Eläinten tunteet

Olen monesti pohtinut miten paljon sitä kuvittelee tietävänsä eläinten ajatusmaailmasta. Joskus lemmikin käyttäytyminen näyttää niin inhimilliseltä ettei voi olla ajattelematta etteikö sillä olisi samoja tunteita kuin meillä ehkä vielä jotain enemmän kuten vaisto tai herkkyys aistia mitä ajattelemme. 

Meillä oli Saku-japaninspanieli joka kävi kutsumassa vieraat kahville käpälällä jalkaa koskettamalla. Kun vieras oli kestitty ja siirryttiin olohuoneen puolelle Saku odotti maltillisesti noin tunnin ja kävi uudestaan vieraan jalkaa tassulla koskemaan, tämä ei kuitenkaan tarkoittanut uutta kahvikutsua, ei, vaan Saku halusi, että vieras lähtisi kotiin, jotta hän pääsisisi samalla lenkille. Tokihan tätä ei vieraalle kerrottu ettei loukkaantunut ;-)) Saku oli hoksannut, että meillä oli tapana lähteä vierasta saattamaan ja hän pääsi samalla mukaan lenkille. 

Toinen koiramme Bella-mopsi osasi tuoda vesikupin kun se oli tyhjä ja Hessu-kissa varasi itsensä päiväretkiltä ulkorappusille juuri ennen kun tulimme koulusta ja töistä.

Myöhemmin minulla oli kaloja (kiekkoja) jotka osasivat erottaa vieraat ja talonväen. Arkoina ne rymysivät kasvien taakse piiloon vieraitten silmistä, siten meillä kalat esiteltiin kuvailemalla niiden ulkonäköä samalla kun vieraat yrittivät katseellaan bongata niiden arkoja silmäpareja akvaarion vesikasvien takaa. Vieraitten lähdettyä kalat uivat pian takaisin näkösälle. :-) Keväällä oli huvittavaa seurata kalojen riemua kun napsivat hyttysentoukkia joita pyydystin elävänä altaaseen kevään lämpimistä sulalätäköistä.

Olen kuullut monesti ettei eläin tunne ja tiedä mitään ja ettei siitä voi/ saa ajatella kuin ihmisestä. Tämä saa minut automaattisesti ajattelemaan ettei henkilö oikeasti tunne eläimiä tai tiedä mistä puhuu. 

Eniten minua sieppaa kommentit jossa nisäkkäiden älykkyyttä tai tunteita vähätellään vertaamalla niitä ihmisiin. Valitettavasti tällainen vähättelevä ajattelu on oikeuttanut monien tuotanto eläimien kaltoinkohtelun. Nyt tiedetään etteivät älykkyys ja tunteet kulje käsi kädessä. Tutkijat ovat todistaneet eläinten tunteiden olemassaolon ja jopa päätelleet, että eläimillä voi olla hyvin voimakas tunne-elämä huolimatta siitä, että ne eivät ehkä pysty samanlaisiin älyllisiin suorituksiin kuin ihmiset. 


Minulla on tapana jutella eläimille, tietenkin enemmän ja vähemmän lässytellen :-) En tiedä miksi niille pitää puhua kuin ihmislapsille jotenkin se vaan tulee kuin luonnostaan. Ei ole edes väliä millainen eläin on kyseessä saatan jopa huomata höpötteleväni helyttävän näköiselle metsäsittiäiselle (kuvassa) kun sen puuhia jään hetkeksi seuraamaan (ja kun kukaan ei ole kuulemassa ja siksi hulluksi leimaamassa :-)). Eläimet ovat aina olleet minulle kuin ystäviä osa luomakunnan suurta perhettä johon itsekin kuulun. 

Ilahdun aina löytäessäni eläinten puolestapuhujia kuten Helena Telkänranta joka on tehnyt kiitettävää tutkimusta eläinten tunteista ja käyttäytymisestä. Aihetta tarkemmin tutkinut ja siitä kirjan kirjoittanut evoluutiobiologi on kirjoittanut kirjan nimeltään Millaista on olla eläin? Se antaa paljon vastauksia eläinten käyttäytymiseen ja mielenkiintoisia esimerkkejä eläinten tunteista ja älykkyydestä. Itse luin kirjan mielenkiinnolla ahmien löydettyäni sen äskettäin lähikirjastosta. 



Varislintujen tiedetään olevan erittäin leikkisiä ja älykkäitä ne jopa pystyvät päättelemään näkeekö toinen lintu maassa olevan herkkupalan ennen kuin he ehtivät nappaamaan sen. Kaarina Davis on parhaillaan mukana tekemässä kirjaa variksesta, odotan kirjaa mielenkiinnolla. Tarkemmin kirjasta TÄÄLLÄ KLIK








Nisäkkäät jotka leikkivät tuntevat mielihyvän lisäksi surua, iloa, pelkoa ja vihaa. Kissat, koirat ja monet linnut leikkivät mutta myös kalat, liskot ja mustekalat osaavat leikkiä!
Koirat osaavat tulkita isäntänsä tunnetiloja eleistä ja ilmeistä. Linnut eivät kuitenkaan laula minua ilahduttaakseen eikä oravat tiedä, että "mami" laittaa herkkupähkinöitä laudalle heitä varten, vaikka kuinka haluaisin niin kuvitella. Ei ole todistettu, että nisäkkäät tuntisivat monimutkaisempia tunteita kuten kaunaa ja siten hautoisi kostoa huonosta kohtelusta. Nisäkkäät surevat mutta eivät ymmärrä kuolemaa, koira ei ymmärrä miksi yksi laumasta on poissa.
Eläinten tunteiden tutkimuksesta löytyy Yleltä juttu täällä KLIK ja tuoreempi Iltalehden juttu aiheesta täällä KLIK. On hienoa, että tätä aihetta on alettu nyt tutkia tarkemmin ja eläinten tunteet tunnustetaan tieteellisesti, vaikka tokihan kaikki lemmikkien omistajat ovat asian aina tienneet. 


Tänään laitoin tänne tämän eläinaiheisen postauksen, koska tiedän, että lukijoissani on muitakin eläinystäviä joille eläimet ja luonto ovat tärkeitä. 

Postauksen vastauksena olisi kiva kuulla teidän tarinoita eläinten tunteista ja älykkyydestä.

Kuvat ovat Kuopion museosta viime lauantailta :-)

Mukavaa viikonloppua ihanat!
Katja






25 kommenttia

  1. Eläimen tunteet on ainakin minulle, eläinten keskellä elävälle, ihan itsestään selvä asia. Ihana kirjoitus kaikin tavoin! Meidänkin "tuotantoeläimet" eli kanat ovat jokainen omia persoonallisuuksiaan. Aika hemmoteltujakin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti ovat! Kanat ovat niin söpösiä, olen myös haaveilut pienestä kanalasta jos vaan joskus olisi paikka missä niitä pitää niin heti hommaisin. Kivaa viikonloppua sinne sinulle ja 🐓:lle.

      Poista
  2. Ihana postaus♥ Meidän perheessä asustaa 12v karvakorva, joka tuntee välillä hyvinkin vahvasti tai siltä se ainakin näyttää:) Muutamia vuosia taakse päin tyttäremme mursi kätensä ja tämä oli kovin kipeä..yhtenä iltana tuo käsi osui johonkin tuolin kulmaan ja tytär kaatui maahan voivotellen, itkien...tyttärelläkin itku loppui välittömästi kun kaikki hämmästyneenä katsoimme koiraa, nimittäin ihan hiljaa liikkumatta istui siinä vieressä paikallaan, tuijotti tytärtä ja silmistä tuli ihan kuin kyyneleitä..Tuon jälkeen meni monta päivää ettei koira päästänyt tyttöä silmistään..Välillä taas kun oikein lapset innostuvat nauramaan/hulluttelemaan niin näyttää aivan siltä kuin koira hymyilisi.. Varmasti tuntevat♥ Mukavaa viikonloppua♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hellyttävä tarina. Koirat osaavat kyllä niin taitavasti tulkita omistajansa tunteita, että sitä on lähes mahdoton selittää. Ihanaa viikonloppua teille ja karvakorville.

      Poista
  3. Olipas se kertakaikkisen ihana postaus. Hyvin perustelit mielipiteitäsi, joihin on helppo yhtyä. Miksi eläimillä ei olisi tunteita eikä ymmärrystä? Kyllä ne osaavat tulkita omistajan tunteita ja olla mukana surussa ja ilossa. Erään ystäväni mies kuoli äskettäin ja suurin lohtu ystävälleni on heidän koiransa. - Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Anneli. Koirat ovat ihan parhaita lohduttajia ja osaavat olla läsnä. Ne vaistoavat tunteet joihin ei vaadita sanoja. <3 Samoin sinulle.

      Poista
  4. Hieno postaus ja hienot kuvat, kiitos! Eläimen kanssa vuosikausia samassa taloudessa eläneenä väitän, että ne ymmärtävät ja tuntevat enemmän, kuin yleisesti kuvitellaan. Yhteisen kielen puuttuessa on usein turvauduttava omiin tulkintoihin. Eläimen ja erityisesti lemmikin terapeuttinen merkitys ihmiselle on nykyisin onneksi jo laajalti tunnustettu asia.
    Mukavaa viikonloppua sinulle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Between. Lemmikit ovat hyviä tunteiden tulkitsijoita ja kuuntelijoita ja voisi väittää, että melkein lukevat omistajansa ajatukset ilman sanoja. Samoin sinulle. <3

      Poista
  5. Hyvä postaus! Eläinten kohtelusta ei puhuta liikaa.
    Luonnosta ja eläimistä puhumme paljon myös töissä lasten kanssa.
    Leppoisaa viikonloppua!

    VastaaPoista
  6. Hei Katja! Kissa ja koira elävät kanssani. Tiedän, että he ovat hyvin älykkäitä ja hyvin tunteellisia. Tänä vuonna sairauden vuoksi kissalla ei ollut pennuja ja koko kesän kissanpentu oli minä)) Ja koira on älykkäämpi enemmän kuin jotkut ihmiset) Hugs, Julia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Julia <3 Lemmikit osaavat lukea omistajansa ajatukset ja ovat ihan parhaita lohduttajia ja tunteiden tulkitsijoita. Kiva kun löysit tänne ja tervetuloa uudestaan.

      Poista
  7. Mielenkiintoinen aihe. Minulla ei ole lemmikkejä, mutta pidän kovasti eläimistä. Olen varma, että eläimillä on tunteita ja siksi käyttäydyn niitä kohtaan kunnioittavasti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu kun kävit kommentoimassa. Mukavaa viikonalkua sinne päin.

      Poista
  8. Olipa hyvä postaus sinulla! ELäinrakkaana ihmisenä se kiinnosti erityisesti. Tuli idea itsekin postata tästä joskus

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Vilma. Eläimet ovat lapsesta asti olleet lähellä sydäntäni ja siksi aihe tuli luonnostaan. Ajattelin, että liian usein unohdetaan miten tärkeitä luonto ja eläimet ovat ja siksi halusin muistuttaa heistä näin vuoden pimeimpään aikaan. Olisi kiva lukea sinunkin ajatuksia aiheesta joten eikun vaan kirjoittamaan. 🐿

      Poista
  9. Upea ja tärkeä postaus!
    Minä henkeen ja vereen eläinten oikeuksien puolustajana uskon ja tiedän vakaasti, että eläimet tuntevat laajasti ja ovat älykkäitä.Itselleni on kovin vaikeaa edes ajatella toisin.Surettaa, että ihminen on nostanut itsensä muiden lajien yläpuolelle,ja käyttäytyy diktaattorimaisesti luonnossa.

    Minäkin jutustelen ja "lässytän" ihan pienille hyönteisillekin. ;)
    Pelastelen matoja kävelyreiteiltä ja "purkitan" sisään eksyneitä hyönteisiä ja palautan takaisin ulos.

    Oma Santtukoirani (koiraenkeli) aikoinaan kolisteli vesikuppiaan keittiössä, jos se oli huvennut tyhjäksi ja jos sekään ei tuottanut tulosta, kantoi sen eteeni olkkariin.Ja koska Santtu oli herkkävatsainen, minun piti pakastaa sille talven varalle aina heinää, jota koirat vatsanpuruihinsa syövät.Kun vatsanväänteet iskivät, se istahti pakastimen eteen ja tuijotti sen ovea.Ja kun rekisteröi, että huomasin, siirtyi kupillensa odottamaan heinätukkoa.
    Tiesi aina, kun olin allapäin tai surullinen ja kiepsahti rullalle kylkeen lohduttamaan pusun kera.
    Lapsuudenkodissani oli poikasesta kasvatettu Tipi varpunen, joka vietti päivät ulkona ja odotteli parvekkeen ovenkahvalla sisäänpääsyä.Se nukkui yöt kirjahyllymme ylätasanteella ja lensi aamulla vanhempieni makuuhuoneeseen nokkimaan äitini kaulaa merkiksi, että halusi aamupuuronsa, joka sen tapauksessa tarkoitti hirssinjyviä ja tattarisuurimoita.Ulkona omassa parvessaan se lehähti luoksemme hetkeksi ohi mennessämme, ja jatkoi sitten normivarpusen eloaan lajikumppaneittensa kanssa.Kaikki tämä on täyttä totta, vaikka kuulostaa uskomattomalta.:) Pari viikkoa sitten odotin bussia, kun siihen jalkautui vanhempi pariskunta.Kohta ohi lennähti varis.Kuulin, kun pariskunta jutteli sille, että sinähän sait jo herkkusi tänään.Mies sitten kuitenkin heitti viereensä jonkun pienen makupalan jonka varis pelottomasti kävi noukkimassa.Kertoivat minulle sitten, että kaveri seuraa heitä aina joka puolelle asuinalueellamme kun lähtevät kotoaan ulos-on oppinut, että saa heiltä syötävää.
    Minä rakastan variksia! :) Odotan innolla tuota vinkkaamaasi kirjaa, kiitos siitä.<3

    Huomasin heti innostuvani, kun aiheena on eläimet, tulikin tätä kommenttia.;)
    Kiitos erittäin mielenkiintoisesta postauksesta.<3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihania eläinmuistoja olet saanut kokea. Voi miten erikoinen ja hellyttävä tarina Tipistä, aivan uskomaton. Jotenkin tuntuu että eläinrakkaita ihmisiä välillä vähätellään ja ihan kaikille ei uskalla edes kertoa, että höpöttelee hyönteisille. Niin tuttua puuhaa tuo lenkillä toukkien pelastaminen, eihän niitä nyt voi mitenkään jättää pyöräilijöiden liiskailtavaksi. Kai sitä on jonkinsortin hindu on kun kaiken haluaa pelastaa. 😊 Eläimet ovat olleet lapsesta asti lähellä sydäntäni, kuten aiemmin kerroin ja tulevat aina olemaan. Maailmassa tapahtuu niin paljon eläimiin kohdistuvaa julmuutta mitä ei voi käsittää. Siksi eläinten tunteiden tutkiminen ja niiden tunnustaminen auttaa niitäkin ihmisiä ymmärtämään ja arvostamaan eläimiä ehkä paremmin, joille luonto on ehkä vieras. Kiitos vielä kun kävit kommentoimassa täällä.

      Poista
  10. Itsellä ei ole lemmikkejä, mutta ymmärrän mistä puhut. Kaunis postaus :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi ja tervetuloa uudestaan.

      Poista
  11. Tässä pieni tarina siskon tytöstä joka oli meillä hoidossa ja katseli kun suomustin kalaa ja aloin juuri leikata siltä pään puukolla. Hän katsoi minua ja sanoi että tekisikö sinä minullekin noin jos olisin kala. Minulle tuli tosi kurja olo sillä hetkellä ja muistan tämän aina kun katkaisen kalalta pään, vaikka siitä on yli neljäkymmentä vuotta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minulle eräs tuttu biologi totesi kerran kaloja käsittellessään, ettei kala voi tuntea kipua kun sillä ei ole aivokuorta. En koskaan halunnut uskoa häntä. Siitä on myös reilu vuosikymmen ja nyt on tutkimuksilla selvinnyt, että kalat oikeasti tuntevat kipua. :-(

      Poista
  12. Viisaita sanoja. Ihmisten ei tuli vain käyttää eläimiä hyödykseen, vaan niitä pitäisi myös kunnioittaa ja kantaa vastuuta omista teoistaan. Asioita pitäisi osata ajatella myös eläinten ja ympäristön kannalta. Tosin pitäisi muistaa myös se, että eläimet eivät kuitenkaan ole ihmisiä, vaan niillä on usein erilaiset syyt käyttäytyä tietyllä tavalla kuin meillä ihmisillä. Lajikohtaiseen käyttäytymiseen tutustuminen olisi siis myös tärkeää! Esimerkiksi peloissaan oleva koira saa vain vahvistusta pelolleen, jos omistaja ottaa sen syliin ja lässyttää sille, vaikka samat toimet yleensä auttavat pelokasta ihmistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin on, luontoa pitää kunnioittaa eikä ajatella ensimmäisenä, että se on jokin uhka meille. Pitäisi osata ajatella viisaasti ja tehdä oikeita päätöksiä, ettei aiheuttaisi turhaa haittaa omasta tekemisestä luonnolle ja eläimille. Kuitenkin jokaisella meistä on vastuu ja vapaus. Kiitos kun kävit kommentoimassa ja lupsakkaa viikkoa sinne.

      Poista
  13. Miksiköhän eläinten älykkyyttä aliarvioidaan kun ne eivät tarvitse ihmisten kaltaista älyä?? Kuka meistä osaisi kutoa yhtä taidokkaan verkon kuin hämähäkki jne? Joo, vaistotoimintoja kyllä, mutta silti... Postailin joku aika sitten eläinten tunteista. Nehän ovat tosi tunteellisia! <3

    VastaaPoista