perunoiden kera.
Imuroin asunnon ja pyyhin pölyt.
Kävin kaupassa ja keksin helpon aterian huomiseksi.
Olin kiitollinen myös siitä, että selkä alkoi jo toipua.

Mies vahasi illalla autoni joka kiilteli taas kuin uusi.

Samalla tuli pestyä auton matot ja imuroitua.
Onnea on puhdas auto.
❤

4. päivä

Serkku tuli kyläilemään ja toi samalla äitini vieraisille palvelutalosta.
Äitini sairastaa Alzheimeria eikä ole pystynyt isäni kuoleman jälkeen enää asumaan yksin kotona. Isäni sairastui vakavasti ja kuoli reilu vuosi sitten.
Viimeiset viikot olivat minulle hyvin raskaita.
Äidistä ei ollut lohduttajaksi joten oli selvittävä yksin surusta.
Olen kiitollinen siitä, että kaikki ikävä on ohi.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut äitini asiat järjestykseen
 eikä ole enää jatkuva huoli siitä miten hän pärjää.
Elämä isän kuoleman jälkeen oli kuin pahin painajainen joka ei meinannut loppua koskaan.
Kaikki oli niin kaoottista enkä meinannut saada äidille mistään riittävää apua.
Tilanne helpottui vasta kun äitini pääsi vuoden päästä vihdoin palvelukotiin.
Olin jo aivan burn out.
Ajoin useita kertoja viikossa töiden jälkeen Kuopiosta Jyväskylään pelastamaan äitiä
 milloin mistäkin pulasta.
Koskaan ei voinut tietää mitä sattuu.
Tuntui kuin minulla olisi ollut siellä pikkulapsi joka on jätetty yksin kotiin pärjäämään.

Olen niin kiitollinen siitä, että äiti on nyt turvassa ja hyvässä hoidossa.
Olen myös kiitollinen siitä, että äitini vielä tunnistaa minut ja
on aina yhtä iloinen ja rakastava kuin ennenkin.

Olin onnellinen, että äiti tykkäsi valmistamastani kanakeitosta ja
täytekakusta jossa oli päällä marjoja ja valkosuklaakermatäyte.

Muistisairaus on läheisten sairaus, ei niinkään potilaan ja se meinasi minultakin viedä kaikki voimat.
 Olen kiitollinen siitä, että olen pysynyt vahvana ja saanut taisteltua äidilleni paremman loppuelämän.

 

5. päivä

Eilistä täytekakkua oli jäänyt vielä yllin kyllin joten aamu alkoi herkutellen.
Mies vei kakkua työkavereille ja illalla tuhottiin loppukakku ystävän voimin.
Makea päivä siis.

6. päivä

Suuntasin aamusta mökille.
Puuhastelin pihalla, leikkelin alas kukkineet perennat ja levittelin loput syyslannoitteet.
Nautin takkatulesta, sytyttelin rantaan ulkoroihuja.
Illalla sauna ja kasvonaamio.

Siinäpä kiitollisuudenaiheet tiivistetysti. 

7. Päivä

Tarkastin aamulla jaloritarinkannuskylvökset ja ne olivat loputkin itäneet. Hienoa!
Hauska tupsukas rouskutteli salkoruusun lehteä jätin sen siihen juhlimaan Suomen luonnonpäivää lehdellä herkutellen.
Tein päivä kunniaksi pienen metsäretken ja
katsastin samalla sieniapajat, sain muutaman terveen tatin.
Lämmin tuuli ja pieni syksyn haikeus oli jo ilmassa.

Olen kiitollinen siitä, että kohta työt alkavat ja palaan taas arkeen.
On jo hieman ikävä työkavereita.
Olen kiitollinen siitä, että olen saanut viettää hyvän loman.

Haaste sai miettimään elämää hetken hieman syvällisemmin.
Näköjään ihan arkiset asiat tekevät minut onnelliseksi ja tyytyväiseksi.
Ikä ja sen tuoma kokemus on pyöristänyt minua.
Elämä on hionut minusta luultavasti jo pahimmat särmät pois.
Osaan katsoa vaikeuksien yli tulevaisuuteen enkä ahdistu enää pienistä vastoinkäymisistä.
Vuosi vuodelta sitä oppii lisää itsestään ja tietää mitä kestää.
Mitä enemmän sattuu ja tapahtuu
tiedän nyt, että elämä kantaa ja mikään ei ole lopullista. 

Kyllä kaikesta selvitään se oli isäni motto ja nyt se on minun mottoni.

Toivotan teille rakkaat lukijani tämän postauksen myötä oikein paljon positiivista energiaa,
iloa ja valoa tulevaan syksyyn töihin, kouluun, kotiin missä sitten olettekin.

Syksy voi olla synkkä ja sateinen mutta se ei ole lopullista
vaan aurinko pilkistää jälleen kirkastaen pimeän jälleen valoksi ja kuivattaen sadepisarat pois.

En haasta ketään omalta osaltani vaan jokainen lukijani
voi vastata haasteeseen jos se tuntuu kiinnostavalta.
Suosittelen kuitenkin tätä haastetta lämpimästi.

Kiitokset vielä Ullalle ja lukijoilleni.

💕

Katja

Tänään on juhlapäivä

Tänään vietettävän Suomen luonnonpäivän kunniaksi piti ehdottomasti laittaa kuvia eilisestä tyynestä illasta ja hempeästä iltaruskosta joka maalasi purppuraväreillään taivasta ja heijastui kauniisti tyynen veden pinnasta.

Saunan lämmetessä sytytin rantaan palamaan ulkotulia kallionkielekkeille ja istahdin hetkeksi laiturille tunnelmoimaan. Kauneinta loppukesässä on minusta hämärtyvät illat, iltaruskot ja usvaiset maisemat.

Mökiltä löytyi kerran pihaa haravoidessa sammalien alta tällainen mystinen merkki kalliosta. Kallioon on hakattu kuvio jossa on suunnikkaan keskellä ympyrä. Tarkistettiin tuolloin, että suunnikkaan kulmat osoittavat pääilmansuuntia.

Ollaan monesti pohdittu kuka sen olisi voinut tehdä ja villein veikkaus on ollut, että se saattaisi liittyä Täyssinän rauhaan (TÄYSSINÄN RAUHA WIKIPEDIA) jonka rajamerkit on hakattu kallioon Pisavuorelle joka sekin sijaitsee lähellä mökkiä. Voin kuvitella miten nämä merkin tekijät ovat vaeltaneet tänne joskus silloin vuonna 1595 jostain kaukaa ja kenties yöpyneet rannassa. Minkälainen habitus ja vaatteet heillä on ollut ja mitä ovat miettineet? Voi miten kiehtovaa.

Jos täällä blogissani sattuu nyt vierailemaan muinaishistoriantutkijoita tai muita alan asiantuntijoita niin kertokaa viestikentässä oma mielipiteenne niin saadaan selvyys tähän mysteeriin. Olisi tosi mielenkiintoista kuulla mitä asiantuntijat ovat merkistä mieltä.

Nautitaan tästä päivästä ja muistetaan miten tärkeä luonto on 

meille ihmisille ja eläimille. 

Se on ainutkertainen, korvaamaton rikkaus 

jota siitä syystä pitää osata arvostaa ja kunnioittaa.

Ihanaa juhlapäivää kaikille luonnonystäville.

💚

Katja

Kiviraput ja villasukat

Tällä viikolla on ollut niin pilvisen harmaita ja sateisia päiviä, että syksy on käynyt jo monta kertaa mielessä. Tiistai-iltana suuntasin kaupunkiin kun vettä tuli jo kuin saavista kaatamalla ja samalla tuuli niin navakasti pohjoisesta, että meinasi tukka päästä lähteä. Pihalla ei liikkunut kuin yksi nälkäinen orava joka kiireesti naposteli auringonkukansiemenet laudalta ja katosi sitten yhdellä pörröhännän heilauksella takaisin metsään. Tänään kaipasin jo mökkipuutarhaan jupisin ja manailin säätiedotuksia ja kuulostin varmaan itsekin ihan pikku oravalta. Viime päivinä olen yrittänyt ajatella positiivisesti ja löytää ilonaiheita kiitollisuushaasteeseen johon Ulla Rannanpihasta blogista minut aiemmin haastoi. Mietin juuri mitä positiivista voin nähdä rankkasateessa? Hmm, no ainakin sain tämän villasukkaparin vihoviimein valmiiksi, ihan kiva juttu, nyt ei syysviimoilla pitäisi jalkojen palella.



Tämä viikko ei ole muutenkaan mennyt ihan harakoille. Sain nimittäin luonnonkiviraput rantaan valmiiksi! Haasteellisen siitä teki paitsi se, että omistan erittäin heikot riukuranteet myöskin se, että rantaan olin jo aiemmin tehnyt kapeammat raput joita nyt sitten levensin siten, että vanhat raput sulautuivat uusiin rappusiin. Haasteellista oli myös käyttää luonnonkiviä jotka ovat monimuotoisina niin hankalasti sovitettavissa askelmiksi.
Raput valmistuivat onneksi vielä hyvän sään aikaan mutta lopussa piti jo kiristää tahtia kun tummat pilvet alkoivat rynniä uhkaavina taivaalle.



Rappumateriaalia meiltä löytyi omalta tontilta jossa nimensä mukaisesti (Kallio) on kivi kiven vieressä. Mies ehti apuun kantamaan sopivia kiviä ja tekemään sementtilaastia. Eipä homma olisi muuten onnistunutkaan (pusu ja halaus vielä ❤-käpyselleni). Sementtiä rappuihin meni muistaakseni kymmenkunta säkkiä jotta niistä tuli tarpeeksi vahvat. Halusin raput nimenomaan luonnonkivestä koska se sopi minusta parhaiten miljööseen ja tyyliin/mentaliteettiin "omin käsin tehty".
Eipä tästä mikään taidonnäyte tullut ja moni kokenut kivirakentaja siellä varmaa naureskelee tälle luomukselleni mutta nyt on helpompi kulkea rantaan ja ylös terassille kun ei tarvitse sovitella jalkaa entisiin pieniin kiviaskelmiin, joten ihan hommansa hoitaa. Rappujen oikea puoli on siis reilu kymmenen vuotta sitten tehty ja uusi rappu erottuu siitä vaaleampana vasemmalla.



En pidä tuosta sementin ilmeestä ja tarkoitus olisikin, että se sammaloituu ja näin ollen sulautuu paremmin rinteeseen niinkuin vanhat raput aikanaan. Betonista valittiin siitä syystä hieman karkeampaa jotta siihen helpommin sammal pesiytyisi.



Kivirappujen reunaan olisi sitten tarkoitus siirtää tontilta keväällä kukkivaa vaaleanpunaista sammalleimua ja kirjovuohenputkea jota on jo ennestään rappujen oikealla puolella. Jos innostusta riittää niin muuraan rappujen reunaan jonkinlaiset kukkapylväät tai astiat luonnonkivistä joihin sopisi istuttaa kesäkukkaa. Pylväät sopisivat minusta hyvin siitäkin syystä, että kun näin leveisiin rappuihin ei ole tarvis tehdä kaidetta pari pylvästä tekisi siitä viimeistellymmän ja kenties vielä jämäkämmän näköiset.



Hieman on vielä selkälihakset kipeinä kivien pyörittelystä ja käsivarret mustelmilla mutta siitä huolimatta olen tyytyväinen kätteni töihin. Toivottavasti raput kestävät talven yli se jää vielä nähtäväksi.
Nyt pitäisi alkaa käydä sipulikukkatilausten kimppuun ja miettiä montako ja mitäkin tilaan. Voi olla että menee taas ihan överiksi, mutta kun ne on niin i h a n i a!

Lupsakkaa loppuviikkoa.

Katja

Lettuja ja loppukesän tunnelmia

Suloinen suvi on pian muisto vain. Tämä kesä oli mikä oli eikä hellepäiviä saatu vaikka kuinka uskottiin ja toivottiin. Viikonlopuksi luvattiin kuitenkin ihan suht lämmintä näin loppukesän kunniaksi. Viileästä kesästä huolimatta puutarha on kukoistanut yllättävän hyvin. Tuholaisia kuten meillä tuttuja kirvoja ei ole liiemmin näkynyt ja monet kukat ovat jaksaneet kukkia viileästä kesästä huolimatta.  Marjoja näyttäisi tulevan kohtalaisesti ja mikä parasta tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella ainakaan niin paljoa kuin helteisinä kesinä. Vettä on tullut taivaalta riittävästi ja no viime aikoina hieman liikaakin.

Illat alkavat pimentyä kiihtyvää vauhtia ja yöt ovat jo lähes pilkkopimeitä. Tällä viikolla olen saanut ihailla punertavia auringonlaskuja ja usvaisia aamuja.

Marjat ovat kypsyneet metsissä ja kesän lakat on meillä kerätty ja pakastettu. Niitä tulikin tänä vuonna hyvin. 

Viikolla jäi myös aikaa nautiskella hämärtyvästä illasta takkatuvassa saunan jälkeen. Tämä pieni tila on mukavan tunnelmallinen, harmi kun sitä tulee niin harvoin käytettyä. 

Saunan päälle maistui täytetyt letut. Täytteenä oli tällä kertaa riisiä, tonnikalaa, tomaattia, avokadoa ja kyytipoikana hieman valkosipulimajoneesia. Tämä simppeli purtava on helppo ja nopea pyöräyttää iltapalaksi vaikka mökkivieraille illanistujaisiin. Täytettä voi sitten soveltaa oman maun mukaan. Varsinkin paistetuista sienistä suppilovahveroista ja kanttareista tulee ihan jubilee herkku, kannattaa kokeilla. Loput letut maistuvat kernaasti hillon kanssa aamukahvipöydässä niinkuin meillä tehdään.

Aurinkoista viikonloppua teille rakkaat lukijani.

❤

Katja

Ukkosta, kukkarulettia ja tummia kaunottaria

Viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ukkosti monin paikoin. Täälläkin varauduttiin säätiedotuksen mukaiseen kunnon ukkosmyrskyyn. Odotus huipentui kuitenkin vain yhteen pieneen välähdykseen ja sitä seuraavaan kaukaiseen jyrinään jostain kukkuloiden takaa. Rankka sadekuuro pieksi maata hetken ja siinä se sitten oli. Voi mikä pettymys! Olin jo varautunut kunnon luontospektaakkeliin ja kurkin innoissani taivaalle popparit käden ulottuvilla. Joku nyt varmaan ajattelee, että ihan hullu nainen täällä mutta olen aina pitänyt ukkosesta, en vaan tiedä miksi. Ehkä se on se luonnonvoimien dramatiikka mikä viehättää.
Aamulla tummat pilvet viipyilivät vielä hetken järven päällä ja lipuivat sitten hitaasti etelätuulen saattelemina pois ja iltapäivällä aurinko jo kurkisteli pilvien takaa.

Draamaa on kuitenkin luvassa kukkien muodossa. Salkoruusu Watchman on alkanut pitkän odottelun jälkeen vihdoinkin kukkia. Tummanpunaiset lähes mustat kukat avautuivat yksi toisensa jälkeen puutarhurin ihmeteltäväksi.

Valko-punainen Tango capuccino lilja ja tummanpunainen Mapira sulostuttavat parhaillaan dramaattisilla väreillään. Liljat ovat siitä ihania, että niiden kukat kestävät hyvin sadetta. Eivät nämäkään olleet moksiskaan yön rankkasateesta.

Tango capuccino lilja on heräteostos viime kesältä. Pakkauksen kuva johdatti jälleen kerran harhaan. Kuvittelin kukan värin kuvan perusteella enemmän violetiksi. No ei tämä viininpunainenkaan yhtään hullumpi ole mutta pienoinen pettymys silti kun violettina sen ostin.

Heräteostoksissa on tietty aina omat riskinsä joskus ne yllättävät iloisesti ja toisinaan taas odotukset ovat ehkä liiankin suuret (niinkuin minulla tuppaa yleensä olemaan). Kasvien hankinta on aina jonkinlaista "kukkarulettia" jossa joko voittaa/ onnistuu tai sitten häviää/ pettyy ja siinä sen viehätys sitten piileekin. Mutta se ei pelaa joka pelkää niinhän sitä sanotaan ja onhan sitä aina ihanaa pimeinä talvi-iltoina haaveilla seuraavan kesän tulevasta kukkaloistosta.
Miten optimistisesti te muut puutarhaystävät uskotte noihin esimerkkikuviin ja oletteko joutuneet usein pettymään tai kenties yllättyneet iloisesti? Olisi kiva tietää.

Kaunista alkavaa viikkoa.

💜

Katja

Liljojen hehkua

Mökkipuutarhan länsi-etelä rannassa on paahteinen istutusalue johon olen kerännyt joukon oransseja ja vaaleanpunaisia kukkijoita. Alueella kasvaa mm. pioni (Sarah Bernhard), värililja Monte Negro ja Algarve, kurjenpolvi, töyhtöangervo, korallikeijunkukka ja täpläimikkä sekä kesäkukkaa krassia ja silkkikukkaa iloisena sekamelskana.

Liljat sopivat hyvin pionien seuraan koska ne viihtyvät myös lievästi happamassa maassa ja eivät matalan juuristonsa avulla juuri kilpaile ravinteista pionin kanssa. Tuo pinkki oranssi yhdistelmä on jotenkin ihastuttava. Ne myös rakastavat lämpöä ja suorastaan hehkuvat loppukesän auringossa. Juuriston on kuitenkin hyvä olla varjossa joten olen istuttanut ne penkin keskelle ja matalampien kasvien katveeseen.

Oranssi Monte Negro kasvoi aluksi talon päädyn kukkaniityllä mutta siirsin sen viime syksynä alas rantapenkkiin ja eipä tuo näyttäisi olleen moksiskaan siirrosta. Vaalenapunaista Algarvea oli viime kesänä vielä kymmenkunta mutta tänä vuonna vain yksi ainokainen kukkavarsi nousi, minne lie muut kadonneet? Olen kuitenkin ihastunut tähän myöhemmin kukkivaan suurikukkaiseen liljaan niin kovasti, että aion hankkia sitä vielä kadonneiden tilalle. Toiveissa on, että saisin sen vielä tulevaisuudessa menestymään ja pysymään penkissä.





Ylhäällä talon päädyssä tummanpunaiset Mapirat ovat aloittaneet pitkään kestävän kukinnan. Pidän tosi paljon tuosta tummanpunaisen liljan ja valkoisen ukonkellon raikkaasta combosta.
Mapira on myös ykkössuosikkini ja sitä tulen hankkimaan myös lisää. Lisäksi syksyn hankintalistalle menee jokin matala valkoinen lilja joka sopisi aiemmin suunnittelemaani loppukesän kuutamopuutarhateemaan.


Paras liljojen istutusaika on syksyllä siispä kohta puoliin pitäisi alkaa katselemaan puutarhamyymälöiden tarjontaa sillä silmällä.
Ohjeen mukaan liljasipuleiden istutussyvyys on kaksi ja puoli kertaa niiden korkeus ja kasvupaikan tulisi olla hyvin ojitettu, humuspitoinen ja vettä läpäisevä. Olen perustanut rantapenkin suoraan metsänpohjan päälle ns. kohopenkiksi jossa on turvepitoisen puutarhamullan joukossa puolet tuoretta kompostia. Keväällä ropsautin juurille ripauksen kalkkia ja kevätlannoitteen sekä myöhemmin kesällä muutaman kourallisen kananlantaa (määrät on meillä aina noin suurinpiirtein).

Pidän valtavasti liljojen tuoksusta, kaikki liljat taitavat tuoksua? Ne ovat myös mainioita leikkokukkia ja kestävät pitkään vaasissa, mutta heteet kannattaa muistaa poistaa ensin etteivät ne tahraa vaatteita ja pöytäliinaa, niin on kukkakauppias joskus neuvonut.

Viikonlopusta pitäisikin tulla lämmin ja suorastaan helteinen, hienoa!

Kaunista viikonloppua teille ihanat puutarhaystävät.

Muistakaa seurata myös Instagramia.

❤

Lämpimästi tervetuloa mukaan uudet lukijani.

❤

Katja