Kevätpuro

Metsän läpi virtaa pieni puro joka keväisin tulvii sen sulavesistä.

Puron solina on yksi kevään iloisimmista äänistä. 

Vesi ryöppyää riehakkaasti sinne tänne metsän pohjalla kulkiessaan maaston muotoja seuraillen 

ja pärskyttelee sen pienissä putouksissa.

Kumpuileva maasto viivyttää puron etenemistä. 

Sen on kierrettävä mättäiden välistä, 

ohitettava kivet ja alitettava puunrungot, 

jatkettava yhä vain matkaansa polveilevaa rinnettä alas päästäkseen järvenlahteen.

Kyykistyn hetkeksi puron varrelle ja jään seuraamaan sen pienimuotoista elämöintiä. 

Alati liikkuva vesi hypnotisoi katseen, 

silmän liike lukkiutuu auringonvalonvälkkeeseen sen eloisalla pinnalla. 

Kosketan vedenpintaa puunpalasella, tunteakseni sen virtauksen voiman. 

Virta yrittää tempoa puunpalaa kädestäni, 

päästän lopulta irti ja se tempautuu vauhdikkaaseen laskuun kuin pieni rodeokajakki.

Sulavedet jatkavat kulkuaan kohti määränpäätään alas järvenlahteen. 

Raikas metsäilma, keväinen linnunlaulu, auringon kuivattama metsänpohja, 

kosteiden sammalmättäiden rehevä tuoksu kehystää tämän pienen hetken.

Peippo livertää kesän kutsun ilmoille, 

kiitos.

Metsä ei muutu minä muutun. 

Taas on tullut kevät ja aurinkoinen päivä välkehtii puron eloisalla pinnalla. 

Kaunista kevätviikonalkua teille rakkaat lukijani.

❤

-Katja-