Alkavan syksyn kauneutta



Voi miten pian syksy on taas tullut. Keräsin viikonloppuna talteen krassin siemenet ja istuttelin narsissinsipuleita. Punarinta hyppeli ympärilläni ja seurasi tarkkaavaisena puuhiani. Välillä se pyrähti lähemmäs ja nappasi nopeasti mullasta esiin paljastuneen ötökän. Sitten se lensi taas turvallisen välimatkan päähän odottamaan. Seurasin sivusilmällä tämän rohkean pikku linnun puuhia huvittuneena. Siitä taisi tulla puutarhurin ystävä :-)




Värikkäät amiraaliperhoset saapuvat joka vuosi puutarhaani loppukesällä. Aurinkoisina päivinä ne viipyvät kukissa pitkään. Nauhuksen kukat näyttäisivät viehättävän näitä isoja kauniita perhosia erityisesti.


Tämä myöhään kukkiva maksaruoho komeilee nyt täydessä loistossaan. Vaaleanvihreiden kukkanuppujen sisältä avautuvat karamellinpunaiset pienet kukat. Läheltä katsottuna kukat ovat erityisen somia.

Istutin callunoita alppiruusun viereen.Valkoiset kukat tuovat samalla myös valoa mökkipolun reunaan. Toivottavasti ne kestäisivät tällä kertaa talven yli. 

Aikaisin aamulla aurinko kultasi järvenrantaa ja sai metsän reunan hehkumaan keltaisena. Kevyt usva liikkui hitaasti tyynen veden pinnalla. Metsä huokaisi hiljaa, aika pysähtyi hetkiseksi.


Virkeyttä alkavaan viikkoon.
Katja




Ei kommentteja