Kukkalaatikkoispiraatio


Kylläpä kesä on saapunut kohisten ja heleä vihreys ympäröi meitä nyt kaikkialla. Eilen koettiin täällä ensimmäinen ukonilma ja samalla ropsautteli pieniä sadekuuroja. Viikolla aloin puuhastelemaan kesäkukkaistuksia ja kaivoin varastosta esille sopivia kukka-astioita. Samalla löytyivät jo unohtuneet, vanhat ja kulahtaneet muoviset parvekelaatikot, joiden ulkonäkö ei hivellyt silmää. Ennenkuin nakkasin laatikot roskiin ja kuormitin siten ympäristöä ikävällä muovijätteellä päätin kokeilla josko tuunaamalla saisin ne jotenkin pelastettua, olivathan ne vielä ehyet ja käyttökelpoiset noin muuten.


Olin nähnyt Pinterestissä joskus päällystettyjä ruukkuja. Niinpä päätin verhoilla laatikot. Alppiruusujen suojaamiseen käytettyä juuttikangastakin oli varastosta, vieläpä ihan kädenulottuvilla, joten sitä sitten. Leikkasin harsomaisesta kankaasta kapeita suikaleita ja pyöräytin suikaleet pituussuunnassa astian ympäri ja kiinnitin päät laatikon lyhyelle sivulle huonekalunitojalla, sitten napsuttelin kankaan alareunan kiinni pohjan alle ja lopuksi käänsin kankaan yläreunan yli ruukun sisään. Säästin niiteissä, sillä mielestäni hieman ryppyinen lookki puki astioita paremmin kuin täysin sileäksi pingoitettu.


Uudistuneet parvekelaatikot sopivat mielestäni aika kivasti risuvarjon seuraksi ns. teemaan sopivasti. Jos haluaa oikein tasaisen sileän kangaspinnan joka nuolee astian pintaa voi käyttää esim. sprayliimaa, sillä tavoin voi päällystää mitä tahansa kukka-astioita. Joutilaat kangaskassit, pussit ja säkit sopivat aivan mainiosti ruukunsuojiksi ja ne on helppo poistaa ja tarpeen tullen vaikka pestä. Vain mielikuvitus on rajana. :-)


Vihrein mielin ja tunnelmin. :-)

💚 

~Katja~

Risupäivänvarjon katveessa


Mökkipihalta kaadetuista koivuista syntyi sivutuotteena valtava keko risuja ja olisi ollut haaskausta jättää tämä mahtava materiaali hyödyntämättä. Ennen kuin mies ehti syöttää kaikki oksat murskaimen armottoman ahneeseen kitaan, napsuttelin sopivan ohuita oksanpätkiä jemmaan tulevia risutöitä silmälläpitäen. Tästä mainiosta materiaalista valmistui viikonloppuna päivänvarjo tuomaan pientä katvetta mökin "aamukahviterassille".

Päivänvarjon valmistus oli yllätävän joutuisaa. Pujottelin taipuisat risuniput sateenvarjomaiseksi muotoilemaani metalliverkkoon. Varjon kuusijalan valoin betoniin, jotta se pysyy tukevasti pystyssä tuulisenakin päivänä. Vesivanerista sahattu pyöreä kannake pitää risuvarjostimen ylhäällä ja varjon alareunaan kiinnitin kaksi taivutettua pajukeppiä varjon reunaa tukemaan. Viimeistelin varjon yläpään aukon risunipulla, jonka kiinnitin kuin väärinpäin olevan risuluudan varren yläpäähän. Varjon varteen tuli vielä toinen pyöreä vesivanerirengas pöytätasoksi. Mies oli suureksi avuksi leikkaamassa noita pyöreitä kappaleita vesivanerilevystä, kiitokset hänelle siitä. (Minä pidän mieluusti itselle sopivaa turvaväliä kaikkii "vaarallisiin" puuntyöstölaitteisiin.)

Risupäivänvarjosta tuli nyt tällainen etelän kaislapäivänvarjoa matkiva suomalainen versio, toteutus savolainen ja ulkonäkö pörröinen. :-))


Lopuksi vielä katsellaan tontin kevätkukintaa. Rannanpuoleisen rinteen valkovuokkomättäät ovat nyt täydessä kukassa. Ne leviävät vuosi vuodelta suuremmalle alueelle. Joukossa on myös muutama sinivuokko joka ei ole, vaikka niin toivoisin, yhtä nopsa leviämään.


Mökille tulevan polun varrella ovat Fairytale hyasintit täydessä kukassa ja olen aivan ihastunut niiden valkoisiin kukkaröyhyihin ne tuoksuvat ihanalle ohikulkiessa. Syksyllä istutan ihan varmasti toisen satsin näitä suloisia sipulikukkia lisää.


Nyt olisi aika suunnitella kesäkukkaistutukset terasseille ja asentaa lavakaulukset hyötykasvimaalle. Kevään edetessä tulee koko ajan lisää uutta tekemistä, ihan sitä mukaa kun yhden saa valmiiksi. En nyt aio täällä sortua töitä luettelemaan, siitäkin tulisi hiki, joten "yksi asia kerrallaan ja sekin tehtyä miten sattuu.." vai miten se motto nyt meni?


Hellivää toukokuunviikkoa kaikille lukijoilleni! 

~Katja~

Kevätpuro


Metsän läpi virtaa pieni puro joka keväisin tulvii sen sulavesistä.
Puron solina on yksi kevään iloisimmista äänistä. 
Vesi ryöppyää riehakkaasti sinne tänne metsän pohjalla kulkiessaan maaston muotoja seuraillen 
ja pärskyttelee sen pienissä putouksissa.


Kumpuileva maasto viivyttää puron etenemistä. 
Sen on kierrettävä mättäiden välistä, 
ohitettava kivet ja alitettava puunrungot, 
jatkettava yhä vain matkaansa polveilevaa rinnettä alas päästäkseen järvenlahteen.


Kyykistyn hetkeksi puron varrelle ja jään seuraamaan sen pienimuotoista elämöintiä. 
Alati liikkuva vesi hypnotisoi katseen, 
silmän liike lukkiutuu auringonvalonvälkkeeseen sen eloisalla pinnalla. 


Kosketan vedenpintaa puunpalasella, tunteakseni sen virtauksen voiman. 
Virta yrittää tempoa puunpalaa kädestäni, 
päästän lopulta irti ja se tempautuu vauhdikkaaseen laskuun kuin pieni rodeokajakki.


Sulavedet jatkavat kulkuaan kohti määränpäätään alas järvenlahteen. 
Raikas metsäilma, keväinen linnunlaulu, auringon kuivattama metsänpohja, 
kosteiden sammalmättäiden rehevä tuoksu kehystää tämän pienen hetken.
Peippo livertää kesän kutsun ilmoille, 
kiitos.

Metsä ei muutu minä muutun. 
Taas on tullut kevät ja aurinkoinen päivä välkehtii puron eloisalla pinnalla. 


Kaunista kevätviikonalkua teille rakkaat lukijani.
-Katja-










Kevättä ilmassa ja arvonnan voittaja!



Vappuna vihdoinkin keltaiset krookukset alkoivat kukkimaan, ne pitkään odotetut mökkipuutarhan ensimmäiset sipulikukat. Aivan kuin ne olisivat odottaneet tuota juhlapäivää ja aukaisivat kukkaisat "ilmapallonsa" vapun kunniaksi. Mukava sää innosti puuhastelemaan ulkona, tein orvokki-istutuksia ja siivosin perennapenkkejä. Kuivat pellavanvarret päätyivät samantien orvokki-istutuksia koristamaan.
Kevätsade ei liiemmin latistanut tunnelmaa puutarhatöissä vaan se saapui odotetusti antamaan lisäbuustia kevään kasvuun. Sateen jälkeen saattoi lähes kuulla miten piipot poksahtelivat esiin mullasta ja ah mikä ihana mullan tuoksu valloitti tienoon. Ilahduin joka ikisestä pienestä kasvin alusta joka ponnisti reippaasti mullan pintaan. Miten sitä voikaan olla niin odotusta täynnä ja malttamattomana!? :-)


Mökillä on kevään aikana ollut melkoinen puusavotta. Tontilta kaadettiin seitsämän isoa koivua ja runkojen pilkkomisen jälkeen valtaisa oksakasa odottaa vielä hakettamista. Oksahake onkin juuri sopivaa pensaiden juurille. Viikonloppuna pääsee kokeilemaan ekaa kertaa uutta murskaavaa hakettajaa miten se toimii. Risuista olen suunnitellut jatkojalostavani ties mitä kivaa ja yhden projektin olen jo alkoittanutkin. Näistä kivoista risuprojekteista kuulette taatusti lisää seuraavissa postauksissa.


Mutta nyt odotettuun arvontaan. Suomen kimalaiset-kirjan herätti paljon kiinnostusta. Hienoa nähdä, että täältä löytyi niin paljon muitakin luontoystäviä joille myös nämä suloiset pörisijät ovat sydämenasia. Kiitos kaikille osallistuneille ❤. Valitettavasti vain yksi onnellinen saattoi tämän hienon kirjan voittaa. Tällä kertaa arpaonni (=random numbers) suosi Tuulikkia Kukkia ja koukeroita blogista. Lämpimät onnittelut hänelle! Olen jo laittanut sähköpostia voittajalle.
Muille kiinnostuneille vielä tiedoksi, kirjan voi tilata omakseen Docendon kirjakaupasta täältä .

Kiitos vielä Docendolle yhteistyöstä. 

Katsellaan ja kuunnellaan kevättä.
~Katja~





Iloista vappua!

 
Minimaailmassa nautitaan lankakerä-tippaleipiä ja fimo-munkkeja vapun kunniaksi. :-))

Muistutus kirja-arvonnasta, vielä ehtii mukaan täällä .

Katja

Kevään kirjauutuus ja arvonta!




"..pulleina, pienisiipisinä, paksuturkkisina ja rauhaa rakastavina hyönteisinä ne ovat hellyttäviä ja sympaattisia." Näin kuvaillaan kirjan päähenkilöitä ja ahkeria pölyttäjiä kimalaisia vastikään julkaistussa ja laatuaan ihka ensimmäisessä Suomen kimalaiset-kirjassa. Kirjan ovat tehneet Seppo Parkkinen, Juho Paukkunen ja Ilkka Teräs ja sen on kustantanut Docendo Oy.

Esittelen tässä postauksessa tämän tuoreen kirjauutuuden, blogiyhteistyö Docendo  .

Postauksen lopussa tulee ohjeet kuinka voit voittaa myös kirjan itsellesi!

(Kaikki tekstin kuvat ovat Suomen kimalaiset-kirjan sisällöstä.)


Kirja on 160 sivuinen tuhti paketti kimalaisista. Se esittelee kaikki suomen 37 kimalaislajia, niiden tuntomerkit ja levinneisyysalueet. Kirjasta löytyy mielenkiintoista uutta tietoa tästä vielä niin monelle tuntemattomasta pörröturkkisesta hyönteisestä.

Opusta lukiessani minulle selvisi mm. vastaukset kysymyksiin: Ovatko kimalaiset uhanalaisia? Miten kimalaiset elävät? Missä ne talvehtivat? Ja miten kimalaiset pystyvät lentämään kokoonsanähden niin pienillä siivillä? Kirjasta oivalsin myös ketkä tekevät pienet reiät mökkipihan täpläkelloihin ja miksi. :-)



Eri lajien tuntomerkit ovat kaavioiden avulla esitetty niin selkeästi, että varmasti tulen kesällä selvittämään oman puutarhani pörriäsistä mitä lajia ne ovat ja onko joukossa erittäin harvinaisia tai jopa uhanalaisia yksilöitä.
Kimalaisbongaus tuleekin olemaan tulevan kesän uusi mielenkiintoinen harrastus meidän mökillä. :-)




Kirjassa kuvattiin jokainen kimalaislaji tarkasti ja samalla rivien välistä lukijalle välittyi tekijöiden lämmin suhtautumien luontoon ja sen eliöstöön. Kirjan ulkonäkö on myös laadukas, kovakantinen kiiltäväsivuinen sidottu teos jossa kauniit, terävät, värikkäät kuvat. Sivujen kesänkukkeita niittyjä katsellessani aloin ikävöidä entisestään kesää ja toivoa, että pääsisin jo pian kukkaniityille ja puutarhaani kirmailemaan noiden hauskojen pörisijöitten valtakuntaan. :-))




Suomen kimalaiset-kirja perustelee hyvin paikkansa jokaisen luonto- ja puutarhaihmisen kirjahyllyssä kunnianosoituksena näille meille niin tärkeille hyönteisille jotka tekevät korvaamatonta työtään mahdollistaen meille syksyiset marja- ja hedelmäsadot. Voin suositella kirjaa lämpimästi etenkin kotipuutarhurille, luontoystävälle tai vaikka kesän mökkituliaiseksi.



Kaikille lukijoilleni on nyt blogissani mahdollisuus voittaa tämä ihastuttava kirja omakseen osallistumalla arvontaan.

Kiitos Docendolle yhteistyöstä. 

Arvonnan säännöt:

Yhdellä arvalla mukana 
Liittymällä blogini lukijaksi (klikkaamalla sivupalkissa LUE-nappia.)
Olemalla sitä jo ja jättämällä lisäksi komentti tähän postaukseen.

Kahdella arvalla mukana
 Toisen arvan saat seuraamalla tai tykkäämällä blogista Facebookissa.

Arvonta aika on 24.4. - 2.5.2018 klo 24 asti.

Muistathan kirjoittaa kommenttiin kuinka monella arvalla olet mukana.
Anonyymit kommentoijat lisäisittekö s-postinne komenttikenttään,
 niin tavoitan teidät jos arpaonni suosii.

Arvonta suoritetaan torstaina 3.5.2018.

Huom, en lähetä voittoja ulkomaille.

Katja









Sunnuntai, my lazy Sunday



Leipominen on sopiva laiskan sunnuntain piristäjä. 
Kääretorttu sopii tähän teemaan kuin nakutettu, koska se on nopea 
simppeli herkku, johon löytyy usein kaikki tarvikkeet kaapista. 
Yleensä käytän kääretorttupohjaan 1/2 vehnäjauhoja ja 1/2 perunajauhoja.
Tällä kertaa kokeilin perunajauhojen tilalla maissijauhoja
ja onnistui ihan yhtälailla. 


Kääretortun väliin tein rahka-kermavaahtoa jonka maustoin valkosuklaalla.
Valkosuklaa sopii aivan täydellisesti happamien marjojen kuten lakan, puolukan ja karpaloiden kera. 
Tykkään sopivan karkeasta suklaarouheesta, joka rouskuu mukavasti suussa, eikä häviä kokonaan kermavaahtoon. 
Parhaiten suklaalevyn saa rouhittua leikkulaudan päällä terävällä veitsellä, koneella siitä tulee helposti jauhoista.


Sunnuntaina minulla on monesti hyvää aikaa sisustaa, leipoa, ulkoilla, 
touhuilla mökkipuutarhassa tai keskittyä blogien lukemiseen. 
Silloin on sopivasti aikaa, katsella ympärilleen.
Tehdä just niitä omia pikkujuttuja joista on viikolla haaveillut
ja nautiskella kahvin kera reilu kimpale lakkakääretorttua,
ihan kaikessa rauhassa. :-)

Leppoisaa sunnuntai-iltaa.

Hey, lovely dudes, happy lazy Sunday, enjoy it!  :-)
Katja
 

 ps. kaikille sunnuntaileipureille tiedoksi, kääretorttupohjan ohje löytyy parilla klikkauksella,
siten en kirjoittanut sitä tänne.