Miten paljon helpommalla sitä pääsisi kun ei olisi niin paljon
kaikkea tavaraa? Koti olisi selkeämpi ja siistimpi, elämä olisi yksinkertaisempaa ja kenties tililläkin olisi enemmän rahaa. Tätä samaista aihetta sivuttiin sopivasti myös viime Perjantai-ohjelmassa, satuitteko katsomaan? Aiheena: Vähemmän on enemmän. Luovu turhasta tavarasta, turhasta työstä, stressistä ja löydät onnen. Ohjelmassa mentiin kuuluisaa KonMaria syvemmälle kulutuksen syihin ja seurauksiin. Siinä rinnastettiin tavaramäärä ja ns. työorjuus eli se, että meidän pitää jatkuvasti tehdä enemmän työtä jotta saavutettaisiin tietty elintaso joka tekee meidät onnelliseksi. Miksi meidän on saatava kaikki, miksi emme voi tyytyä vähempään? Naapurilla/ työkaverilla/ ystävällä on uusi auto/ omakotitalo/ mökki/ koira/ jne. minunkin on saatava, onko näin?
Miksi pitää näyttää, että meillä menee paremmin kuin muilla, kun vähemmälläkin tulee toimeen ja ilman turhaa velkaantumista?
Olen pikkuhiljaa alkanut systemaattisesti perkaamaan kotiani poistaen kaiken sellaisen jota en oikeasti tarvitse. KonMarittanut olen aiemmin myös mutta silti syystä tai toisesta tavaraa tuntuu olevan aivan liikaa. Osan tavaroista olen vienyt kirpparille, myynyt Torilla tai kuskannut punaisen ristin Konttiin. Osan olen antanut halukkaille ja loput kenellekkään kelpaamattomat tavarat olen kylmästi laittanut kierrätykseen tai roskiin.
Tavarasta eroon pääseminen on paljon vaikeampaa kuin sen hankkiminen. Minusta kun ei ole eettisesti oikein heittää mitään suoraan roskiin, kuten Marie Kondo kirjassaan neuvoo, vaan ensin on yritettävä keksiä kaikki muut keinot ja sitten vasta. Samalla se toimii opetuksena siitä, että tavaran hävittämisestä joutuu kantamaan vastuun ja se vastuu laittaa harkitsemaan seuraavaa ostopäätöstä kenties tarkemmin.
Minulle omaisuudella ja sen määrällä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Asiat jotka ovat minulle tärkeitä eivät vaadi suuria pääomia eikä niitä voi rahalla edes ostaa. Voisin luopua paljosta siitä mitä minulla nyt on ja olisin edelleen yhtä onnellinen. Tunnustan etten ole koskaan oikein pitänyt työstäni vaikka se tarkkaa ja haastavaa onkin se ei ole siltikään tehnyt minua onnelliseksi. Vuorotteluvapaa laittoi arvomaailmani lopullisesti järjestykseen. Huomasin, että onnellisimmillani olen kesällä mökillä puutarhan ja luonnon ympäröimänä kädet upotettuina pehmeään multaan tai tekemässä jotakin sellaista johon tarvitaan luovuutta ja sitä sisäistä intohimoa joka saa tekemisen tuntumaan mielekkäältä. Vapaan aikana menoissa joutui myös pihistelemään huomasin miten vähällä sitä loppujen lopuksi tuleekaan toimeen eikä turhia ostoksia juurikaan tullut tehtyä.
Ohjelmassa puhuttiin omaisuuden tuomasta statuksesta joka usein suoraan rinnastetaan yksilön saamaan arvostukseen. Tästä syystä mielenkiintoisen ohjelmasta teki juuri haastateltavat vieraat. Toinen oli omaisuudestaan kokonaan luopunut entinen mainostoimiston johtaja (vuositulot ennen muutosta 200 000 eur) nykyinen joogaopettaja ja toinen virassa oleva kauppatieteiden professori yliopiston rehtori (vuositulot 100 000 eur). Mielenkiinnolla seurasin heidän perustelujaan elämänvalintaansa. Sympatiani olivat täysin tuon habitukseltaan vaatimattoman joogaopettajan puolella ja suorastaan nautin siitä tilanteesta kun tuo kauppatieteiden professori silminnähden kihisi raivosta katsellessaan ja kuunnellessaan tämän joogaopettajan rauhallista, varmaa, viisata ja elämään tyytyväistä olemusta.Joogaopettaja pyysi ohjelmassa jokaista meistä pysähtymään ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Jos se käskee lopettamaan tämän kaiken rahan perässä juoksemisen sitä on syytä totella, mutta se on vaikea päätös ja vaatii rohkeutta. Onnellisuus vs. velvollisuus kumpi voittaa? Mikä on sinun valintasi?
Onnellista viikonloppua kaikille,
olkaa hyviä itselle ja läheisille.
❤
Katja
.jpg)
Tekstit
Elän tällä hetkellä niin onnellista aikaa, että onnellisuus vs velvollisuus on sama asia... Saan olla kotiäitinä ja käydä heittämässä keikkaa iltaisin ja viikonloppuisin sen verran kuin minusta ja perheestä hyvältä tuntuu.
VastaaPoistaOlen samaa mieltä, että tavaraa yleisesti on liikaa, mutta ei se roskiin heittäminen ole oikea ratkaisu!
Ihanaa, että olet löytänyt oikean balanssin onnellisuuden ja velvollisuuden välille. Tavaran hankkimisessa pitäisi aina muistaa pitää järki päässä siten välttää niitä heräteostoksia.
PoistaOletpa asian ytimessä! Itse olen täysverinen esteetikko ja rakastan kaikkea kaunista. Siksi meilläkin on kaikenlaista tavaraa.
VastaaPoistaOlen kyllä toisaalta aina ollut kova heittämään tarpeetonta pois.
Mukavaa viikonloppua!
Samanlainen esteetikko löytyy täältä ja aina pitää ottaa itseään ihan niskasta kiinni ettei sortuisi kaikkiin houkutuksiin. Kivaa viikonloppua sinne myös. 🍂
PoistaKatsoin ohjelman ja monessa olen samaa mieltä. Tosin minusta ohjelmassa olisi voitu paneutua enemmän myös kulutuksen eettiseen puoleen ja mitä vaikutuksia jatkuvalla tavaran hankkimisella on ympäristöön.
VastaaPoistaTavarasta on tosiaan paljon vaikeampi päästä eroon, kuin hankkia uutta. Jos siis haluaa tavaraa kierrättää. Koen siinä pulmassa erinomaisen haasteen miettiä jokaisen uuden tavaran kohdalla, tarvitsenko tätä todella.
Huomasin aivan saman, eikä minulle selvinnyt ohjelmassa sekään miksi talouden pitää koko ajan kasvaa, vaikka kaikkea on jo yllin kyllin. Heräteostoksia vältän jättämällä tavaran kauppaan ja päättämällä harkita asiaa vielä kotona, sitten jos sen vielä haluan käyn sen ostamassa. Tämä on ainakin minulla toiminut ja moni turha tavara on jäänyt kaupanhyllyyn.
PoistaKirjoitat tärkeästä aiheesta. Tavaraa voi mielestäni hankkia, kunhan ei heitä sitä roskiin vaan kierrättää eteenpäin. Tietysti ihan turhaa ostamista en suosi.
VastaaPoistaJokaisella on eettinen vastuu tavaran tulevaisuudesta jo ostovaiheessa. Ihanaa viikonloppua. 🍂
PoistaNäinhän se on, että rikkaus ja tavara eivät lopulta tee ketään onnelliseksi vaan onnen avaimet ovat aivan muualla.
VastaaPoistaTotta, kaikkea ei voi ostaa eikä rahassa mitata. 🍂
PoistaMeillä on tällä hetkellä suurinpiirtein vain ja ainoastaan sitä tavaraa, jota tarvitsemme omannäköiseen elämään. Pistimme kiertoon ja myyntiin ja kirpparille omakotitalon romppeet ja muutimme kerrostaloon, johon toimme todella vähän tavaraa. Tiedämme, mitä on missäkin eikä ole paljon löytynyt enää tavaroita. joita emme ole tarvinneet.
VastaaPoistaOsin muutos oli pakollinen, koska emme jaksaneet enää hoitaa omakotitaloa emmekä pihaa, mutta oli siinä sitäkin, että halusimme helpompaa elämää muutenkin. Emmekä halunneet maksaa siitä, että joku muu tekee kaiken.
Olin itse ennen eläkeikää työssä, johon jouduin panostamaan täysillä ja lisäksi matkakilometrejä kertyi vuodessa autoillen viitisenkymmentätuhatta kilometriä. Nyt tulot ovat ihan muuta luokkaa, mutta todella vähälläkin tulee toimeen, kun ei ole suuria menojakaan....työelämässä ollessa on välillä pakko oikaista ja ostaa valmista tai ei jaksa niin nokonnuukaa ajatella järkevyyttä tai edullisuutta tai ekologisuutta.
Olen myös esteetikko ja yritän pitää kotiympäristön rauhaisana ja sellaisena, että suuri osa ajasta ei mene järjestelyyn ja siivoamiseen :).
Viikonloppuja.
Pidän myös siitä, että ympärillä on ne tietyt rakkaat tavarat, joilla on tunnearvoa joista en luopuisi mistään hinnasta. Juuri ne esineet tekevät kodista kodin, asuin sitten missä tahansa.
PoistaEsimerkiksi ruokakaupoissa näkee hyvin tämän nykymeiningin.Kun samaa tuotetta pitää olla kymmeniä variaatioita ja eri tuottajien tuottamana.
VastaaPoistaJos mennään vain 50 vuotta taaksepäin maitoa haettiin tonkalla maitokaupasta Helsingissäkin. :)
En voi käsittää näitä ostoskeskuksia, joita pitää rakentaa niin, että kohta jokainen suomalainen asuu ostarin kupeessa.Kuluta, kuluta ja kuluta, osta, osta ja osta. ;)
Itsekin juuri vuorotteluvapaalta töihin palanneena ajattelen asiat aivan toiselta suunnalta tällä hetkellä.Työni ei ole kutsumustyö, ja sydän halajaisi vapaampaan elämään, missä itse saisi ratin käteensä. Työstän tätä tunnetta sisälläni kovasti tällä hetkellä ja mietiskelen vaihtoehtoja.
Esteetikkona en voisi elää ihan pelkästään vain tarvittavilla esineistöllä.Arvostan myös kovasti suvussa kulkevia esineitä,täysin turhiakin.En ole oikein muutenkaan ominut tuota Maritusta omaksi jutukseni.Meitä ihmisiä on niin moneen,askeetikkoja ja rönsyilevia.Minä kuulun näihin edellisiin. :)
Tosin hyvä järjestys on ehdoton oman hyvinvoinnin vuoksi.
Olen kyllä kierrättäjä ja pääasiallisesti ostan vain kierrätettyjä vaatteita ja esineitä.
Mukavaa viikonloppua! <3
Joskus on hyvä pysähtyä ja miettiä missä mennään ja mikä kaiken tarkoitus on. Irtiotto työstä auttoi minuakin jäsentämään asioita ja nyt ymmärrän paremmin itseäni ja tiedän mitä tulevaisuudelta haluan. Totta tosiaan kaupoissa on hyllymetreittän samaa tuotetta eri versioina. Tästä syystä kartan isoja supermarketteja joissa joutuu etsimään perusruokatavaroita tuotemassan joukosta ja siitä syystä kauppareisuun kuluu paljon enemmän aikaa kuin pikkukaupoissa.
PoistaMinä en tässä nykymenossa oikein ymmärrä, miksi tavara pitää poistaa - miksei sitä voi käyttää loppuun? Minä en juurikaan kierrätä muille enkä kirpputoreille, vaan käytän loppuun. Kyllä suurin osa tavaroista kuluu, kun niitä käyttää. No, jotkut teräksiset haarukat ja veitset eivät kulu, ovat ihan uuden veroisia, vaikka ovat 1940-luvun lopulta, jolloin tätini kävi ne Tukholmasta ostamassa, kun Suomesta ei silloin saanut. Suurin osa kuluu, kun käyttää ja kuluttaa. Kun on käyttänyt loppuun, voi ostaa uuden. Ehkä ehdin siis minäkin joskus ostaa ihan itse keittiöpyyhkeen, koska äidiltä perityt, 1920-luvulla kudotut keittiöpyyhkeet alkavat yksi kerrallaan siirtyä räteiksi. Tämän lumisateen takia kävin vintiltä hakemassa pihatoppatakkini - sitä en kyllä taida saada millään kulumaan loppuun ennen kuolemaani. Ostin sen 1980-luvulla eikä ole mistään rikki vielä, vaikka talviaikaan käytän sitä pihahommissa joka päivä. Pipo on vasta 17-vuotias. Minusta tämä nykyinen hävittämismeininkikin on yksi osa "kaikki minulle HETI"-ajattelutapaa. Ei jakseta millään odottaa, että vaikka joku takki kuluisi rauhallisesti käytössä loppuun, vaan se pitää heti saada pois silmistä. Voin kertoa: kyllä ne kuluvat. Minunkin Marimekon pussilakanani ovat jo suht haperot, vaikka ne just 1970-luvun alussa sain ylioppilaslahjaksi. Kyllä kuluisivat teidänkin tavaranne, jos ette hävittäisi niitä sitä ennen kaiken maailman kirpputoreille.
VastaaPoistaVoisinpa olla yhtä rokeasti ekologinen kuin sinä mutta aina ei ole mahdollista käyttää kaikkea ihan loppuun ja osasta vaatteita olen kasvanut ns. ulos kuten huomasin vanhasta lasketteluasusta jota taannoin sovittelin. Vanhoille tavaroille löytyy toki paljon käyttöä, jos on mielikuvitusta, siitä niksi Pirkka hyvänä esimerkkinä. 🍂
PoistaHyvä kirjoitus tärkeästä aiheesta!
VastaaPoistaOlen materialisti jonkin verran, vaikka hehkutankin omavaraisuuden ja yksinkertaisen elämän arvoja. Jotenkin vain omaan jonkinlaisen perustarpeen hankkia välillä jotain!
Olen miettinyt monesti samaa kuin sinä; miksi tämän kauhean kuluttamisen, tuottamisen ja kehityksen pitää vain kasvaa? Johtuuko se yksinkertaisesti vain siitä, että meitä ihmisiä on liikaa ja kaikille pitää löytyä töitä sun muuta!
En katsonut tuota ohjelmaa, mutta onneksi se löytyy Areenasta!
Minusta vaan jotenkin tuntuu, että lisäkuluttamisella ei ongelmia ratkaista. Liika kuluttaminen lisää ongelmia sitten johonkin toiseen suuntaan. Ehkä meidän pitäisi keskittyä enemmän siihen omaan hyvinvointiin eikä vertailla esim. itseämme muihin ja miettiä mitä oikeasti elämältä tarvitsemme. Silloin ei tulisi niin paljon turhaa kilpailua joka johtaa asiasta toiseen ja sitten kolmanteen. Lupsakkaa alkavaa viikkoa sinulle.
PoistaEn nähnyt ohjelmaa, mutta mietin usein samoja asioita. Olen alkanut paljon tiukemmin miettimään jokaisen uuden tavaran tarvetta. Jos ostan jotain, haluan sen olevan oikeasti tarpeellinen tai tärkeä ja merkittävä. Toisaalta nykyisestä elintasosta luopuminen kuulostaa lähes mahdottomalta ajatukselta. Ehkä sitten joskus myöhemmin :)
VastaaPoistaSe on totta kaikesta nyt saavutetusta on vaikea luopua. Johonkin parempaan elintasoon pyrkiminen on tressaavaa ja oikeasti tervitsemmeko niin paljon tätä kaikkea ja voisimmeko elää vaatimattomammin? Sitä olen täällä pohdiskellut. Pirteää alkavaa viikkoa.
PoistaOhjelmaa en katsellut, mutta varmasti kaikkien kannattaisi ainakin vähentää ostamista. Hyvää alkavaa viikkoa.
VastaaPoistaOnneksi monet ovat heränneet samaan ajatukseen. :-) Pirteää viikkoa.
PoistaIhmettelin lapsena mummoani, kun hänellä oli/on aina niin vähän tavaroita. 93 ikävuoteen luulisi kertyneen nurkkiin valtavasti tavaraa, mutta eipä meidän mummolla ole. Nyt huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen niin sitä enemmän alan muistuttamaan mummoani. Kauhistelen jo jouluakin ja sen tuomia joululahjoja; en tarvitse mitään. Nyt viisi vuotta asuessamme rintamamiestalossamme olen joutunut myös painimaan appivanhemmilta jääneiden tavaroiden kanssa ja se on entisestään kypsyttänyt minut tavarapaljouteen. Onneksi isäntä on yhtä mieltä kanssasi; vähempi todella on enempi ja me arvostamme käytännöllisyyttä. Pikku hiljaa tavaroita on hävitelty ja koti alkanut tuntumaan kodiltamme. Onneksi olen pihi niin uusia tavaroita ei nurkkiin juuri ilmaannu. Ostan uuden tavara vain jos todella sen haluan ja olen siitä haaveillut pitkään. :D
VastaaPoistaSama täällä en voi ymmärtää miksi jälkipolville pitää jättää "perinnöksi" hirveä määrä tavaraa jolla ei oikesti ole mitään merkitystä. Siinä on ihan hirveä homma kun niitä alkaa lajittelemaan poistoon ja kuskaamaan eri kierrätyspisteisiin, huoh. Itse en aio jättää tätä taakaa läheisilleni ja käytän sen mitä olen hankkinutkin (käärinliinoissa ei ole taskuja).
PoistaHyviä ajatuksia! Eikä se tavaran hamstraus tee hyvää luonnollekkaan. Saastetta tulee teollisuudesta ja jätteistä. Olen siinä mielessä materialisti, että tykkään kauniista sisustuksesta ja haluan välillä vaihtelua, mutta ostan siihen tarpeeseen tavaroita mieluummin kirppikseltä, kuin uutena.
VastaaPoistaNiin ja saman olen huomannut itsekkin, että luonnossa ja puutarhassa oleminen sekä harrastukset tuo syvempää onnea kuin rahan ja elintason perässä juokseminen.
VastaaPoistaOlen aivan samoilla linjoilla kanssasi. Pidän myös kauniista asioista ja luonto on siistä syystä minulle erityisen tärkeä. Sisustaminen on myös ollut aina intohimoni mutta olen alkanut punnitsemaan hankinnoissa enemmän eettisyyttä ja sitä minne tavara joutuu kun en sitä enää halua/ tarvitse. Elämässä kun tulee toimeen paljon vähemmällä kuin mainoksissa ja sisustuslehdissä annetaan ymmärtää. Onnellisuus ja elämänilo on löydettävä omasta itsestä eikä sitä voi ostaa kaupan hyllyltä. Kiitos kun kävit kommentoimassa ja kaunista talvista viikkoa sinulle.
PoistaLöytyipä täältä mukavan näköinen blogi <3 RONJA
VastaaPoistahttp://valokuvauksenlumo.blogspot.fi/
Kiitos ja kiva kun löysit blogiini. Lämpimästi tervetuloa mukaan! Tulen vastavierailulle piakoin..Lupsakkaa viikonloppua.
PoistaHieno kirjoitus tärkeästä asiasta! Minulla tuo ohjelma jäi näkemättä, harmi juttu. Meilläkin tavaraa tuppaa kertymään niin kuin varmasti usein lapsiperheissä käy. Mahdollisimman paljon olemme pyrkineet kierrättämään eteenpäin. Hyvää marraskuun alkua sinulle!
VastaaPoistaOhjelma on varmaan katsottavissa vielä Areenassa. Lasten tavaroita vaatteita ja leluja on onneksi helppo kierrättää. Kiitos kun kävit komentoimassa ja lupsakkaa viikonloppua!
PoistaOlen valinnut onnellisuuden :) Jos on paljon tavaraa, joutuu jatkuvasti siivoamaan ja huolehtimaan siitä. Ajanhukkaa! Mieluummin laatu kuin määrä. Ekologisuus.
VastaaPoistaOi löysin ihanan blogin, jäin tänne heti koukkuun 😊
VastaaPoistaSamanlaisia pohdintoja olen käynyt hoitovapaan aikana, onnellisuuteni koostuu jostain aivan muusta kuin tavaramäärästä. Vielä kun riittäisi rohkeutta jäädä kotiin, pois työelämän pyörityksestä.