Iso kesä alkoi



Kiitos kaikille lukijoilleni ihanista juhannustervehdyksistä. 💚 Juhannus oli täälläkin sateinen ja hyvin tuulinen niinkuin ennustettiin. Säästä piittaamatta istuttelin kesäkukkia vaikka tuuli riepotteli tienoita ja vettä tuli ajoittain kuin saavista kaataen. Instaankin sain otettua pari kuvaa suojaiselta terassilta.

Juhannuksen myötä alkoi niin sanottu iso kesä. Yöt lyhenevät mutta ilmat lämpenee ja saadaan ne heinäkuun helteet (toivottavasti) ja kasvu hyppää yks kaks kovaan vauhtiin varsinkin jos vielä sopivasti sataa. Pimenevien öiden myötä puutarha hurahtaa hurjaan kasvuvauhtiin ja niin myös rikkaruohot.


Rikkaruohojen kitkemiseltä olen yrittänyt välttyä monin tavoin, se ei ole varmaan kenenkään mielihommaa, paras konsti on istuttaa kasvit niin tiheään ettei rikkaruohot mahdu sekaan kasvamaan. Jotkin rikat ovat kuitenkin varsin sitkeitä ja pukkaavat vaikka minkälaisen kasvuston väliin. Kaksi sinnikkäintä mökkitontin valloittajaa ovat ehdottomasti nokkonen ja rönsyleinikki. Nokkonen viihtyy erityisesti mökin saniaisrinteessä ja kurottautuu korkeiden kotkansiipisaniasten välistä jopa reilun metrin korkeuteen, ennenkuin käyn sen sieltä pois nyhtäisemässä. Rönsyleinikki taas ryömii sissinä salaa kasvillisuuden alla ja pukkaa yks kaks ylös iloisen keltaiset kukkansa. Kun rönsyleinikin nostaa maasta lähtee mukaan yleensä myös kasvin rönsytertut, jotka ovat jo katalasti aloittaneet kukkamaan valloituksen. Nämä pahimmat riesat työllistävät kitkijää joka ikinen kesä, vaikka kitkisi kuinka huolellisesti niin aina ne löytävät jotenkin tiensä istutuksiin.


Ei siis ole oikotietä onneen vaan on kitkettävä ja ahkerasti. Kitkemisen aloitin sunnuntaina kun sateen jälkeen maa oli sopivan kuohkea ja rikat irtosivat maasta helposti nostamalla. Leinikin saa parhaiten kitkettyä ujuttamalla sormet juurimättään alle ja nostamalla koko kasvi ylös näin saa usein koko juuritertun kokonaisena. Toinen konsti on käyttää apuna puutarhatyökalua jolla pääsee koukkaamaan juuren alle esim. voikukkaraudalla.  Nokkonen taas on hieman hankalampi kitkettävä se kun tekee pitkän ränsyjuuren joka katkeaa helposti. Nokkosen ehyenä ylös saaminen on haastavaa ja vaikka kuinka huolellisesti kitkisi ei tarvitse jäädä kuin pieni juuren kappaleita maahan niin jo kohta kasvi versoo siitä. Parasta olisi jos saisi rikkaruohon juuret maasta mahdollisimman kokonaisena.


Mökkipihassa käyn joka kesä tätä loputonta taistelua viheliäisiä rikkoja vastaan, vielä en kuitenkaan ole kitkentämyrkkyihin sortunut vaan ihan luomuna kitken. Myrkyt eivät tulisi myrkyttömästä periaatteestani edes kyseeseen, joten kitkentähommia piisaa. Jonnekin mökkitontin laitaan saa aina jäädä nokkospuska jos toinen sillä se on tärkeä ravintokasvi monille perhosentoukille. Sen säästäminen auttaa lisäämään perhoskantaa, joten ei siis haittaa vaikka ei ihan kaikkea koskaan onnistuisi kitkemään, saadaanpahan lisää kauniita perhosia. :-)


Aurinkoista viikonalkua ja lepposia hetkiä puutarhassa.

Katja

14 kommenttia

  1. Kauniit kuvat ja mukavat mietteet.
    Rikkaruohojen kitkeminen ei ole hauskinta hommaa, mutta lopputuloksen katsominen tuottaa kyllä hyvää mieltä. Rönsyleinkkiä kasvaa meilläkin ja sillä on uskomattoman vikkelä kyky luikerrella kukkapenkkeihin. Fiskarsin rikkaruohovekotin on mainio ja selkäystävällinen työväline rönsyleinikin poistamiseen. Myrkkyjä en minäkään käytä ja nokkoset saavat kasvaa tietyssä kohdassa tontin laidalla, ihan niitä perhosentoukkia varten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitti vinkistä, kaikki työkalut jotka säästävät selkää ja tekevät kitkemisestä edes hitusen mielekkäämpää kiinnostavat. 😀

      Poista
  2. Kauniita kuvia!
    Ihanaa, kun puhut isosta kesästä.
    Kivaa jatkoa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meilläpäin puhutaan pikkukesästä joka on ennen juhannusta ja juhannukselta alkaa sitten se oikea iso kesä. 😄

      Poista
  3. Kauniita kesäkukkasia ja ihana saniaisten reunaama istutusalue. Kitkettävä se on, jos mielii pitää penkkinsä siistinä. Mutta kyllä se sitten palkitseekin, kun homma on tehty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saniaisrinne on saanut muotoutua itsekseen sellaiseksi kuin on. Istutin siihen joskus lisäksi muutaman hostan ja kalliokieloja jotka ovat sopeutuneet saniaisten valtakuntaan. 😄

      Poista
  4. Rönsyleinikki tuttu harmitus, samoin vuohenputki. Niiden kitkeminen loputonta. Kauniit ruukut sinulla!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rönsyleinikki on oikea vitsaus se samoin kuin kivikkokilkka osaavat hyvin naamioitumisen ja piileskelyn taidon. Kiitos 😀

      Poista
  5. Onpa sinulla kunnon kotkansiipiviidakko - hienolta näyttää. Minulla oli viime vuonna tuota dramaattista mustaa petuniaa, tänä vuonna vaaleampia värejä. Pahin rikka täällä on vuohenputki! Ei häviä ikinä. Joissakin paikoissa rellestävät sitten rönsyleinikki ja juolavehnä. Minä tykkään kitkemisestä, vaikka se loputonta onkin. Teen yleensä muutaman kitkentäkierroksen alkukeväällä, tällä pääsee jo pitkälle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että voi tykätä kitkemisestä. Oppisimpa minäkin siitä pitämään niin tulisi hommasta mukavampaa. Rikat on hyvä tosiaan kitkeä jo keväällä niin pääsee kitkemisessä huomattavasti helpommalla.

      Poista
  6. Kauniit istutukset oot tehny ja miljoonakellojen punasaviset ruukut on miun mieleen. Taistoon on käyty tiälläkin rikkaruohoja vastaa. Rikkaruohot osovaa ajatella ja männööt kukkien keskelle mistä ne on vaikii suaha pois! rönsyleinikki ja nokkonen on viheliäitä, vuohenputii ei onneks oo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tykästyin noihin ruukkuihin oitis ja ne lähtivät mukaan samantein puutarhamyymälästä. Rikkaruohoihin täytyy suhtautua oikealla asenteella ja periksiantamattomuudella. 😄

      Poista
  7. Kauniita kuvia. Kotkansiipi-kivi-istutus on hieno. Rönsyleinikki ja nokkonen ovat tuttuja täälläkin. Ja niitä hankalampana kitkettävänä vielä peltovalvatti, jonka juuret katkeilevat ihan liian herkästi ja mokoma suikertaa maan alla pitkän matkaa ennen kuin edes ilmoittelee olemassaolostaan. Nokkosen kitkennässä talikko on aika hyvä apuri: sillä kun varovasti pehmittelee maata, niin juuret saa katkeilematta vedettyä. Juurta vetäessä katsoo vain, mihin suuntaan se on menossa ja pehmittelee sitä mukaa lisää. Jatkuvaa taistoahan se rikkaruohojen kanssa on, jos (=kun) ovat päässeet pesiytymään kukkapenkkeihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos 💚 Pikkuhiljaa ja määrätitoisesti sillä asenteella pääsee jo kitkemisessä pitkälle.

      Poista