Sisäkukkia ja sisustusta

Pimeys hiipii nurkkiin ja laittaa valon purkkiin. Oho nyt lipsahti pieni runo tähän alkuun. :-)

Viikonloppuna siirsin sisäkasvit asunnon valoisimman ikkunan äärelle ja kipaisin varastosta kasvilampun tuomaan lisää valotehoa. Ostin myös sen viimepostauksessa mainitsemani merilevälannoitteen ja suihkutelin sitä lehtiin ja lisäsin ohjeen mukaan kasteluveteen. Ihan kuin kukat olisivat heti virkistyneet. Ainakin merilevälannoitteen tuoksu sai Otto-kissan piehtaroimaan onnellisena kukkien katveessa.

Talvi on kasveilleni koittelemus länsi-ikkunalla ja vaikka tekisi mitä aina joku onneton jossain vaiheessa talvea riutuu ja delaa. Ainoan itäikkunamme on vallannut kahvipensas ja sekin pudottaa talvisin suurimman osan lehdistöstään. Luonnonvalo on kasveille niin tärkeää. En tiedä voiko kasveja edes opettaa vähään valoon? Jos voi, niin minulle on sattunut aina niitä huonosti oppivia.

Täällä ei ole jouluvaloja vielä viritelty ikkunoihin. Ihailin netissä uusia koristeellisia paperitähtiä, mutta jäi tilaamatta postin lakon vuoksi. Avasin viime jouluna ostamani ison paperitähden laatikostaan ja se etsii vielä paikkaansa asunnosta. Nyt sitä ei uskalla laittaa seinän viereen, ettei joudu Oton käsittelyyn ja ikkunalle se on hieman liian iso.


Olohuoneesen hankin syksyllä kuvan kaislaseinävaatteen ja tykkään siitä kovasti. Aluksi heiman arvelutti miltä se seinällä näyttäisi. Oton myötä sisutus on saanut uutta ilmettä, enkä meinaa, että meillä olisi sisustajakissa :-)), vaan Oton vuoksi meille on tullut aivan uusia sisustusratkaisuja. Kuten nuo Ikeasta ostetut keittiönpöydänjalkoihin kiinnitettävät kissankynsimismatot, jotka ovat kovassa käytössä. :-) Kaikki kissaperheen ratkaisut eivät aina hivele sisustajan silmää mutta nämä keittiönjalkoihin kiinnitettävät raapimamatot ovat minusta ihan ok. Nahkasohvalla täytyy nykyään pitää peittoa ettei siihen tulisi kynnenjälkiä. Onneksi Otto ei ole kiinnostunut kynsimään nahkahuonekaluja, mutta pötköttelee niillä mielellään. Ja mikä parasta, meillä ei enää tarvitse nostaa kissaa pöydälle, vaan hän kipuaa sinne aivan itse. Kuten kuvasta näkyy. :-)


Purkittelin mökillä siemenet ja lakitin ne ilmavilla harsomyssyillä. Vielä olisi ollut puutarhassa paljon purkitettavaa, mutta lumi on peittänyt kaiken allensa. Olisi kuitenkin ihanaa jos lumet pysyisivät maassa ja toisivat valoa pimeää loppuvuoteen.

Lupsakkaa viikonjatkoa.

~Katja~

Kesä 3/3



Yöllä satoi ensilumi. Aamulla oli kuin valkoinen harsokangas olisi heitetty puutarhan peitoksi. Viimeiset kesäkukkien siemenet kuivuvat mökin pöydällä, pian laitan nekin varastoon, sitten on kesä "purkissa", ihan kirjaimellisesti, odottamassa uutta tulemista.

Kermankeltainen krassi siementi runsaimmin. Sen siemeniä sain talteen niin paljon, että ensi kesänä voisin kasvattaa kokonaisen krassipellon jos mielin. Mikähän viiraa päässä, kun siemeniä kerää talteen aina ylenmäärin, eikä raaski jättää yhtäkään pomimatta, vaikka muutama siemen riittäisi?


Tänä vuonna kasvimaalla kasvoi papuja, sokerihernettä, keräsalaattia ja yrttejä. Ihan kokeeksi laitoin yhteen lavakaulukseen kaksi kesäkurpitsaa, mutta eivät onnistuneet. En tiedä mikä niitä vaivasi. Niiden sato alkoi mädäntyä eikä ehtinyt edes syöntikokoon. Tästä viisastuneena päätin, että kasvatan jatkossa kesäkurpitsaa vain lämpimällä terassilla jossa se tuotti aiemmin hyvän sadon. Muuten kaikki vihannekset kasvoivat hyvin ja satoakin saatiin ihan kivasti. Keräsalaattia syötiin jopa lokakuun alkuun asti.


Loppukesällä ihastui kanadanruusuihin ja istuttelin niitä rannantuntumaan. Hieman jänskättää nyt miten talvehtivat täällä. Kesän aikana kaikki ruusut kukkivat kovasti mutta eivät päässeet vielä oikein kasvuvauhtiin. Keväällä lannoitellaan ja katsellaan josko alkaisivat rotevoitua. Kerron ruusuistani tarkemmin, sitten kun näen miten menestyvät, en uskalla innostua vielä.


Joitakin uusia kasvihankintoja tuli kukkamaalle (kuten joka kesä). Joista suurikukkainen Annabelle pallohortensia oli yksi tämän kesän suosikeistani. Istutin sen rhodomultaan kukkamaan reunaan. Paikka on hortensialle muuten mainio mutta pitää muistaa ottaa huomioon sen kasvuolosuhteet muiden kalkinsuosioiden joukossa ja välttää sen kalkitsemista hengiltä kun kalkitsee kukkaniittyä keväisin.


Näin kalman kalpeaksi muuttuvat kuutamohortensiat syksyllä, silti näen niissä jotain todella kaunista kelmeydessään. Kaikki kevätkukkasipulit istutin lokakuun alussa, valkokukkaisia tällä kertaa.


Yksi viimekesän salkoruusuista yllätti ja kukki vielä toisen kerran, vaikka pitäisi olla kaksivuotinen. Kelloköynnös teki paljon nuppuja joista suurin osa ei ehtinyt avautua, vaikka se sinnikkäästi yritti sittenkin kun kylmyys oli värjännyt sen lehdet punaisiksi. Keräsin kelloköynnöksen siemenkodat talteen ja ihmettelin niiden muotoa, pitää avata yksi ja katsoa miten siemenet ovat siihen pakattuna kunhan ovat kuivuneet..


Voih, on niin pitkä aika kevääseen, haikeaa! Onneksi sisäkasvit tuovat edes hieman lohtua kun tulee vihreän kaipuu. Pitääkin muistaa käydä ostamassa merilevälannoitetta niille, kun olen huomannut, että se auttaa pitämään ne paremmassa kunnossa talven yli. Itselle voisi myös ostaa samalla jotain vitamiinilisää pitämään kaamosmasennuksen loitolla ja ehkä saatan leipasta jonkin hyvän kahvikakun, se ainakin auttaa takuuvarmasti. :-)

Kuulumisiin ja mukavaa alkuviikkoa ihanat.
~Katja~

Otto söpöstelee :-)

 
Tämä harmaa ja sateinen vapaapäivä täällä kaipasi Oton kokoisen pläjäyksen kissa-asennetta.

Narukeppileikki on Otosta ihan vastustamaton ja sen palkaksi sain kuvattua kisuilua parhaimmillaan.

"En voi ymmärtää miksi mami ei jaksa leikkiä narukepillä jatkuvasti ja yrittää aina heilutella hiirilelua ja vaikka mitä pehmoleluja nenän edessä, ihan kuin kiinnostaisi, nau. Mikään ei ole ollenkaan niin hauska kuin narukeppi ja yksin leikkiminen on tylsää. Hiirilelun heiluttelu ei nyt auta. Tänne mami naruleikki odottaa, nau, nau!"


Otto on rodultaan persialainen joten turkinhoito vie aikaa. Turkissa on pumpulimainen aluskarva ja pitkä päälikarva ja turkki pitää harjata ja pestä säännöllisesti, jotta se ei takkuunnu. Onneksi turkin hoitoon on saatavilla hyviä apuvälineitä kuten furminaattori joka poistaa irtokarvaa ja ehkäisee turkin takkuuntumista. Otto ei paljon perusta turkinhoidosta mutta on totutettu kasvattajalla siihen pennusta asti joten se ei ole siitä ihan kamalan vastenmielistä. Pienillä lisänikseillä saa pesukokemuksesta kissalle mielekkäämmän kokemuksen.


"Kellin mielelläni selälläni, mutta se ei ole merkki, että masua saa rapsuttaa. Masun rapsutus on ehdoton no, no."

Kaulan alta rapsuttaminen on Otosta niin iki-ihanaa että, pikku-sametti-pääkky pitää tunkea kokonaan kämmenelle. <3


Otto syö sekä kuivaruokaa (Royal Canin persian, joka estää karvapallojen muodostumista) sekä märkäruokaa. Märkäruokalistalla on broileri, lohi, nauta, broilerin sydän ja rafaelin kiusaus. Lisäksi lemmikkikaupasta olen ostanut kissoille tarkoitettuja pakasteena broileri- ja kalapullia joihin on jauhettu sekaan luut ja sisäelimiä. Lisäravinteena Otto saa lohiöljyä, satunnaisesti vitamiineja ja kalkkia.


Yleensä Otto on todella kiltti kissa.  Ainostaan iltahepulit saavat Oton säntäilemään päättömänä ympäriinsä niin, että karvat vain pöllyävät.

"Mami pelkää, että satutan itseni kun haluan juoksennella, mutta paksu turkki pehmentää iskuja. Yleensä hepulointi on merkki vatsani toiminnasta ja sitten tuleekin jo kiire kissavessaan." 



Leppoisaa keskiviikkoa kaikille ja nautitaan syksyisistä tunnelmista.

Terkuin Otto ja emäntä

Puutarhavaja ministellen


Kesällä sain idea tästä pienestä puutarhavajasta ja aloin näpertelemään sitä pikkuhiljaa. Sisustus vielä puuttuu ja suunnitelmissa olisi tehdä seinustalle pieni kasvihuone. Muuten talo alkaa olla kutakuinkin valmis. Laitoin kuvia tekeleestä aiemmin Instaan. Viikonloppuna mökillä sain napsittua parempia kuvia tänne blogiin luonnonvalossa. Sade meinasi haitata kuvauksia mutta onneksi suuremmilta kosteusvahingoilta vältyttiin. Pahvinen peltikatto hieman vääntyili kosteudesta samoin pohjapahvi mutta sain ne onneksi suoristettua takaisin entiseen muotoonsa sisällä.
Kurpitsat olen tehnyt aiemmin fimosta samoin lyhdyt. Haravaan nappasin mallin mökin vanhasta rautaharavasta.

Kivaa syysviikon alkua.

-Katja








Kesäkuvia 2/3


Tänä kesänä kasvatin ennätyspaljon krasseja. Ne taitavat olla niitä kesäkukista helpoimpia ja myös varmimpia onnistumaan. Ei tarvitse kuin muistaa kastella ja vähän lannoittaa niin kukinta on taattu koko loppukesän.

Krassien pirteät värit ilahduttavat mökin edustaa ja kermankeltaiset somistavat kukkaniityn puoleista terassia. Olen aivan ihastunut noihin vaaleankeltaisiin. Karsin rehevää lehdistöä heti kun ne alkavat tehdä kukkanuppuja näin ne kukkivat runsaammin ja kukat tulevat parhaiten esiin. Pitänee muistaa kerätä siemenet talteen taas ensi kesää varten.

Saunan seinustalla parhaillaan siementävät jaloritarinkannukset, jotka kukkivat elokuun puolenssavälissä. Keväällä asensin jo hyvissä ajoin tukiverkon tuleville kukkavarsille ja tuolloin tuntui aivan hullulta kiinnittää se yli metrin korkeuteen pienten taimien yläpuolelle, mutta ritarinkannukset kasvavat aina melkoisiksi huiskaleiksi. Tänä kesänä pisin kukkavana ylsi katonharjalle asti. Näissä kaunottarissa ei ihme kyllä käy pölyttäjiä, perhoset ja kimalaiset eivät ole kukista kiinnostuneita. Sireenikiitäjän olen nähnyt joskus pyörivän kukkien ympärillä ja imevän mettä kolibrimaisesti paikallaan lekutellen. Se taitaa olla yksi harvoista hyönteisistä jotka yltävät pitkällä imukärsällään ryystämään mettä kukan näyttävästä kannuksesta.


Arabella-kärhö kukkii lepovuoden jälkeen yhtenä kukkamerenä ja kukintaa riittää takuuvarmasti syksyn pakkasiin. Kuivalla ja paahteisella eteläseinustalla se vaatii kukkiakseen paljon kastelua. Seinustan salkoruusut ottivat nokkiinsa viime kesän kuivuudesta. Ainoastaan yksi "selviytyjä" jaksaa kukkia lumikärhön seurana. Salkoruusun esikasvatus takkuili tosi pahasti ja vaikka kylvin siemeniä kahdessa erässä lopulta onnistuin kasvattamaan vain muutaman alun ja niistäkin vain tämä yksi selvisi kukkimaan. Ensi vuonna on turvauduttava kaupan siemeniin jos mielii näitä kukkia kasvattaa, omat siemenet itävät näköjään niin huonosti ettei kannata nähdä enää vaivaa.


Kivaa ja aurinkoista viikonalkua

ja  kukkakuulumisiin..
:-)

~Katja~








Kesä 1/3 ja uusi perheenjäsen esittäytyy




Tervehdys kuin tuulahdus kaikille teille ihanat lukijani. ❤
Kesä on hurahtanut ohi, ihan liian nopeasti kuten aina, siis ihan pikavauhtia! Lomalla tuli silti paljon kuvattua joten, päätin tehdä kertyneistä puutarhakuvista pienen sarjan jottei kuvapläjäyksestä tulisi liian raskas. Kuvien myötä palaan takaisin kesämuistoihin ja kutsun teidät jakamaan menneet puutarhahetket kanssani. :-)

Tänä kesänä mökkillä ei ole tehty tai aloitettu mitään sen suurempia projekteja, onneksi. Mökillä on otettu tavallista rennommin, eikä puurrettu isointa aikaa hikipäässä kuten tavallista. Olen antanut puutarhalle vapauden kasvaa ilman jatkuvaa väliinsekaantumista; ilman kasvien siirtelyä, jakamista, versojen kitkemistä, yleensä kitkemistä jne. Mielenkiinnolla olen seurannut tätä kokeilua ja puutarhan rehottamista valtoimenaan ja mitä siitä seuraa.. Kuinka ollakaan puutarha voi hyvin eikä kukkapenkit huku rikkaruohoihin, ainakaan pahemmin. :-)

Suuri apu on varmaankin ollut myös siitä, että keväällä putsasin penkit aika perusteellisesti rikoista. Kuiva ja viileä kesä on myös hillinnyt kasvua samoin kirvat, joita on ollut ikävän paljon. Joitakin uusia kasveja olen hankkinut kuten valkoista syysleimua ja hortensian kukkaniitylle jotta saisin kuutamopuutarhatunnelmaa, muutenkin valkoiset kukat viehättävät tuomalla valoa ja korostamalla runsasta vihreyttä. Dramaattinen tummapunainen ja keltainen saavat jäädä antamaan mukaan vaihtelua. Nyt haluaisin kitkeä niityltä vielä loputkin siniset kukat ja istuttaa tilalle valkoisia, mutta se jääköön kevääseen.

Heinäkuussa meille saapui uusi perheenjäsen Otto-kissa joka on rodultaan persialainen. Otto on rodulleen tyypillisesti aika letkeä tyyppi ja ottaa rennosti kuten emäntänsä. Otto on saanut paljon kaipaamaansa huomiota ja valoittanut jo "mamin" ja "isin" sydämet ihan kokonaan. Hänelle tehtiin heti oma ulkoilualue aitaamalla ylä- ja alaterassit. Tästä huolimatta Otto sai ensimmäisen punkkitartunnan mistä koitui eläinlääkärireissu. Punkki oli porautunut pojan silmäluomen kulmaan niin ikävästi ettei sitä voitu omin voimin poistaa. Onneksi eläinlääkäri sai punkin napsaistua nätisti kokonaan irti eikä siitä koitunut sen enempää harmia.

Otto on nauttinut täysin rinnoin kesästä mökillä kuten emäntänsä ja paluu kaupunkiin oli selvästi sille ihan booring-juttu. Paluu arkeen on ollut kaikilla edessä, mutta onneksi kesä jatkuu ja viikonloppuisin päästään mökille ulkoilemaan. Ottokin pääsee taas mielipuuhaansa sudenkorentojahtiin, joita se on jo onnistunut pari nappaamaan, silloin kun on mamin silmä välttänyt.

Ihanaa kesäistä viiikonalkua kaikille ja ihanaa paluuta arkeen.


Katja