Valon määrä on lisääntynyt ihan huikeasti, se suorastaan tulvii ikkunoista huoneisiin ja tekee pölyt samalla näkyviksi. Koti kun tuntui koko talven niin siistiltä ja pölyttömältä. :-) Viikonlopun siivouspuuskassa intouduin järjestelemään vaatekomeroita ja kappas sieltähän löytyikin vanha lemmikki, tai siis ei oikeesti, :-)) vaan äitini vanha supihattu. Nakkasin sen sängylle odottamaan siksi aikaa kun kaivelin yläkaapista esiin lisää unohtuneita "aarteita" nyt kun olin jo hyvässä vauhdissa.
Mies tupsahti sopivasti ovelle ihmettelemään siivousintoani ja hetihän se keksi hatun nähtyään vääntää vitsiä uudesta lemmikistä ja tiedusteli mirrin nimeä. Sanoin Hah, haa ja jatkoin puuhiani. Tiedän, että nykyään on tosi noloa säilyttää turkishattuja ja täytyy myöntää, että hattu tuossa sängyllä todella muistuttaa kerällä nukkuvaa kissaa. :-) Jotenka osuva sutkaus. En tiedä miksi olen tämän turkishatun säilyttänyt kenties muistona ja keksinkö sille enää koskaan mitään käyttöä? Toimikoon nyt sitten vaikka kissankorvikkeena. :-)
Taimikasvatukset ovat lähteneet tänä keväänä vauhtiin todella huonosti. Chilit ja paprikat eivät jaksaneet itää liian viileässä mökillä, ihan niin kuin arvelinkin. Pelargonit näyttävät edelleen kuolleilta vaikka olen tuonut ne valoon ja muistanut kastella varovasti läpi talven. Tämä on minulla ensimmäinen talvetuskokeilu joten tuleekohan niistä mitään, pitäisikö jo versoa ja vihertää??
Viikot ovat olleet töissä todella nopeita siis tosi kiireisiä ja illat ovat menneet hujauksessa nimittäin uudelleen löytämäni ompeluharrastuksen parissa. Ompelu oli jäänyt minulta vuosiksi unholaan ja nyt keväällä se jostain kumman syystä alkoi kiehtoa. Täällä on siis kaavoja käännelty. :-)
Ompeluista kerron lisää seuraavassa postauksessa, mutta en malta olla millään kertomatta, että jotain mukavaa tulee poikimaan myös teille lukijoilleni tämän uuden harrastuksen myötä, hih.
Iloisin kevätterkuin.
Katja
.JPG)
.jpg)
Tekstit
