Tänä kesänä kasvatin ennätyspaljon krasseja. Ne taitavat olla niitä kesäkukista helpoimpia ja myös varmimpia onnistumaan. Ei tarvitse kuin muistaa kastella ja vähän lannoittaa niin kukinta on taattu koko loppukesän.
Krassien pirteät värit ilahduttavat mökin edustaa ja kermankeltaiset somistavat kukkaniityn puoleista terassia. Olen aivan ihastunut noihin vaaleankeltaisiin. Karsin rehevää lehdistöä heti kun ne alkavat tehdä kukkanuppuja näin ne kukkivat runsaammin ja kukat tulevat parhaiten esiin. Pitänee muistaa kerätä siemenet talteen taas ensi kesää varten.
Saunan seinustalla parhaillaan siementävät jaloritarinkannukset, jotka kukkivat elokuun puolenssavälissä. Keväällä asensin jo hyvissä ajoin tukiverkon tuleville kukkavarsille ja tuolloin tuntui aivan hullulta kiinnittää se yli metrin korkeuteen pienten taimien yläpuolelle, mutta ritarinkannukset kasvavat aina melkoisiksi huiskaleiksi. Tänä kesänä pisin kukkavana ylsi katonharjalle asti. Näissä kaunottarissa ei ihme kyllä käy pölyttäjiä, perhoset ja kimalaiset eivät ole kukista kiinnostuneita. Sireenikiitäjän olen nähnyt joskus pyörivän kukkien ympärillä ja imevän mettä kolibrimaisesti paikallaan lekutellen. Se taitaa olla yksi harvoista hyönteisistä jotka yltävät pitkällä imukärsällään ryystämään mettä kukan näyttävästä kannuksesta.
Arabella-kärhö kukkii lepovuoden jälkeen yhtenä kukkamerenä ja kukintaa riittää takuuvarmasti syksyn pakkasiin. Kuivalla ja paahteisella eteläseinustalla se vaatii kukkiakseen paljon kastelua. Seinustan salkoruusut ottivat nokkiinsa viime kesän kuivuudesta. Ainoastaan yksi "selviytyjä" jaksaa kukkia lumikärhön seurana. Salkoruusun esikasvatus takkuili tosi pahasti ja vaikka kylvin siemeniä kahdessa erässä lopulta onnistuin kasvattamaan vain muutaman alun ja niistäkin vain tämä yksi selvisi kukkimaan. Ensi vuonna on turvauduttava kaupan siemeniin jos mielii näitä kukkia kasvattaa, omat siemenet itävät näköjään niin huonosti ettei kannata nähdä enää vaivaa.
Kivaa ja aurinkoista viikonalkua
ja kukkakuulumisiin..
:-)
~Katja~