Keskikesän aikaan

Tällä viikolla sadetta on täällä itäisessä suomessa saatu ihan kreivin aikaan ja puutarha on kasvanut suorastaan silmissä. Pian on se aika kesästä jota aina malttamattomana odotan. Kutsun sitä puutarhan ruuhka-ajaksi, silloin suurin osa perennoistani kukkii samaan aikaan.

Kukkaloistoa odotellessa olen kitkenyt, kitkenyt ja kitkenyt. Tuntuu, että homma ei lopu koskaan. Rönsyleinikki ja varsinkin kivikkokilkka ovat ikuinen vitsaus ja tänä kesänä ne ovat ryöhänneet ennätyksellisen voimakkaasti. Salaa kasvillisuuden lomassa kivikkokilkka on luikerrellut koko kukkamaan alueelle. Viime vuonna luulin kitkeneeni ne lähes tyystin kokonaan, mutta no, kivikkokilkka ei tarvitse kuin pienen alun niin se kasvaa pian uudestaan takaisin. Miten joku kasvi voikaan olla niin elinvoimainen kuin kivikkokilkka? Kasvia on siis ihan mahdotonta saada kitkemällä pois kun se on kerran puutarhaan kotiutunut, se on vaan hyväksyttävä.

Kitkemisen lomassa tuli myös rakennettua uusi vesiaihe josta tykkään tosi kovasti. Soliseva pieni vesiputous sopii kivasti rehevien perennoiden siimekseen. Lammikkoon on kotiutunut viitasammakko joka käy kurkistelemassa vedenpinnassa ja sukeltaa heti syvemmälle kun havaitsee pienintäkin liikettä. En saanut siis "kaveria" kuvattua. Viekas heitukka. :-)

Tämän kesän inspiraatioita ovat kanadanruusut ja kivikkokukkaistukset ruukuissa. Ruukkuihin sain idean espanjan reissulta ja pienestä vinkistä innostuneena uskaltauduin vihdoinkin kokeilemaan myös ruusujen kasvatusta. Aurinkoiset paikat ruusuille löytyivät rantapenkeistä. Voisinkin esitellä ruusut myöhemmin ihan erikseen, minusta ne ansaitsevat kokonaan oman postauksensa.

Maanantaina alkaa kuuden viikon kesäloma ja tänä viikkonloppuna ollaan valmistauduttu uuden karvaisen perheenjäsenen tuloon. Huomenna käymme hänet noutamassa uuteen kotiin. Pitkä sunnuntaipäivä siis edessä ja monta sataa kilometriä. Ihanaa <3

Kuulumisiin..

-Katja