Sisäkukkia ja sisustusta

Pimeys hiipii nurkkiin ja laittaa valon purkkiin. Oho nyt lipsahti pieni runo tähän alkuun. :-)

Viikonloppuna siirsin sisäkasvit asunnon valoisimman ikkunan äärelle ja kipaisin varastosta kasvilampun tuomaan lisää valotehoa. Ostin myös sen viimepostauksessa mainitsemani merilevälannoitteen ja suihkutelin sitä lehtiin ja lisäsin ohjeen mukaan kasteluveteen. Ihan kuin kukat olisivat heti virkistyneet. Ainakin merilevälannoitteen tuoksu sai Otto-kissan piehtaroimaan onnellisena kukkien katveessa.

Talvi on kasveilleni koittelemus länsi-ikkunalla ja vaikka tekisi mitä aina joku onneton jossain vaiheessa talvea riutuu ja delaa. Ainoan itäikkunamme on vallannut kahvipensas ja sekin pudottaa talvisin suurimman osan lehdistöstään. Luonnonvalo on kasveille niin tärkeää. En tiedä voiko kasveja edes opettaa vähään valoon? Jos voi, niin minulle on sattunut aina niitä huonosti oppivia.

Täällä ei ole jouluvaloja vielä viritelty ikkunoihin. Ihailin netissä uusia koristeellisia paperitähtiä, mutta jäi tilaamatta postin lakon vuoksi. Avasin viime jouluna ostamani ison paperitähden laatikostaan ja se etsii vielä paikkaansa asunnosta. Nyt sitä ei uskalla laittaa seinän viereen, ettei joudu Oton käsittelyyn ja ikkunalle se on hieman liian iso.


Olohuoneesen hankin syksyllä kuvan kaislaseinävaatteen ja tykkään siitä kovasti. Aluksi heiman arvelutti miltä se seinällä näyttäisi. Oton myötä sisutus on saanut uutta ilmettä, enkä meinaa, että meillä olisi sisustajakissa :-)), vaan Oton vuoksi meille on tullut aivan uusia sisustusratkaisuja. Kuten nuo Ikeasta ostetut keittiönpöydänjalkoihin kiinnitettävät kissankynsimismatot, jotka ovat kovassa käytössä. :-) Kaikki kissaperheen ratkaisut eivät aina hivele sisustajan silmää mutta nämä keittiönjalkoihin kiinnitettävät raapimamatot ovat minusta ihan ok. Nahkasohvalla täytyy nykyään pitää peittoa ettei siihen tulisi kynnenjälkiä. Onneksi Otto ei ole kiinnostunut kynsimään nahkahuonekaluja, mutta pötköttelee niillä mielellään. Ja mikä parasta, meillä ei enää tarvitse nostaa kissaa pöydälle, vaan hän kipuaa sinne aivan itse. Kuten kuvasta näkyy. :-)


Purkittelin mökillä siemenet ja lakitin ne ilmavilla harsomyssyillä. Vielä olisi ollut puutarhassa paljon purkitettavaa, mutta lumi on peittänyt kaiken allensa. Olisi kuitenkin ihanaa jos lumet pysyisivät maassa ja toisivat valoa pimeää loppuvuoteen.

Lupsakkaa viikonjatkoa.

~Katja~

18 kommenttia

  1. Minäkin täällä yritän helliä noita kuivasta sisäilmasta kärsiviä huonekasvejani.Hyvä,muistutit,että pitää ravinnetta ostaa!😊
    Mainiot nuo pöydänjalkojen raapimispinnat!Eläinrakkautta ottaa lemmikin,lue perheenjäsenen tarpeetkin huomioon yhteisessä kodissa.Minusta ne eivät edes ole hullumman näköiset!Ja miten ihanan suloiset siemenpurkit!❤
    Mukavia joulunodotus päiviä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä raapimamatot ovat kuin osa sisustusta. Pysyvät myös hyvin kiinni jaloissa. Mukava talvella hypistellä pikkuruisia siemenpurkkia ja odottaa kesää, hih. Kiitos ja samoin sinne.

      Poista
  2. Nauratti, ettei teillä tarvitse enää nostaa kissaa pöydälle ;). Nuo pöydän raapimissuojat näyttävät fiksulta ratkaisulta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nämä raapimasuojat olivat kaiken lisäksi tosi edulliset ja Otto tykkää. :-) Mukavaa viikonjatkoa sinne.

      Poista
  3. Noista pöydänjalkoihin kiinnitettävistä "raapimiskankaista" tykkään. Yleensä kaikenlaiset kissojen kiipeilytelineet ovat aika kauhistuttavan näköisiä, mutta näitä pystyy sietämään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olen täysin samaa mieltä noista kaupan kiipeilytelineistä. Meillä on oikea puunrunko parvekkeella jossa Otto mielellään kiipeilee ja terottaa kynsiä, samalla kun katselee ulkona maisemia. Mukavaa viikonjatkoa.

      Poista
  4. Monenlaista puuhaa sinulla. Saadaanhan taas ihailla kukkaloistoa puutarhassasi.
    Kivaa jatkoa marraskuuhun.

    VastaaPoista
  5. Vielä en ole jouluvaloja viritellyt, ehkä jo tulevana viikonloppuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vielä ehtii. Monesti on täälläkin valaistu vasta itsenäisyyspäivän tienoissa.

      Poista
  6. Kyllä se on mukavaa kun saa jotain uutta välillä kotiin. Jouluvaloja ei ole vielä viritetty mihinkään paitsi yksi lyhty ulkona. Mutta ehkä ensi kuussa alkaa jo näkyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ulkolyhdyt ovat niin ihania. Täällä tulee viriteltyä lyhtyjä jo alkusyksystä mökkipihaan tuomaan tunnelmaa.

      Poista
  7. Katsoin ensin, että olette teipanneet aaltopahvia pöydänjalkoihin, mutta sitten luin tekstin. Ihmettelinkin, miten pahvi muka pysyisi kissan kynsissä hetkeäkään ehjänä, kun ei se koiranpennunkaan kanssa toiminut :D Tuo onkin hyvin tilaa säästävä ratkaisu, kun ei tarvitse erillistä raapimispuuta hankkia. Meillä on myös menossa jokatalvinen huonekasvien selviytymistaistelu. Lisävalo olisi tarpeen, kun ei tuo aurinkokaan taida suostua näyttäytymään. Söpöt siemenpurkit, kuin minikokoisia hillopurkkeja :) Hauskaa viikon jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaltopahvi ei taitaisi kestää kovin pitkään. :-)) Nämä raapimamatot on tehty sisalista ja ovat kyllä olleet kestäviä. Lisäksi pysyvät hyvin paikoillaan pöydän jaloissa eivät pyöri tai mene kasaan. Lisävalo on meilläkin talvisin kasvien elinehto. Aina silti joku heittää veivinsä tai sairastuu. Viime vuonna tuli villakirvoja, saa nähdä mitä tänä vuonna. Samoin sinne kivaa loppuviikkoa. :-)

      Poista
  8. Minä herään sisäkukkia huomioimaan paremmin vasta tähän aikaan, kun ulkokausi on lopullisesti ohi. Kasvivaloja ei ole tullut hommattua, niistä olsi varmasti apua.
    Söpöt siemenpurkit!

    VastaaPoista
  9. Hyvä on sisäkukatkin huomioida ja niitten hoitoon panostoo talavikautena etenkin! Mukaviin purkkeihin oot siemenet lsittanu. Kasvilamput miullakin on käytössä.

    VastaaPoista
  10. Minä en omista yhtään viherkasvia, mutta aina on tuoreita kukkia maljakossa. Pitäisi kyllä hankkia pari viherkasvia. Hauskat siemenpurkit. Mukavaa marraskuun jatkoa <3

    VastaaPoista
  11. Ihanaa marraskuun jatkoa Sinulle sekä iloa ja valoa loppuvuoden harmaisiin päiviin <3

    VastaaPoista