Tivolissa; puutarhoja ja maisemia. Osa 1


Tämä ihastuttavan idyllinen pikkukylä sijaitsee vain 30 km päässä Roomasta ja noin tunnissa matka taittuu paikallisjunan kyydissä. Junan porhaltaessa matkaan sain pian ihailla  kukkivia hedelmäpuulaaksoja ja kevään heleä vihreys avautui eteeni kauneimmillaan.


Lähempänä kylää maisema muuttui vuoristoisemmaksi. Juna sukelsi vuorien läpi ja jatkoi siltoja pitkin yli rotkolaaksojen. Näkymät olivat huikeat ja tunnelma kuin vuoristoradassa. Alas ei uskaltanut katsoa, huii!


Asemalta matka jatkui jalan kapeaa lankkusiltaa pitkin joen yli Tivolin keskustaan. Kapeat kujat muodostivat talojan seinien kanssa labyrintin jossa oli ilman näkyvää maamerkkiä mahdotonta suunnistaa ja todella helppo eksyä. Paikalliset olivat kyllä hyvin auttavaisia ja tulivat mielellään tarjoamaan apua kun huomasivat turistin pyörivän hämillään kartta kädessään. Valitettavasti suurin osa puhui tosi  huonosti englantia jos lainkaan.


Mukulakivipäällysteisillä kujilla oli siellä täällä kauniita ruukkuistutuksia pehmentämässä talojen rosoisia seiniä.


Paikoitellen kujilla oli myös autoliikennettä ja oli aivan uskomatonta kuinka ketterästi paikalliset kieputtelivat autoillaan noilla kapeilla kujilla. Kävellessä oli varauduttava hyppäämään sivuun tai  kapeimmissa kohdin suorastaan litistymään kivieseinää vasten jotta mahduttiin molemmat kulkemaan. Onneksi kapeimmilla kujilla autoliikennettä oli vähän.


Yöpymispaikat olivat pääsääntöisesti  hostellityyppisiä ratkaisuja. Huoneet sijaitsivat asuintalojen yhteydessä useimmiten ylimmässä kerroksessa. Huoneen hintaan sisältyi tavallisesti aamupala, kahvikone/ vedenkeitin ja minijääkaappin antimet sekä (minulle tärkein asia) wifi.  Tavallisesti huoneen avain kävi myös ulko-oveen.

Ensimmäisen lomahuoneen isäntä luovutti luottavaisesti huoneen avaimen ja jatkoi sitten takaisin kattoterassiremontin kimppuun. Huikkasi lähtiessään laittamaan viestiä whatsappiin jos tarvitsen jotakin, nice!













Seuraavassa postauksessa matkataan Villa D`Esten upeaan puutarhaan. Tulkaa mukaan!

*Aurinkoista viikonloppua.*

Romanttinen Villa Borghesen puisto


Tämä suuri puisto on yksi suosikeistani ja varmasti yksi romanttisimmista Rooman puistoista. Sinne pääsee minusta kätevimmin metrolla joka vie aivan espanjalaisten portaiden alapuolelle ja metron sisäänkäynnin luota ajaa sukkelasti hissillä portaiden yläpäähän kirkolle niin ettei tarvitse kavuta "niitä portaita". Kirkolta jatkat matkaa noin sata metriä vasemalle ja siitä vielä vähän matkaa pengerrystä ylös oikealle ja tulet upealle näköalapaikalle aivan puiston reunaan.


Alueella sijaitsevat Villa Borghesen taidemuseo ja Villa Medicin kartano. 

Lukuisat kauniit puut olivat kukassa ja loistivat väripilkkuina kevään vaaleanvihreyden keskellä. Puistossa lenteli siellä täällä kirkkaan vihreitä papukaijoja jotka herkuttelivat puiden kukilla. Yritin päästä niitä lähelle kuvaamaan mutta olivat heti valppaina ja lennähtivät ylempiin oksiin kuvaajan ulottumattomiin. 


Hevoskastanjat olivat vasta nupulla mutta voin vain kuvitella miten ihana tämä puistotie onkaan puiden kukkiessa.

Alueella oli kahvila josta sai ihania leivonnaisia ja jäätelöannoksia ja plussana päälle ilmainen wifi (joka oli muuten yllättävän nopea).


Puistosta voi vuokrata polkupyöriä ja segwaytä. Se onkin ainoa alue missä Roomassa voi vielä vapaasti pyöräillä. 

Näköalat ovat korkealta huikeat ja sieltä näkee Piazza Spagnan kuin Piazza del Popolonkin yli kohti Vatikaania.


Jos ei mieli jäädä shoppailemaan hienoihin merkkibutiikkeihin, joista Piazza Spagnan alue on kuuluisa, suosittelen Roomassa käydessä suuntaamaan tähän kauniiseen puistoon vaikka piknikille.   Mukaan voisi ottaa hyvää valkoviiniä ja tietenkin herkullista italialaista pizzaa! Ehkä ensi kerralla niin teenkin...


Kiitos kun viihdyitte mukana puistokierroksella :-) Seuraavassa postauksessa vien teidät Tivoliin, tervetuloa mukaan!


Rooman kauneimmat kirkot

Pietarinkirkko jäi tällä reissulla näkemättä, eikä pelkästään siksi, että olen sen edellisellä reissulla nähnyt vaan koska en halunnut jonottaa satoja metrejä päästäkseni pyhäkköön. Vaikka "kirkkojen kirkon" jostain syystä missaisi on hyvä tietää, että tästä katolisten pyhiinvaelluskohteesta löytyy kymmenittäin lähes yhtä kauniita vanhoja, koristeellisia ja  pakahduttavan kauniita suuria kirkkoja joissa kannattaa poiketa vaikka vain ohikulkumatkallaan. Samalla se suo mukavan pienen hengähdystauon kaupungin hulinasta.

Perinteistäni poikkeamatta juurikin näin menettelin tällä kertaa. Pistäydyin useaan toinen toistaan loistokkaampaan kohdalle sattuvaan pyhäkköön tallustellessani ristiin rastiin Rooman eri osissa. En ole koskaan voinut sivuuttaa sitä tunnelmaa jonka aistii kun astun kadun hulinasta sisään upeaan koristeelliseen tilaan ja lumoudun joka kerta siitä mahtavuuden ja ikuisuuden tunteesta jonka voi näissä vanhoissa kirkoissa kokea. Ahmin silmilläni niiden kauneutta; värikkäitä frescoja, marmoripylväitä, patsaita, kultaa ja marmoria. Mikä työmäärä ja taito tähän kaikkeen onkaan satsattu, en voi kuin "huuli pyöreenä" ihmetellä.

En ole identifioinut seuraavaa kuvakavalkaadia kirkoittain vaan haluan, että nautitte kirkkojen ulkoisesta ja sisäisestä kauneudesta yksilöimättä. Toivottavasti ne saavat teidät myös tuntemaan ja ihmettelemään samoin kuin tämän "satunnaisen matkaajan".

Nautitaan vielä viimeisestä pääsiäispyhästä ennen arkea.
 

Pääsiäisvalmisteluja

On ollut ihanaa olla reissun jälkeen kotona jo muutama päivä siitäkin huolimatta, että räntää on satanut ja ilma ollut niin "kotoisen" harmaa. Keväisen sään oikullisuudesta huolimatta tänään oli kotona puuhapäivä. Siivosin ja järjestelin asuntoa pääsiäiskuntoon. Tulostin ja kehystin italian kuvia seinälle ja järjestelin kuvia tietokoneelle. Sään hieman selkiinnyttyä piipahdin kaupassa ostamassa osan juhlapyhien menyyn ruokatarvikkeista ja aloin pikkuhiljaa valmistautumaan pääsiäisen viettoon. Koristelin asuntoa keltaisilla kukilla, suunnittelin pääsiäisateriaa vesi kielellä ja samalla napostelin ensimmäiset pääsiäissuklaat tottakai :-) 
Iltapäivällä aurinko paistoi nätisti. Kävin varastosta hakemassa kummini kutoman keltaraidallisen trikoomaton. Matto on niin pitkä, että se yltää eteisestä keittiön kautta olohuoneeseen. Matolla on  ikää jo yli kaksikymmentä vuotta vaikka sen hyvästä kunnosta ei voisi sitä heti uskoa. Jaksan aina ilahtua  se iloisen kirkkaankeltaisista raidoista jotka aikoinaan yhdessä kummini kanssa siihen valitsin. 
Matkakuvat odottavat nyt koneella ja juttua italianmatkasta on tulossa. Nyt kuitenkin aion keskittyä pääsiäisvalmisteluihin kun vielä ehtii. Pyhinä käväisen maton kutoneen kummini 85-vuotis synttäribileissä ;-)) Joten hyvää ruokaa, herkuttelua ja sukulointia olisi pääsiäispyhinä luvassa.


Kivoja viimehetken pääsiäsvalmisteluja kaikille, no panic, vielä ehtii :-)