Sisäkukkia ja sisustusta

Pimeys hiipii nurkkiin ja laittaa valon purkkiin. Oho nyt lipsahti pieni runo tähän alkuun. :-)

Viikonloppuna siirsin sisäkasvit asunnon valoisimman ikkunan äärelle ja kipaisin varastosta kasvilampun tuomaan lisää valotehoa. Ostin myös sen viimepostauksessa mainitsemani merilevälannoitteen ja suihkutelin sitä lehtiin ja lisäsin ohjeen mukaan kasteluveteen. Ihan kuin kukat olisivat heti virkistyneet. Ainakin merilevälannoitteen tuoksu sai Otto-kissan piehtaroimaan onnellisena kukkien katveessa.

Talvi on kasveilleni koittelemus länsi-ikkunalla ja vaikka tekisi mitä aina joku onneton jossain vaiheessa talvea riutuu ja delaa. Ainoan itäikkunamme on vallannut kahvipensas ja sekin pudottaa talvisin suurimman osan lehdistöstään. Luonnonvalo on kasveille niin tärkeää. En tiedä voiko kasveja edes opettaa vähään valoon? Jos voi, niin minulle on sattunut aina niitä huonosti oppivia.

Täällä ei ole jouluvaloja vielä viritelty ikkunoihin. Ihailin netissä uusia koristeellisia paperitähtiä, mutta jäi tilaamatta postin lakon vuoksi. Avasin viime jouluna ostamani ison paperitähden laatikostaan ja se etsii vielä paikkaansa asunnosta. Nyt sitä ei uskalla laittaa seinän viereen, ettei joudu Oton käsittelyyn ja ikkunalle se on hieman liian iso.

Olohuoneesen hankin syksyllä kuvan kaislaseinävaatteen ja tykkään siitä kovasti. Aluksi heiman arvelutti miltä se seinällä näyttäisi. Oton myötä sisutus on saanut uutta ilmettä, enkä meinaa, että meillä olisi sisustajakissa :-)), vaan Oton vuoksi meille on tullut aivan uusia sisustusratkaisuja. Kuten nuo Ikeasta ostetut keittiönpöydänjalkoihin kiinnitettävät kissankynsimismatot, jotka ovat kovassa käytössä. :-) Kaikki kissaperheen ratkaisut eivät aina hivele sisustajan silmää mutta nämä keittiönjalkoihin kiinnitettävät raapimamatot ovat minusta ihan ok. Nahkasohvalla täytyy nykyään pitää peittoa ettei siihen tulisi kynnenjälkiä. Onneksi Otto ei ole kiinnostunut kynsimään nahkahuonekaluja, mutta pötköttelee niillä mielellään. Ja mikä parasta, meillä ei enää tarvitse nostaa kissaa pöydälle, vaan hän kipuaa sinne aivan itse. Kuten kuvasta näkyy. :-)

Purkittelin mökillä siemenet ja lakitin ne ilmavilla harsomyssyillä. Vielä olisi ollut puutarhassa paljon purkitettavaa, mutta lumi on peittänyt kaiken allensa. Olisi kuitenkin ihanaa jos lumet pysyisivät maassa ja toisivat valoa pimeää loppuvuoteen.

Lupsakkaa viikonjatkoa.

~Katja~