Tivolissa; puutarhoja ja maisemia. Osa 1

Tämä ihastuttavan idyllinen pikkukylä sijaitsee vain 30 km päässä Roomasta ja noin tunnissa matka taittuu paikallisjunan kyydissä. Junan porhaltaessa matkaan sain pian ihailla kukkivia hedelmäpuulaaksoja ja kevään heleä vihreys avautui eteeni kauneimmillaan.

Lähempänä kylää maisema muuttui vuoristoisemmaksi. Juna sukelsi vuorien läpi ja jatkoi siltoja pitkin yli rotkolaaksojen. Näkymät olivat huikeat ja tunnelma kuin vuoristoradassa. Alas ei uskaltanut katsoa, huii!

Asemalta matka jatkui jalan kapeaa lankkusiltaa pitkin joen yli Tivolin keskustaan. Kapeat kujat muodostivat talojan seinien kanssa labyrintin jossa oli ilman näkyvää maamerkkiä mahdotonta suunnistaa ja todella helppo eksyä. Paikalliset olivat kyllä hyvin auttavaisia ja tulivat mielellään tarjoamaan apua kun huomasivat turistin pyörivän hämillään kartta kädessään. Valitettavasti suurin osa puhui tosi huonosti englantia jos lainkaan.

Mukulakivipäällysteisillä kujilla oli siellä täällä kauniita ruukkuistutuksia pehmentämässä talojen rosoisia seiniä.

Paikoitellen kujilla oli myös autoliikennettä ja oli aivan uskomatonta kuinka ketterästi paikalliset kieputtelivat autoillaan noilla kapeilla kujilla. Kävellessä oli varauduttava hyppäämään sivuun tai kapeimmissa kohdin suorastaan litistymään kivieseinää vasten jotta mahduttiin molemmat kulkemaan. Onneksi kapeimmilla kujilla autoliikennettä oli vähän.

Yöpymispaikat olivat pääsääntöisesti hostellityyppisiä ratkaisuja. Huoneet sijaitsivat asuintalojen yhteydessä useimmiten ylimmässä kerroksessa. Huoneen hintaan sisältyi tavallisesti aamupala, kahvikone/ vedenkeitin ja minijääkaappin antimet sekä (minulle tärkein asia) wifi. Tavallisesti huoneen avain kävi myös ulko-oveen.

Ensimmäisen lomahuoneen isäntä luovutti luottavaisesti huoneen avaimen ja jatkoi sitten takaisin kattoterassiremontin kimppuun. Huikkasi lähtiessään laittamaan viestiä whatsappiin jos tarvitsen jotakin, nice!