Raikasta vihreyttä hellepäivään

Rannanpuoleiseen kivikkorinteeseen nousee joka vuosi tiheä kotkansiipikasvusto. Talven jälkeen maan hieman lämmetessä voimakkaat lehtiruusukkeet puskevat karikon läpi pontevasti. Vaikka rinne ei ole erityisen kostea silti saniaiset viihtyvät siinä vuodesta toiseen ja jaksavat vieläpä kilpailla elintilasta hostien ja kalliokielojen kanssa. Etelä-länsi rinne kylpee lähes koko päivän auringossa ja suuri siirtolohkare ja myöhemmin lehteen puhkeavat kuutamohortensiat suovat toivottua katvetta keskipäivän paahteelta. Keskikesällä rinne kuivuu ja sitä on kasteltava ajoittain tai muuten lehdet alkavat nopeasti lorpattaa. Kauneimmillaan kotkansiipisaniaiset ovat minusta juuri nyt kun lehtien kärjet ovat vielä päistään hieman kippurassa eivätkä auenneet lähes metrin mittaansa. Eilen iltapäivällä saniaisrinnettä kuvatessani lumouduin jälleen kerran tämän esihistoriallisen kasvin alkukantaisesta viehätyksestä.

Vielä hetki narsisseja (ennenkuin niiden aika on taas ohi, nyyh) on ihan pakko esitellä syksyllä istuttamiani Stainless steel- narsisseja jotka ovat olleet jo toista viikkoa täydessä kukassa. Kukka on kokonaan puhtaan valkoinen ja lehdistö hopeaan vivahtava. Valkoiset kukat suorastaan hohtavat valoisina öinä. Plussaa on, että valkoiset kukat on aina helppo yhdistellä muihin väreihin ja etenkin, aiemmissa postauksissa hehkuttamani, valkoisen keltaisten yhdistelmä on raikas. 

Valkoinen narsissi on i h a n a, tykkään!

Reipasta viikkoa, 

nautitaan sen lämmöstä ja puutarhan kauneudesta.

💚

Katja