Nukkekodin keittiöremontti

Hei vaan kaikki nukkekotiystävät!

Olen pikkuhiljaa alkanut toteuttamaan jo pitkään mielessä hautonutta nukkekodin keittiöremonttia. Toteutus on vain odottanut sitä sopivaa aikaa ja "virtaa" sen tekemiseen. Laitoin tänne jo kuvia vielä hieman keskeneräisestä keittiöprojektista. Tarkoitus olisi askarrella vielä lisää nykyaikaista tekniikkaa kuten jääkaappia, valaisimia ja taloustavaraa. Uusi keittiönpöytä kaipaa seurakseen tuoleja jne.. Vielä siis riittää kaikenlaista näpräilemistä, "vanhan talon" remppailu kun on aina haasteellista, mutta pikkuhiljaa hyvä tulee, toivotaan. :-) 
Ed. kyökin kuvia voitte käydä vertailemassa TÄÄLLÄ.

Pirteää alkavaa viikkoa blogiystäväni!

Puutarhani värit: Punainen, My garden colors: Red

Puutarhani värit sarjassa esittelen nyt puutarhani punaiset kukkijat, juuri ne ihanuudet, jotka lämpimin sävyin saavat puutarhan hehkumaan. Olen ihastunut erityisesti punaisiin värililjoihin joiden näyttävä kukinta on parhaimmillaan loppukesällä. Vaikka liljojen kukinta on pitkä, kukat pysyvät hyvin pystyssä eivätkä kaatuile edes loppukesän sateissa ja mikä parasta nämä ovat niitä harvoja sipulikasveja joihin myyrät eivät koske.

Keväisin järven puoleiseen rinteeseen kohoavat vuorenkilpien vaaleanpunaiset kelloryppäät. Muuten niin vaatimaton lehtipeite muuttuu kukkivaksi koristukseksi. Vuorenkilpiä kasvoi paljon myös ennen kotonani ja siellä se oli ns. joka paikan kasvi jota äitini istutti paikkoihin missä mikään muu kasvi ei viihtynyt. Osa vuorenkilven kukista tuoksuu miedosti aniselle, oletteko huomanneet?

Toinen kotoani tuttu kasvi on krassi. Se on aina yhtä sympaattinen, rentona ja rehevänä kukkiva tylsänkin kukkapenkin piristys. Keväisin kylvän siemeniä kukkapenkin aukkokohtiin paikkoihin jossa se saa rauhassa loppukesällä röyhytä ja kukkia ihan valtoimenaan.

Täpläkello on mökkipihan sulostuttaja ja valloittaja. Se menestyy välillä ihan liian hyvin ja karkailee helposti istutusalueesta toiseen jos sitä ei paimenna ahkeraan. Hauskat torvimaiset kellokukat puhkeavat näyttävinä ryppäinä kasvin puumaisiin varsiin.

Pioni on monen mielestä kukkien kuningatar ja eihän sitä voi olla ihastelematta. Mökille kymmenen vuotta sitten hankkimani Sarah Bernhard on ollut aika vaativa "diiva" joten se ei ole vienyt puutarhurin sydäntä. Tämä hempeän pinkki pioni kasvoi alun alkaen ylhäällä kukkaniityn koristuksena mutta siirsin sen kielloista huolimatta alas paahteiseen rantaan. Pionit ovat upeita kukkiessaan ja punainen pitkävartinen korallikeijunkukka sopii hyvin tämän hempeilijän seuraksi.

Jättimaksaruohoja olen suosinut tontilla kimalaisten vuoksi. Ne vetävät näitä ahkeria pölyttäjiä puoleensa mangneetin tavoin. Siitä syystä siirsin kasvin rantaan pois yläterassin vilkkaasta kulmasta, jotta terssilla oleilijoiden ei tarvitse hätyytellä sinne eksyneitä pörriäsiä. Paahteinen ranta on maksaruoholle mieleen kunhan muistan niitä välillä kastella.

En ole mikään vaalenapunaisten ja punaisten kukkien ystävä, mutta siitä huolimatta niitä on kuin huomaamatta kertynyt jo jonkinlainen kokoelma. Pienikukkaisista lajeista kurjenpolvet ovat kiitollisia ja pitkään kukkivia ja akilleijat tottakai puolustavat vaatimattomuudellaan paikkaansa mökkipuutarhassa.

Puutarhakuvista ja blogeista tulvii niin paljon ihania ideoita joita tekisi mieli päästä heti toteuttamaan. Kenties tulevana kesänä hullaannun ruusuihin ja perustan aurinkoiseen rantaan hehkeän punaisen ruusupenkin tai pioneihin niin, että hankin noita vaalenpunaisia kaunottaria useammankin yksilön. Vielä ei voi kuin haaveilla kaihoisasti ja suunnitella tulevan kesän projekteja. Kevättä odotellessa..

Iloista pakkasviikkoa ja toivottavasti pian nähtäisiin pilkahdus auringosta.

Terkuin Katja

Puutarhani värit: Keltainen, My garden colors: Yellow

Jatkan tänään puutarhani värit sarjaa. Ensimmäisessä osassa käytiin sinisissä tunnelmissa TÄÄLLÄ. Sarjan toisessa osassa on vuorossa sylin täydeltä aurinkoa keltaisten kukkijoiden muodossa. 

Mistä mahtanee johtua, että juuri keltaiset kukat herättävät niin paljon ristiriitaisia tunteita? Niitä joko rakastetaan tai kartetaan. Joukossa on kuitenkin paljon upeita keltaisia kukkijoita joita ei voi sivuutta ja joista suosikkini esittelen tänään.

Keltaiset kukkien valtakausi alkaa keskikesällä ja siihen mennessä, jos aikaa ja viitseliäisyyttä on riittänyt, olen ehtinyt kitkemään pois ne ei toivotut keltaiset kuten voikukan ja leinikin ja saan keskittyä kokonaan suosikkieni ihailuun.:-)

Keltaiset kukat sopivat hyvin sinisten ja valkoisten kukkien seuraksi mutta vaaleanpunaista ne vierastavat. Siitä syystä olen siirtänyt kaikki punaiset kukat omaan penkkiinsä ja jättänyt keltaiset kaunottaret sopuisampien värien joukkoon.

Keltaisista kukista lemppareitani ovat ehdottomasti perinteiset päivänliljat, joita siirsin kotipaikastani mökille yli kymmenen vuotta sitten. Kasvi on kestänyt useita siirtoja, jakamista ja kasvuoloja mutta kukkii aina yhtä takuuvarmasti.

Nämä sitkeät liljakasvit kukkivat kesän parhaimpaan aikaan heinäkuussa. Kukan tuoksu muistuttaa minusta kovasti freesiaa. Kukkaa nuuskimalla voi saada nenänsä keltaiseksi siitepölystä, jota irtoaa runsaasti pitkistä heteistä, kannattaa siis vilkaista peiliin jos on kukkaa tuoksutellut.;-)

Toinen kestosuosikeistani ja jonka kukintaa aina malttamattomana odotan on jalokullero. Kun kananmunankeltuaisen väriset kukat viimein avautuvat, raikkaan vihreyden keskeltä, en voi kuin huokailla ihastuksesta. Herkullisenväriset kukat eivät kuitenkaan ole pölyttäjien suosiossa ja jos joku siihen erehtyy kaappaa kukka sen hetkeksi keltaisten "kaltereidensa" vangiksi, jotka verhoavat kukan keskustaa.

Syksy on mökillä nauhusten juhlaa. Soihtu- ja valtikkanauhuksen korkeat kukkavarret hehkuvat kelmeässä syysauringossa ja houkuttelevat luokseen lukuisia pölyttäjiä. Kukkien runsaassa "mesibaarissa" vierailee etenkin kimalaisia ja perhosia. Pitkiä kukkavarsia on mukava poimia myös maljakkoon jossa ne kestävät hyvin.

 

Monien tuntema, varma ja helppo mökkipihan kukkija on tarha-alpi joka sietää hyvin jakamista eikä ole ronkeli kasvupaikan suhteen. Runsas kukinta alkaa violetin jalopähkämön seurana ja kestää jopa useita viikkoja.

Auringontähti on minulle uusi tuttavuus. Istutin sen toissa syksynä kukkapenkin takareunalle, jossa sen soisin menestyvän ja leviävän valkoisen saippuakukan ja violetin virginiantädykkeen uutena naapurina. Kukka muistuttaa hieman auringonkukkaa ja ehkä juuri siksi pidän siitä erityisesti. Plussaa on myös rotevat kukkavarret jotka eivät kaipaa tukemista ja kukinta-aika joka on pitkä, sillä uusia kukkia avautuu tilalle kun vanhimmat lakastuvat.  

 

Seuraavan kasvin nimeä en tiedä, joten jos tunnistat kasvin kuvasta olisin enemmän kuin kiitollinen tiedosta. Tämä pieni, matala, hieman lamoava kasvi alkaa kukkimaan keskikesällä ja kukinta jatkuu, jatkuu ja jatkuu.. ihan syksyn sateisiin asti ja yhtä runsaana! Nuppuvarret nuokkuvat aina, aivan kuin kasvi kärsisi jatkuvasta vedenpuutteesta. Voimakasta sadetta kasvi sietää huonosti, silloin kukinnot alkavat pian lakastumaan ja kasvi lamoaa maata vasten. Vaatii useamman poutapäivän ennen kuin se näyttää taas pirteältä. Tiilipolun aurinkoisella kivimuurilla hiekka-multamaassa se näyttäisi viihtyvän oikein hyvin.

Tässä olivat esittelyssä pihani kauneimmat keltaiset kukkijat. Toivottavasti viihdyitte seurassa ja samalla, kuin huomaamatta, ammensitte auringonkeltaista energiaa päiväänne. :-) En tiedä sainko keltaisten kukkien inhokkeja käännytettyä keltaisten kukkien ystäviksi, kovasti ainakin yritin, toivottavasti edes vähäsen. :-) 

Sarjan seuraavassa osassa ovat vuorossa mökkipuutarhan punaiset kaunottaret joten siihen asti nautitaan keltaisten kukkien elvyttävästä värimaailmasta täällä "kaamoksen" keskellä.

Mukavaa vuoden alkua, sen ensimmäinen viikko alkaa jo olla loppupuolella samoin kuin eka työviikko joululoman jälkeen. Tästä se arki lähtee rullaamaan..

Terkuin Katja