Puutarhani värit: Sininen, My garden colors: Blue

Talven synkimpään aikaan minua piristää takuu varmasti kesän muistelu. Se saa ajatukset loikkaamaan kevyesti räntäsateisesta todellisuudesta kohti kesän aurinkoisia hetkiä. Vaikka viime kesä ei liiemmin aurinkoa ja lämpöä tarjonnutkaan niin ikkunan takana vaaniva synkkyys saa nekin harvat hetket kultaamaan. :-)
Lähdin toiveikkaana penkomaan kuvahistoriaa ja sain samalla ajatuksen tästä minisarjasta jossa esittelen puutarhaani väriteemoittain.

Aloitan sarjan sinisellä värillä joka on puutarhani ehdoton suosikki. Sininen on luovuuden väri. Se ei erotu kauas mutta sen katselu rauhoittaa ja avartaa mieltä. Siniset kukat sointuvat hyvin muunväristen kukkien rinnalle ne ovat vaatimattomia mutta siksi aina niin viehättäviä.  

Pitemmittä puheitta sukelletaan sinisiin puutarhaunelmiin, hupsistakeikkaa!

Seuraavassa osassa keltainen.

Lämpimin ajatuksin.

 With warm thoughts.

❤

Katja

Eläinten tunteet

Olen monesti pohtinut miten paljon sitä kuvittelee tietävänsä eläinten ajatusmaailmasta. Joskus lemmikin käyttäytyminen näyttää niin inhimilliseltä ettei voi olla ajattelematta etteikö sillä olisi samoja tunteita kuin meillä ehkä vielä jotain enemmän kuten vaisto tai herkkyys aistia mitä ajattelemme. 

Meillä oli Saku-japaninspanieli joka kävi kutsumassa vieraat kahville käpälällä jalkaa koskettamalla. Kun vieras oli kestitty ja siirryttiin olohuoneen puolelle Saku odotti maltillisesti noin tunnin ja kävi uudestaan vieraan jalkaa tassulla koskemaan, tämä ei kuitenkaan tarkoittanut uutta kahvikutsua, ei, vaan Saku halusi, että vieras lähtisi kotiin, jotta hän pääsisisi samalla lenkille. Tokihan tätä ei vieraalle kerrottu ettei loukkaantunut ;-)) Saku oli hoksannut, että meillä oli tapana lähteä vierasta saattamaan ja hän pääsi samalla mukaan lenkille. 

Toinen koiramme Bella-mopsi osasi tuoda vesikupin kun se oli tyhjä ja Hessu-kissa varasi itsensä päiväretkiltä ulkorappusille juuri ennen kun tulimme koulusta ja töistä.

Myöhemmin minulla oli kaloja (kiekkoja) jotka osasivat erottaa vieraat ja talonväen. Arkoina ne rymysivät kasvien taakse piiloon vieraitten silmistä, siten meillä kalat esiteltiin kuvailemalla niiden ulkonäköä samalla kun vieraat yrittivät katseellaan bongata niiden arkoja silmäpareja akvaarion vesikasvien takaa. Vieraitten lähdettyä kalat uivat pian takaisin näkösälle. :-) Keväällä oli huvittavaa seurata kalojen riemua kun napsivat hyttysentoukkia joita pyydystin elävänä altaaseen kevään lämpimistä sulalätäköistä.

Olen kuullut monesti ettei eläin tunne ja tiedä mitään ja ettei siitä voi/ saa ajatella kuin ihmisestä. Tämä saa minut automaattisesti ajattelemaan ettei henkilö oikeasti tunne eläimiä tai tiedä mistä puhuu. 

Eniten minua sieppaa kommentit jossa nisäkkäiden älykkyyttä tai tunteita vähätellään vertaamalla niitä ihmisiin. Valitettavasti tällainen vähättelevä ajattelu on oikeuttanut monien tuotanto eläimien kaltoinkohtelun. Nyt tiedetään etteivät älykkyys ja tunteet kulje käsi kädessä. Tutkijat ovat todistaneet eläinten tunteiden olemassaolon ja jopa päätelleet, että eläimillä voi olla hyvin voimakas tunne-elämä huolimatta siitä, että ne eivät ehkä pysty samanlaisiin älyllisiin suorituksiin kuin ihmiset. 

Minulla on tapana jutella eläimille, tietenkin enemmän ja vähemmän lässytellen :-) En tiedä miksi niille pitää puhua kuin ihmislapsille jotenkin se vaan tulee kuin luonnostaan. Ei ole edes väliä millainen eläin on kyseessä saatan jopa huomata höpötteleväni helyttävän näköiselle metsäsittiäiselle (kuvassa) kun sen puuhia jään hetkeksi seuraamaan (ja kun kukaan ei ole kuulemassa ja siksi hulluksi leimaamassa :-)). Eläimet ovat aina olleet minulle kuin ystäviä osa luomakunnan suurta perhettä johon itsekin kuulun. 

Ilahdun aina löytäessäni eläinten puolestapuhujia kuten Helena Telkänranta joka on tehnyt kiitettävää tutkimusta eläinten tunteista ja käyttäytymisestä. Aihetta tarkemmin tutkinut ja siitä kirjan kirjoittanut evoluutiobiologi on kirjoittanut kirjan nimeltään Millaista on olla eläin? Se antaa paljon vastauksia eläinten käyttäytymiseen ja mielenkiintoisia esimerkkejä eläinten tunteista ja älykkyydestä. Itse luin kirjan mielenkiinnolla ahmien löydettyäni sen äskettäin lähikirjastosta. 



Varislintujen tiedetään olevan erittäin leikkisiä ja älykkäitä ne jopa pystyvät päättelemään näkeekö toinen lintu maassa olevan herkkupalan ennen kuin he ehtivät nappaamaan sen. Kaarina Davis on parhaillaan mukana tekemässä kirjaa variksesta, odotan kirjaa mielenkiinnolla. Tarkemmin kirjasta TÄÄLLÄ KLIK

Nisäkkäät jotka leikkivät tuntevat mielihyvän lisäksi surua, iloa, pelkoa ja vihaa. Kissat, koirat ja monet linnut leikkivät mutta myös kalat, liskot ja mustekalat osaavat leikkiä!

⧫

Koirat osaavat tulkita isäntänsä tunnetiloja eleistä ja ilmeistä. Linnut eivät kuitenkaan laula minua ilahduttaakseen eikä oravat tiedä, että "mami" laittaa herkkupähkinöitä laudalle heitä varten, vaikka kuinka haluaisin niin kuvitella. Ei ole todistettu, että nisäkkäät tuntisivat monimutkaisempia tunteita kuten kaunaa ja siten hautoisi kostoa huonosta kohtelusta. Nisäkkäät surevat mutta eivät ymmärrä kuolemaa, koira ei ymmärrä miksi yksi laumasta on poissa.

⧫

Eläinten tunteiden tutkimuksesta löytyy Yleltä juttu täällä KLIK ja tuoreempi Iltalehden juttu aiheesta täällä KLIK. On hienoa, että tätä aihetta on alettu nyt tutkia tarkemmin ja eläinten tunteet tunnustetaan tieteellisesti, vaikka tokihan kaikki lemmikkien omistajat ovat asian aina tienneet. 


Tänään laitoin tänne tämän eläinaiheisen postauksen, koska tiedän, että lukijoissani on muitakin eläinystäviä joille eläimet ja luonto ovat tärkeitä. 

Postauksen vastauksena olisi kiva kuulla teidän tarinoita eläinten tunteista ja älykkyydestä.

Kuvat ovat Kuopion museosta viime lauantailta :-)

Mukavaa viikonloppua ihanat!

❤

Katja

Marraskuu

Marraskuu

Maisema ruskean sävyinen kuollut. 

Odottaa valkeaa lakanaa alastoman ruumiinsa verhoksi. 

Kyynelet oksien kärjissä,

 saatamme poisnukkujaa.

Kuu katselee kaukaa kaihoisasti. 

Se valaisee hiljaista saattojoukkoa. 

Tähdet saapuivat.

Metsä huokaisee ja kohauttaa väsyneitä harteitaan. 

Kivet seisovat järkähtämättä paikoillaan.

Tuuli tuli sittenkin.

Metsänväki vetäytyi jo pois.

Nukkuuko kaikki vai olenko yksin hereillä? 

Hiljaisuus painaa, hengitys huuruaa. 

Odotan hetken vielä, menenkö vai jäänkö? 

En haluaisi päästää irti kylmästä kädestäsi. 

Tuuli lohduta. 

Osa minusta on täällä. 

Näissä puissa, kivissä, puiden oksissa, tuulen kuiskeessa.

Myöhästyin ja lumen alle jäin.

Katja

Osallistun samalla Pieni lintu blogin MAKROTEX/ Marraskuu haasteeseen. Lisää osallistuneiden kuvia voit käydä katsomassa TÄÄLTÄ.

The Hatter

Iloinen tervehdys harmaaseen marraskuuhun!

Laitoin tänne kuvia hämyisten marrasiltojen puhdetöistä. Täällä on taas puikot heiluneet ahkerasti sohvannurkassa ja hattuja on valmistunut tiuhaan tahtiin. Käsityöt ovat niin sopivan rentoa puuhaa työpäivän ja kuntosalin jälkeen, ihan parasta mindfulnesia! 

Olen napannut näihin malleihin ohjeet Novitalta, baskeriin lisäsin palmikkoreunan resorin tilalle. Valmiita malleja on ihanan helppo seurata eikä tarvitse itse vaivata päätä kavennuksissa ym. 

Harmaan lippamallin tein itselle, baskerin palmikkoreunalla äidille ja sininen pipo on tulossa miehelle. Kolme kerää valko, musta, harmaa kirjavan kukertavaa lankaa odottaa vielä käsityökopassa, katsotaan mitä niistä vielä syntyy, ehkä pitkä kaulahuivi ja myssy. Malli vielä hakusessa.

Reipasta viikonalkua kaikille ihanille lukijoilleni. 

❤

Terkuin Katja