Tammikuu tuntuu minusta aina loputtoman pitkälle. Vielä ei ole oikein mitään puutarhajuttuja ja kevätkin antaa odottaa itseään. Kun pakkaset ovat kirineet yli kahteenkymppiin, ei ole tehnyt mieli vapaaehtoisesti työntää nokkaansa ulos kylmyyteen. Töistä palatessa ehtii juuri ja juuri näkemään pilkahduksen aurinkoa ennen kuin se laskee taas horisonttiin.
Olen aina ollut varman päälle eläjä ja ne rohkeimmat "elämän benjihypyt" ovat jääneet tekemättä. Torstaiaamun palaverissa piti keksiä jokin kuvaava adjektiivi jokaisesta työkaverista. Minä sain seuraavia adjektiiveja; kiltti, auttavainen, järkevä, luotettava. Siis oikeesti, olenko noin tylsä?!
Elämäni on aina ollut täynnä unelmia ja haaveita ja niiden perässä juoksemista. Osa niistä on toteutunut osa ei ja se on riittänyt. En tunne, että olisin jäänyt koskaan mistään paitsi. Se mitä olen oikein kovasti toivonut on toteutunut. Mutta, tällä hetkellä, kun miettii mennyttä ja varsinkin tulevaa, meinaa iskeä paniikki. Tämä töihin-kotiin-nukkumaan- rumba tuntuu loputtomalta tasapaksulta jollotukselta. Tunnen, että olisin valmis siihen "benjihyppyyn" ja ottaisin rohkeasti isonkin riskin jos vain tietäisin, että siitä seuraisi jotain ihanaa. Mikä minua estää?
Iltaisin siinä unen ja valveen rajamailla ajatus lähtee väkisin laukkaamaan. Eniten on mietityttänyt mennyt elämä, mihin se kaikki aika ja vuodet ovat kuluneet? Olisi paljon helpompaa olla elämää vatvomatta ja jossittelematta liplattelisi vain rennosti elämän laineilla. Miten minä voin edes vaikuttaa enää mihinkään ja onko yli 40-vuotiaalla mitään mahdollisuuksia kääntää kelkkaansa ja tehdä sitä mitä oikeasti haluaa tehdä? Olenko liian vanha? Enkö osaa enää nauttia elämästä?
Tänään päätin, että tähän on tultava muutos. Mutta miten? Aloitan pienin askelin, ensin katson ympärilleni ja olen avoin kaikelle. Siis enemmän kyllä- ja vähemmän ei-vastauksia. Luotan enemmän omiin vaistoihini ja muistan kuunnelle sisäistä ääntäni, enkä mene virran mukana. Näillä pienillä muutoksilla aion aloittaa ja olen valmis "benjihyppyyn" vaikka päätä huimaisi. Katsotaan mitä tapahtuu. :-)
Positiivisin ajatuksin ja kaunista pakkasviikonloppua blogiystäväni.
❤
~Katja~
.jpg)
Tekstit
Mielenkiintoista pohdintaa! Nelikymppisenä on vielä rutkasti aikaa aloittaa uusia juttuja. Itse opiskelin uuden ammatin itselleni ja vaihdoin alaa täydellisesti 45-vuotiaana.
VastaaPoistaSitä paitsi nuo saamasi kommentit ovat hienoja ominaisuuksia kaikki!
Iloista viikonloppua!
Niinpä ikä ei ole kuin numero. Paljon merkkaa se mitä ajattelee pään sisällä ja elämänkokemuksestakin on varmasti hyötyä. :-)
PoistaVoi veikkonen, vielä on aikaa vaikka kuinka paljon. Opiskelin uuden ammatin ja vaihdoin alaa viisikymppisenä ja uusi puolliso tuli elämään 57 vuotiaana. Kommenteissa Sinusta ei ole mitään vikaa.
VastaaPoistaKiitos, sinulla on tosiaan ollut vielä täysi draivi päällä. :-) Super ihanaa ja tosi kannustavaa!
PoistaKoskaan ei ole liian vanha. :) Rohkeasti kohti uusia unelmia, ne eivät katso ikää. <3 Ja todellakin, pitää arvostaa noita ominaisuuksia! Voiko kiltteyttä tai luotettavuutta olla maailmassa liikaa? Terkuin, yhtä "tylsä" 24v. ;)
VastaaPoistaKiitos kannustavista sanoista. <3
PoistaPohdintasi olivat kuin omasta elämästäni vuosi sitten.
VastaaPoistaMinä hyppäsin oravanpyörästä, kun meinasin uupua ihan tykkänään, elämästä meinasi ilo kadota.
Aamuisin lähdin töihin puoli 7 bussilla, ja iltaisin palasin puoli 6.Pelkältä työltä,työmatkoilta ja nukkumiselta tuntuivat arkivuorokaudet.
Taloudellisesti ei ehkä fiksuin päätös ollut, mutta sain takaisin sen tunteen, että päätän itse ja olen oman elämäni ohjaksissa.Tiedän tämän rupeaman päättyvän siihen, että löydän uuden, mieleisen suunnan elämälleni.
Sinä olet minua reilut 15 vuotta nuorempi, kaikki mahdollisuudet vielä täyskäännökseen!
Adjektiivit joilla sinua kuvattiin eivät todellakaan ole tylsät.Kunnioitettavia piirteitä jokainen!
Kunhan et ole liian kiltti ja auttavainen,siinä uupuu helposti ja sitähän myös hövelisti käytetään työelämässä hyväksi.<3
Kohti unelmia vaan sitten jos ja kun aika on kypsä!
Kiitos, olet ollut rohkea. Pitää oikeasti pysähtyä miettimään mitä elämältä haluaa. Ratkaisut eivät ole aina helppoja ja vaativat myös läheisiltä ymmärrystä. <3
PoistaKoskaan ei ole liian myöhäistä eikä ikä ole este mihinkään. Saamasi adjektiivit voisivat kuvata minuakin enkä koe olevani kuitenkaan tylsä (todellisuudessa varmaan olen monenkin mielestä juuri sitä :D). Muista muuten se, että kiltti ja auttavainen voi olla, ovimattona olemista en suosittele. Siitä on minulla ja varmasti monella muullakin inhottavia kokemuksia. Kannattaa siis muistaa myös se ei-sanan olemassaolo. Omaa itseään avoimesti kuunnellessa tie ja suunta elämälle löytyy kyllä. Tsemppiä! :)
VastaaPoistaTotta liian kiltti ja auttavainen joutuu monesti hyväksikäytetyksi ja uupuu ennen pitkää. Kiitos kannustavista sanoistasi. <3
PoistaNo höh - liian vanhako? Nelikymmpisenä hyppäsin suureen tuntemattomaan ja aloin yrittäjäksi. Siinä meni reilut 10 vuotta, ja tein seuraavan täyskäännöksen opiskelemalla uuden ammatin. Nyt taas olen työntekijänä, mutta siinä ihan ensimmäisessä unelma-ammatissani.
VastaaPoistaTaloudellisesti en ole tehnyt järkiratkaisuja, mutta elämänsisällöllisesti kyllä. Kun vanha alkaa maistua puulta, niin onkin aika rikkoa rajoja - ja katsoa mihin asti pääsee. Elämä kantaa!
Täältä löytyy näköjään paljon rohkeita nelikymppisiä jotka ovat uskaltaneet toteuttaa unelmiaan. En voi kuin nostaa hattua. Kiitos sinulle kannustavasta kommentista. <3
PoistaTuttuja ajatuksia ja pohdintoja. Olen miettinyt, että vielä on työikää varmasti runsaat 30 vuotta jäljellä (tai mistä sitä tietää, mikä eläkeikäni tulee olemaan), joten käännöksiä ehtii vielä tehdä ja täytyykin tehdä, koska ei tätä samaa jaksa ikuisuuksiin. Vaikka nyt olenkin mielenkiintoisessa työssä, niin samalla tiedostan, että se ei kannattele minua monta vuosikymmentä eteenpäin.
VastaaPoistaLuettelemasi adjektiivit voisivat hyvin kuvata minua. Ja erittäin hyviä piirteitä ovatkin, etenkin kiltteys on mielestäni täysin aliarvostettua! Mutta ymmärrän mitä tarkoitat. Minua on myös kuvattu luotettavaksi puurtajaksi ja aina hyvällä tuulella olevaksi. Joskus sitä toivoisi olevan vaikka vahva, energinen, räväkkä, määrätietoinen - ripauksen jotain muuta kuin mitä on.
Kuuntelin juuri Michelle Obaman elämänkertaa, missä hän kertoo havahtuneensa jossain vaiheessa uraansa siihen, että yritti aina tehdä kaiken täydellisesti ja suorittaa kaikki annetut (tai itselleen antamansa) tehtävät hyvin, sen sijaan että miettisi, mitä hän oikeasti haluaa tehdä. Se jotenkin kolahti. Samanlaisia asioita pohdin siis myös, ja olen tässä nyt parina iltana googlettanut ja selaillut erilaisia koulutusmahdollisuuksia. Mutta tosiaan ensin täytyy avata silmät ja löytää ne uudet mielenkiinnon kohteet, joten pienet muutoksesi kuulostavat ainakin minusta oikein hyvältä alulta.
Toivottavasti löydämme molemmat sen oman uuden polun! :)
Me kiltit ihmiset olemme varmaan niin tunnollisia, että harvoin mietimme mitä oikeasti elämältä haluamme. Toivotaan että se oikea polku jota olemme etsineet avautuu joskus meille kaikille.
PoistaAdjektiivit, jotka mainitsit kuvaavat myös minua. Itsellä 60v-päivä on muutaman vuoden kuluttua, se saa minut väkisinkin ajattelemaan että loppusuora lähestyy.... Tulee tunne että viimeistään nyt pitäsi tehdä mitä vielä haluaa tehdä. Hyvinkin ehdit tehdä vielä vaikka mitä. Onneksi minäkin älysin vaihtaa vielä ammattia ja valmistuin nuoruuden toiveammattiin 50v-päivän aikoihin. Valoisaa tulevaisuutta!
VastaaPoistaAika menee niin sukkelaan ja vuodet vierivät kiihtyvää tahtia, ainakin siltä minusta tuntuu. Hienoa, että olet päässyt toiveammattiisi. Pitäisi aina muistaa, että ikä on vain numero eikä antaa sen häiritä. Samoin sinulle. <3
PoistaOn hyvä välillä pohtia ottaako vain pikku loikan vai sen benjihypyn. Joskus voi myös huomata, että se pikku loikka riittää. :)
VastaaPoistaSanos muuta, mutta se on vaikeaa, kun on aina pelännyt "korkeita paikkoja".
Poista