Lettuja ja loppukesän tunnelmia


Suloinen suvi on pian muisto vain. Tämä kesä oli mikä oli eikä hellepäiviä saatu vaikka kuinka uskottiin ja toivottiin. Viikonlopuksi luvattiin kuitenkin ihan suht lämmintä näin loppukesän kunniaksi. Viileästä kesästä huolimatta puutarha on kukoistanut yllättävän hyvin. Tuholaisia kuten meillä tuttuja kirvoja ei ole liiemmin näkynyt ja monet kukat ovat jaksaneet kukkia viileästä kesästä huolimatta.  Marjoja näyttäisi tulevan kohtalaisesti ja mikä parasta tänä kesänä ei ole tarvinnut kastella ainakaan niin paljoa kuin helteisinä kesinä. Vettä on tullut taivaalta riittävästi ja no viime aikoina hieman liikaakin.


Illat alkavat pimentyä kiihtyvää vauhtia ja yöt ovat jo lähes pilkkopimeitä. Tällä viikolla olen saanut ihailla punertavia auringonlaskuja ja usvaisia aamuja.


Marjat ovat kypsyneet metsissä ja kesän lakat on meillä kerätty ja pakastettu. Niitä tulikin tänä vuonna hyvin. 


Viikolla jäi myös aikaa nautiskella hämärtyvästä illasta takkatuvassa saunan jälkeen. Tämä pieni tila on mukavan tunnelmallinen, harmi kun sitä tulee niin harvoin käytettyä. 


Saunan päälle maistui täytetyt letut. Täytteenä oli tällä kertaa riisiä, tonnikalaa, tomaattia, avokadoa ja kyytipoikana hieman valkosipulimajoneesia. Tämä simppeli purtava on helppo ja nopea pyöräyttää iltapalaksi vaikka mökkivieraille illanistujaisiin. Täytettä voi sitten soveltaa oman maun mukaan. Varsinkin paistetuista sienistä suppilovahveroista ja kanttareista tulee ihan jubilee herkku, kannattaa kokeilla. Loput letut maistuvat kernaasti hillon kanssa aamukahvipöydässä niinkuin meillä tehdään.


Aurinkoista viikonloppua teille rakkaat lukijani.
Katja


Ukkosta, kukkarulettia ja tummia kaunottaria



Viikonloppuna lauantain ja sunnuntain välisenä yönä ukkosti monin paikoin. Täälläkin varauduttiin säätiedotuksen mukaiseen kunnon ukkosmyrskyyn. Odotus huipentui kuitenkin vain yhteen pieneen välähdykseen ja sitä seuraavaan kaukaiseen jyrinään jostain kukkuloiden takaa. Rankka sadekuuro pieksi maata hetken ja siinä se sitten oli. Voi mikä pettymys! Olin jo varautunut kunnon luontospektaakkeliin ja kurkin innoissani taivaalle popparit käden ulottuvilla. Joku nyt varmaan ajattelee, että ihan hullu nainen täällä mutta olen aina pitänyt ukkosesta, en vaan tiedä miksi. Ehkä se on se luonnonvoimien dramatiikka mikä viehättää.
Aamulla tummat pilvet viipyilivät vielä hetken järven päällä ja lipuivat sitten hitaasti etelätuulen saattelemina pois ja iltapäivällä aurinko jo kurkisteli pilvien takaa.


Draamaa on kuitenkin luvassa kukkien muodossa. Salkoruusu Watchman on alkanut pitkän odottelun jälkeen vihdoinkin kukkia. Tummanpunaiset lähes mustat kukat avautuivat yksi toisensa jälkeen puutarhurin ihmeteltäväksi.


Valko-punainen Tango capuccino lilja ja tummanpunainen Mapira sulostuttavat parhaillaan dramaattisilla väreillään. Liljat ovat siitä ihania, että niiden kukat kestävät hyvin sadetta. Eivät nämäkään olleet moksiskaan yön rankkasateesta.


Tango capuccino lilja on heräteostos viime kesältä. Pakkauksen kuva johdatti jälleen kerran harhaan. Kuvittelin kukan värin kuvan perusteella enemmän violetiksi. No ei tämä viininpunainenkaan yhtään hullumpi ole mutta pienoinen pettymys silti kun violettina sen ostin.

Heräteostoksissa on tietty aina omat riskinsä joskus ne yllättävät iloisesti ja toisinaan taas odotukset ovat ehkä liiankin suuret (niinkuin minulla tuppaa yleensä olemaan). Kasvien hankinta on aina jonkinlaista "kukkarulettia" jossa joko voittaa/ onnistuu tai sitten häviää/ pettyy ja siinä sen viehätys sitten piileekin. Mutta se ei pelaa joka pelkää niinhän sitä sanotaan ja onhan sitä aina ihanaa pimeinä talvi-iltoina haaveilla seuraavan kesän tulevasta kukkaloistosta.
Miten optimistisesti te muut puutarhaystävät uskotte noihin esimerkkikuviin ja oletteko joutuneet usein pettymään tai kenties yllättyneet iloisesti? Olisi kiva tietää.


Kaunista alkavaa viikkoa.
💜
Katja






Liljojen hehkua


Mökkipuutarhan länsi-etelä rannassa on paahteinen istutusalue johon olen kerännyt joukon oransseja ja vaaleanpunaisia kukkijoita. Alueella kasvaa mm. pioni (Sarah Bernhard), värililja Monte Negro ja Algarve, kurjenpolvi, töyhtöangervo, korallikeijunkukka ja täpläimikkä sekä kesäkukkaa krassia ja silkkikukkaa iloisena sekamelskana.


Liljat sopivat hyvin pionien seuraan koska ne viihtyvät myös lievästi happamassa maassa ja eivät matalan juuristonsa avulla juuri kilpaile ravinteista pionin kanssa. Tuo pinkki oranssi yhdistelmä on jotenkin ihastuttava. Ne myös rakastavat lämpöä ja suorastaan hehkuvat loppukesän auringossa. Juuriston on kuitenkin hyvä olla varjossa joten olen istuttanut ne penkin keskelle ja matalampien kasvien katveeseen.

Oranssi Monte Negro kasvoi aluksi talon päädyn kukkaniityllä mutta siirsin sen viime syksynä alas rantapenkkiin ja eipä tuo näyttäisi olleen moksiskaan siirrosta. Vaalenapunaista Algarvea oli viime kesänä vielä kymmenkunta mutta tänä vuonna vain yksi ainokainen kukkavarsi nousi, minne lie muut kadonneet? Olen kuitenkin ihastunut tähän myöhemmin kukkivaan suurikukkaiseen liljaan niin kovasti, että aion hankkia sitä vielä kadonneiden tilalle. Toiveissa on, että saisin sen vielä tulevaisuudessa menestymään ja pysymään penkissä.





Ylhäällä talon päädyssä tummanpunaiset Mapirat ovat aloittaneet pitkään kestävän kukinnan. Pidän tosi paljon tuosta tummanpunaisen liljan ja valkoisen ukonkellon raikkaasta combosta.
Mapira on myös ykkössuosikkini ja sitä tulen hankkimaan myös lisää. Lisäksi syksyn hankintalistalle menee jokin matala valkoinen lilja joka sopisi aiemmin suunnittelemaani loppukesän kuutamopuutarhateemaan.


Paras liljojen istutusaika on syksyllä siispä kohta puoliin pitäisi alkaa katselemaan puutarhamyymälöiden tarjontaa sillä silmällä.
Ohjeen mukaan liljasipuleiden istutussyvyys on kaksi ja puoli kertaa niiden korkeus ja kasvupaikan tulisi olla hyvin ojitettu, humuspitoinen ja vettä läpäisevä. Olen perustanut rantapenkin suoraan metsänpohjan päälle ns. kohopenkiksi jossa on turvepitoisen puutarhamullan joukossa puolet tuoretta kompostia. Keväällä ropsautin juurille ripauksen kalkkia ja kevätlannoitteen sekä myöhemmin kesällä muutaman kourallisen kananlantaa (määrät on meillä aina noin suurinpiirtein).

Pidän valtavasti liljojen tuoksusta, kaikki liljat taitavat tuoksua? Ne ovat myös mainioita leikkokukkia ja kestävät pitkään vaasissa, mutta heteet kannattaa muistaa poistaa ensin etteivät ne tahraa vaatteita ja pöytäliinaa, niin on kukkakauppias joskus neuvonut.



Viikonlopusta pitäisikin tulla lämmin ja suorastaan helteinen, hienoa!
Kaunista viikonloppua teille ihanat puutarhaystävät.
Muistakaa seurata myös Instagramia.
Lämpimästi tervetuloa mukaan uudet lukijani.
Katja

Siemenpaketti


Siemenpaketit saksasta ja englannista ovat vihdoinkin saapuneet. Saksan paketti tuli viikkoa aikaisemmin ja juuri kun ehdin epäillä ettei englannin paketti tulekaan niin johan se iloisesti kolahti postilaatikosta. Voi miten pienistä asioista sitä tulikaan onnelliseksi, kuin kukan siemenistä, voitteko kuvitella?


Kylvin osan salkoruusun siemenistä heti suoraan maahan ja osan varmuuden vuoksi kylvölaatikoihin. Siemeniä jäi vielä niin paljon jäljelle, että osan annan lahjaksi puutarhaystäville ja loput säilön "siemenpankkiin" odottelemaan ensi kesää.

Salkoruusun siemenet yllättivät positiivisesti, ne itivät lähes 100 % neljässä päivässä ja näyttävät nyt tältä.


Ritarinkannukset kylvin samoin maahan ja kylvölaatikoihin perjantaina ja nyt odotan peukut pystyssä, että nekin itäisivät.

Tilasin salkoruusut Jelittosta TÄÄLTÄ. Syy siihen miksi lähdin tilailemaan siemeniä ulkomailta oli se etten meillä löytänyt kerrottuja salkoruusuja kuin monenkirjavina siemenseoksina. Tarkotuksenani oli kuitenkin kasvattaa eriväriset kukat omissa ryhmissä ja sommitella niiden värit sointumaan nykyisiin istutuksiin, tästä syystä siis halusin jokaisen värin ihan erikseen kasvattaa.

Jaloritarinkannukset tilasin Larkspur Nurserystä TÄÄLTÄ. Kaupasta löytyy todella laaja valikoima eri värejä ja muunnoksia, että meni ihan hyvä tovi niitä tutkiessa. Tilattua sain lopulta seitsämää eri sorttia värit vaaleanpunaisesta siniseen ja siltä väliltä. Toivottavasti nämä eivät ole kovin härmänarkoja kuten parhaillaan mökillä kukkivat kanssasisaret ja jää nähtäväksi miten menestyvät täällä suomen oloissa, se on aina arvoitus. Siitä huolimatta, pikkuruisia minigrip-pusseja hypistellessäni, aloin jo salaa haaveilla ensi kesän kukkaloistosta.

Nämä molemmat siemenkaupat bongasin Kotipuutarhalehden bloggaajan Johannan (Hernepensaskujanne) blogista jonne onnekseni siemenkauppoja etsiessäni löysin. Johannan postaus aiheesta löytyy TÄÄLTÄ. Suuret kiitokset Johannalle tästä hyvästä ohjeistuksesta siemenkauppaluetteloineen josta oli suurta apua tällaiselle noviisille. Hän oli tehnyt uskomattoman suuren työn etsiessään siemenkauppoja, selvittäessään niiden tarjontaa ja luotettavuutta, että uskaltauduin postauksen luettuani oitis tilailemaan.

Syy tähän salkoruusuihastukseeni on kuvassa oleva Watchman joka seisoo parhaillaan näin komeana "vartiossa" mökin seinustalla.


Kylvin sen viime vuonna suurinpiirtein näihin aikoihin suoraan maahan ja nyt paikkaan on kasvanut roteva salkoruusurypäs. Tämän kasvin siemenet lähtivät mukaan rautakaupasta mentaliteetilla "saas nähdä mitä näistä tulee" ja siinä se nyt komeilee nuput valmiina aukeamaan, jestas!
Tähän yksilöön pitäisi tulla syvän tummanpunaiset lähes mustat yksinkertaiset kukat. Odotellaan nyt vielä mutta ei pidätetä hengitystä. Laitan kuvia kukista heti kun ne suvaitsevat aueta. Ovat pitäneet jo viikon tätä kukkahullua jännityksessä.



Viime päivien sadepäivät ovat saaneet nuput tosiaan pysymään vielä visusti kiinni mutta uskon, että jo muutama aurinkoinen päivä saa ensimmäiset kukat aukeamaan. Jään kyttäämään sitä ihmettä kamera valmiina..


Iloisin puutarhaterveisin!
💚
Katja

Kesä kukkeimmillaan


Hei ihanaiset puutarhanystävät! 
Viime viikkoina on saatu täällä sadetta mutta välillä hieman aurinkoakin. 
Uusia kukkia on poksahdellut auki päivittäin 
ja puutarhuri on saanut viimein hyvillä mielin nautiskella työnsä tuloksista. 
Kasvukausi on nyt parhaimmillaan
ja viimeiset kesäkukkijat ilahduttavat vielä tovin ennen kuin antavat tilaa syyskukkijoille. 
Nyt olisi aikaa uusille suunnitelmille ja niille puutarhaunelmille..


Olen viime aikoina ihastellut valkoisia "kuutamopuutarhoja" joissa eteerisen valkoiset kukat loistavat illan ja yön kelmeässä valossa ihan kuin sadussa. 
Pinterestistä löytyy ihania kuvia noista upeista puutarhoista. 
Niitä kannattaa käydä ihastelemassa,
 löytyy paljon hakusanalla moonlight garden. 


Tästä akuutista hullaantumisesta johtuen olen suunnitellut lisääväni valkoisia kukkijoita mökin etelä-itä päädyn kukkaniitylle 
valkoisten loppukesänkukkijoiden seuraksi.
Niistä parhaillaan kukkivat myskimalva, tulikukka, jaloritarinkannus, 
ukonkello ja karpaattienkello. 


Olen joissain kuutamopuutarhakuvissa nähnyt valkoista maitohorsmaa 
joka näyttäisi upealta valkoisten kukkijoiden joukossa. 
Tiedän kyllä mistä sitä saisin, kun lähtisin lapion kanssa hakemaan, 
mutta uskaltaako sen siirtää kukkamaalle vai alkaako leviämään ihan holtittomasti? 
Kokemuksia tästä kaivattaisiin.


Nukkapähkämö sopisi mainiosti matalana etualalle ja sekä valkoiset liljat. 
Varjoliljat eivät minulla ole menestyneet (myyrän veijarit pitivät siitä huolen), värililjoja puolestaan uskaltaisin kokeilla. Myyrät ovat ainakin toistaiseksi jättäneet ne rauhaan.

Tarvitsisin siis puolikorkeaa etualalle, hopealehtinenkin voisi sopia. 
Ei kuitenkaan hostia ne kun kasvavat nopeasti liian kookkaiksi.
Eipä nyt tule mieleen mitään muuta puolikorkeaa 
tai edes matalaa valkoista kukkaa joka kukkisi näin loppukesällä.
Kylläpä on vaikeaa, 
vinkkejä otetaan ilolla vastaan.



Tämä viikonloppu on buukattu puutarhatöille joten toivotaan, 
että sitä vettä ei nyt tulisi ihan kaatamalla. 
Lannoittelua ja kasvustojen raivaamista olisi suunnitelmissa.

Niin ja muistaessa (meinasi unohtua) ihana siemenpaketti saapui vihdoinkin joten siitä varmaan juttua seuraavaksi.

Vietetään mukava kesäviikonloppu ja iloitaan täysillä puutarhan kauneudesta!
💚
Katja

Vaaleanpunainen hetki puutarhassa


Puutarhassani on nyt se aika kun saa hyvillä mielin rentoutua ja katsella rauhassa ympärilleen. Kesän ahkerointi palkitsee puutarhurin ja vaikkei kaikki olisikaan aina ihan valmista ja tiptop niin sekään ei ole niin tärkeää. Tärkeintä on, että osaa nauttia tästä kaikesta. Minun puutarhani ei valmistu varmaan koskaan joten tekemistä ja muokkaamista riittää aina. Se tässä kaikessa taitaakin olla homman juju joka jaksaa inspiroida vuosi vuoden jälkeen.

Mökkipuutarhassani on parhaillaan "vaaleanpunainen kausi".
Täpläkellot ovat juuri aukaisseet isot punaiset kellokukkansa,


isomaksaruohon tummat pinkit kukat houkuttelevat kimalaisia rannassa,


Sarah Bernhardtissakin on vielä muutama sateilta säästynyt viehkeä kukka korallikeijunkukka seuranaan


ja tummat keijuangervot saunapolun varrella ovat nekin täydessä kukassa.


Nyt on aika nauttia vielä loppukesän lämmöstä ennen syksyn tuloa. Oi ikävää puhua jo syksystä onhan kesää vielä jäljellä..lämpimiä päiviä, marjaretkiä ja kuutamoöitä ja kaikkea muuta kivaa.

Istahdin kuutamohortensian katveeseen hörppimään iltapäiväteetä ja haaveilemaan ja suunnittelemaan tulevia puutarhatöitä.


Leppoisaa kesäviikkoa kaikille ihanille lukijoilleni.
💛
Katja