Vanhan senkin uusi elämä

 

Innostuin ihan pitkästä aikaa tuunailemaan. Olohuoneen tamminen senkki oli jo jonkin aikaa pistänyt ikävästi sisustussilmään ja jotenkin se täytyi pelastaa. Senkin pinta oli niin haalistunut ja läikikäs, että maalaus tuntui parhaalta vaihtoehdolta. Aikani eri maalivaihtoehtoja mietittyäni päädyin lopulta perinteiseen kalkkimaaliin, kolmesta hyvästä syystä: hyvä peittävyys (ei siis tarvitse montaa maalikerrosta), maali ei sisällä myrkyllisiä aineita (ympäristöystävällinen), maalin tuoksu on miellyttävä, joten raskasta kaappia ei tarvinnut siirrellä maalauksen ajaksi jonnekin, vaan homman pystyi hoitamaan ihan siinä hollilla. Lisäksi halusin juuri sellaisen rouhean hieman kuluneen maalipinnan joka pukisi kauniisti huonekaluvanhusta. No siinä tulikin jo neljä syytä. :-)



Väriksi valikoitui perus vaaleanharmaan, joka löytyi värikartasta, koska en löytänyt juuri sitä oikeaa harmaata suoraan hyllystä. Samalla ostin purkin kalustevahaa joka sopi kalkkimaalin päälle ja teki kulutustakestävän kiiltävän pinnan muuten huokoiselle maalipinnalle.

Oikean harmaasävyn valinta on muuten yllättävän vaikeaa, uskokaa pois.  

Helposti harmaa taittaa siniseen tai vihreään 

ja jos haluaa ihan harmaan harmaan,

 pitää valkoisen joukkoon lisätä pelkästään mustaa pastaa sopivan tummuusasteen mukaisesti.

No niin ei kun tuumasta toimeen. Sivelin senkin maalilla kahteen kertaan välissä noin reilu tunnin kuivumisaika. Maali olikin nopeaa kuivumaan, joten rivakasti piti pensseliä heilutella. Lopputuloksesta tuli mielestäni aika hyvä vaikka en maalia edes ohentanut. Levityksessä käytin hyvin pehmeäkarvaista ns. rikottua pensseliä joka jätti kauniin tasaisen jäljen. 

Hyvä pensseli on maalaushomissa kaiken A ja O.

Maalin kuivuttua halusin siihen vielä lisää patinaa ja pyyhkäsin hiomapaperilla kevyesti tammipintaa paikoitellen näkyviin luodakseni antiikkista ilmettä. Lopuksi pyyhin maalipölyt huolellisesti pois nihkeällä liinalla ja annoin pinnan kuivahtaa seuraavaan päivään.



Viimeistelin senkin vahalla ja vahan kuivuttua kiillotin pinnan lopuksi pehmeällä liinalla. Vaha oli jäykkää levitettävää ja sitä pitikin hieroa voimalla jotta sen sai tasaisesti levitettyä.

Mitäs sanotte lopputuloksesta eikös ole aika kiva vaikka itse sanonkin? 



Maalin mainostetaan tarttuvan melkein mihin tahansa pintaan, mutta kalustevaha kannattaa poistaa huolellisesti ennen levitystä ja kevyt hiontakaan ei ole koskaan pahitteeksi. Maalimyyjä neuvoi puhdistamaan kalustevahan pois asetonilla ja neuvoa noudattamalla hyvin maali tarttui. 

Kalkkimaalikokeilut eivät tämän kokemuksen myötä jää ensimmäiseksi eikä viimeiseksi,

 vaan pensseli heiluu täällä varmaan jatkossakin. :-)

Katja