Puutarhani värit: Punainen, My garden colors: Red

Puutarhani värit sarjassa esittelen nyt puutarhani punaiset kukkijat, juuri ne ihanuudet, jotka lämpimin sävyin saavat puutarhan hehkumaan. Olen ihastunut erityisesti punaisiin värililjoihin joiden näyttävä kukinta on parhaimmillaan loppukesällä. Vaikka liljojen kukinta on pitkä, kukat pysyvät hyvin pystyssä eivätkä kaatuile edes loppukesän sateissa ja mikä parasta nämä ovat niitä harvoja sipulikasveja joihin myyrät eivät koske.

Keväisin järven puoleiseen rinteeseen kohoavat vuorenkilpien vaaleanpunaiset kelloryppäät. Muuten niin vaatimaton lehtipeite muuttuu kukkivaksi koristukseksi. Vuorenkilpiä kasvoi paljon myös ennen kotonani ja siellä se oli ns. joka paikan kasvi jota äitini istutti paikkoihin missä mikään muu kasvi ei viihtynyt. Osa vuorenkilven kukista tuoksuu miedosti aniselle, oletteko huomanneet?

Toinen kotoani tuttu kasvi on krassi. Se on aina yhtä sympaattinen, rentona ja rehevänä kukkiva tylsänkin kukkapenkin piristys. Keväisin kylvän siemeniä kukkapenkin aukkokohtiin paikkoihin jossa se saa rauhassa loppukesällä röyhytä ja kukkia ihan valtoimenaan.

Täpläkello on mökkipihan sulostuttaja ja valloittaja. Se menestyy välillä ihan liian hyvin ja karkailee helposti istutusalueesta toiseen jos sitä ei paimenna ahkeraan. Hauskat torvimaiset kellokukat puhkeavat näyttävinä ryppäinä kasvin puumaisiin varsiin.

Pioni on monen mielestä kukkien kuningatar ja eihän sitä voi olla ihastelematta. Mökille kymmenen vuotta sitten hankkimani Sarah Bernhard on ollut aika vaativa "diiva" joten se ei ole vienyt puutarhurin sydäntä. Tämä hempeän pinkki pioni kasvoi alun alkaen ylhäällä kukkaniityn koristuksena mutta siirsin sen kielloista huolimatta alas paahteiseen rantaan. Pionit ovat upeita kukkiessaan ja punainen pitkävartinen korallikeijunkukka sopii hyvin tämän hempeilijän seuraksi.

Jättimaksaruohoja olen suosinut tontilla kimalaisten vuoksi. Ne vetävät näitä ahkeria pölyttäjiä puoleensa mangneetin tavoin. Siitä syystä siirsin kasvin rantaan pois yläterassin vilkkaasta kulmasta, jotta terssilla oleilijoiden ei tarvitse hätyytellä sinne eksyneitä pörriäsiä. Paahteinen ranta on maksaruoholle mieleen kunhan muistan niitä välillä kastella.

En ole mikään vaalenapunaisten ja punaisten kukkien ystävä, mutta siitä huolimatta niitä on kuin huomaamatta kertynyt jo jonkinlainen kokoelma. Pienikukkaisista lajeista kurjenpolvet ovat kiitollisia ja pitkään kukkivia ja akilleijat tottakai puolustavat vaatimattomuudellaan paikkaansa mökkipuutarhassa.

Puutarhakuvista ja blogeista tulvii niin paljon ihania ideoita joita tekisi mieli päästä heti toteuttamaan. Kenties tulevana kesänä hullaannun ruusuihin ja perustan aurinkoiseen rantaan hehkeän punaisen ruusupenkin tai pioneihin niin, että hankin noita vaalenpunaisia kaunottaria useammankin yksilön. Vielä ei voi kuin haaveilla kaihoisasti ja suunnitella tulevan kesän projekteja. Kevättä odotellessa..

Iloista pakkasviikkoa ja toivottavasti pian nähtäisiin pilkahdus auringosta.

Terkuin Katja