Elämän laihdutuskuuri

Miten paljon helpommalla sitä pääsisi kun ei olisi niin paljon kaikkea tavaraa? Koti olisi selkeämpi ja siistimpi, elämä olisi yksinkertaisempaa ja kenties tililläkin olisi enemmän rahaa.

Tätä samaista aihetta sivuttiin sopivasti myös viime Perjantai-ohjelmassa, satuitteko katsomaan? Aiheena: Vähemmän on enemmän. Luovu turhasta tavarasta, turhasta työstä, stressistä ja löydät onnen. Ohjelmassa mentiin kuuluisaa KonMaria syvemmälle kulutuksen syihin ja seurauksiin. Siinä rinnastettiin tavaramäärä ja ns. työorjuus eli se, että meidän pitää jatkuvasti tehdä enemmän työtä jotta saavutettaisiin tietty elintaso joka tekee meidät onnelliseksi. Miksi meidän on saatava kaikki, miksi emme voi tyytyä vähempään? Naapurilla/ työkaverilla/ ystävällä on uusi auto/ omakotitalo/ mökki/ koira/ jne. minunkin on saatava, onko näin?
  

Miksi pitää näyttää, että meillä menee paremmin kuin muilla, kun vähemmälläkin tulee toimeen ja ilman turhaa velkaantumista?


Olen pikkuhiljaa alkanut systemaattisesti perkaamaan kotiani poistaen kaiken sellaisen jota en oikeasti tarvitse. KonMarittanut olen aiemmin myös mutta silti syystä tai toisesta tavaraa tuntuu olevan aivan liikaa. Osan tavaroista olen vienyt kirpparille, myynyt Torilla tai kuskannut punaisen ristin Konttiin. Osan olen antanut halukkaille ja loput kenellekkään kelpaamattomat tavarat olen kylmästi laittanut kierrätykseen tai roskiin. 


Tavarasta eroon pääseminen on paljon vaikeampaa kuin sen hankkiminen. Minusta kun ei ole eettisesti oikein heittää mitään suoraan roskiin, kuten Marie Kondo kirjassaan neuvoo, vaan ensin on yritettävä keksiä kaikki muut keinot ja sitten vasta. Samalla se toimii opetuksena siitä, että tavaran hävittämisestä joutuu kantamaan vastuun ja se vastuu laittaa harkitsemaan seuraavaa ostopäätöstä kenties tarkemmin.




Minulle omaisuudella ja sen määrällä ei ole mitään tekemistä onnellisuuden kanssa. Asiat jotka ovat minulle tärkeitä eivät vaadi suuria pääomia eikä niitä voi rahalla edes ostaa. Voisin luopua paljosta siitä mitä minulla nyt on ja olisin edelleen yhtä onnellinen. Tunnustan etten ole koskaan oikein pitänyt työstäni vaikka se tarkkaa ja haastavaa onkin se ei ole siltikään tehnyt minua onnelliseksi. Vuorotteluvapaa laittoi arvomaailmani lopullisesti järjestykseen. Huomasin, että onnellisimmillani olen kesällä mökillä puutarhan ja luonnon ympäröimänä kädet upotettuina pehmeään multaan tai tekemässä jotakin sellaista johon tarvitaan luovuutta ja sitä sisäistä intohimoa joka saa tekemisen tuntumaan mielekkäältä. Vapaan aikana menoissa joutui myös pihistelemään huomasin miten vähällä sitä loppujen lopuksi tuleekaan toimeen eikä turhia ostoksia juurikaan tullut tehtyä.


Ohjelmassa puhuttiin omaisuuden tuomasta statuksesta joka usein suoraan rinnastetaan yksilön saamaan arvostukseen. Tästä syystä mielenkiintoisen ohjelmasta teki juuri haastateltavat vieraat. Toinen oli omaisuudestaan kokonaan luopunut entinen mainostoimiston johtaja (vuositulot ennen muutosta 200 000 eur) nykyinen joogaopettaja ja toinen virassa oleva kauppatieteiden professori yliopiston rehtori (vuositulot 100 000 eur). Mielenkiinnolla seurasin heidän perustelujaan elämänvalintaansa. Sympatiani olivat täysin tuon habitukseltaan vaatimattoman joogaopettajan puolella ja suorastaan nautin siitä tilanteesta kun tuo kauppatieteiden professori silminnähden kihisi raivosta katsellessaan ja kuunnellessaan tämän joogaopettajan rauhallista, varmaa, viisata ja elämään tyytyväistä olemusta.



Joogaopettaja pyysi ohjelmassa jokaista meistä pysähtymään ja kuuntelemaan omaa sisäistä ääntään. Jos se käskee lopettamaan tämän kaiken rahan perässä juoksemisen sitä on syytä totella, mutta se on vaikea päätös ja vaatii rohkeutta. Onnellisuus vs. velvollisuus kumpi voittaa? Mikä on sinun valintasi?

Onnellista viikonloppua kaikille, 

olkaa hyviä itselle ja läheisille.

❤

Katja

Raadollista raatamista

Kiirettä on pitänyt ja siitä syystä en ole taas hetkeen ehtinyt käydä teitä täällä tervehtimässä, vaikka usein olette mielessäni olleet.. 

Treenejä olen ahkerasti jumppaillut ja pumppaillut.  Rientänyt aamulla aikaisin töihin jotta ehtisin illalla ajoissa salille ja sieltä sitten kaupan kautta takaisin kotiin ruuanlaittoon ja näläntorjuntaan. 

Päivän viimeiset virkut tunnit olen kuluttanut sohvalla raatoani lepuuttaen ja tv:ä katsellen, eikä ole tullut pieneen mieleenikään tehdä mitään aivoja rasittavaa toimintaa, vaan antanut neulepuikot käsissä heiluen tv:n kaapata ne vielä hereillä olevat aivonosat, ennen kuin olen lopulta raahautunut zombina petiin. 

Nyt toivon, että tämä uusi viikko-ohjelma alkaisi jossain vaiheessa pikkuhiljaa rutinoitumaan ja sitä myöten tasoittumaan ennen kuin se menee liian raskaaksi ja alkaa maistumaan puulta. Toivottavasti ymmärrätte mitä tarkoitan. Lisäksi olisin niin kiitollinen jos saisin näinä kiireisinä päivinä kaikki asiat paremmin organisoitua eikä kodinhoito olisi täysin hunningolla, koska se jos mikä kaiken muun lisäksi, rassaa tosi paljon säntillistä minääni.

Mies on ottanut onneksi "vähin äänin" tehtäväkseen viikkoimuroinnin, tiskaukset ym. varmaan tilanteen pakottamana poloinen kun ei tahdo hukkua "villakoiriin" ja likaisiin astioihin. Poden niin huonoa omaatuntoa siitä etten ole ehtinyt ja jaksanut olla apuna. Tästä johtuen olen vakavasti harkinnut robotti-imurin hankkimista meille. Jospa se toisi osaltaan helpotusta arkiaskareisiin. 

Ajatus imurista on vielä niin uusi etten ole ehtinyt tutustumaan imurimalleihin. Ainoan tietämykseni rajoittuu niihin hassuihin kissapätkiin joissa nämä karvakaverit huristelevat pitkin asuntojen lattioita robotti-imurin kyydissä. Laite on kuitenkin tarkoitettu ihan siivousavuksi eikä pelkästään lemmikkien viihdyttämiseen? Jos kellään siellä on robotti-imuri kotona kertokaa suosituksia, ottaisin mieluusti vastaan. Kannattaako hankkia ja millainen?

Näinä kiireisinä viikkoina en ole montakaan kertaa ehtinyt syksyistä luontoa kuvaamaan. Laitoin tähän nämä muutamat värikkäät ja kuuraiset syyskuvat matkanvarrelta koti - kuntosali.

Iloisin terveisin!

❤

Katja

Reippailija Hemuli löytyi

Heipsan kaikille pirtsakoille lukijoilleni siellä!
Monia varmaan on jo ihmetyttänyt minne olen viikoksi kadonnut joten täytyy nyt hieman avata sitä mitä olen täällä salaa puuhastellut.

Syy siihen on ollut se, että olen aloittanut tooosi pitkän tauon jälkeen kuntosaliharjoittelun. No tämä alkuinnostus on tietysti vienyt "tällaisen helposti syttyvän" täysin mukanaan ja heti töiden jälkeen olen porhaltanut intopiukeena ja tukkaponnarilla salille.

Ihan alkuviikosta tehtiin kehonkoostumusmittaus ja sitten laadittiin treeniohjelma kuntosalivalmentajan kanssa. Alkuun pääseminen on aina vaikeaa ja silloin on hyvät neuvot tarpeen siistä syystä turvauduin tässä tapauksessa ammattilaisen apuun. Tiedän, että vaikka kuinka varovasti aloittaa niin lihakset tulevat takuuvarmasti alussa kipeäksi mutta tiedän myös kokemuksesta ettei heti pidä alkaa lannistumaan sillä pian kropan pitäisi alkaa tottumaan harjoitteluun ja tehoja voidaan lisätä.

Kuntokeskuksessa on tarjolla lisäksi kehon huoltoa jumppareiden vetäminä, joista syvävenyttely ja pilates ovat ainakin minulle palautumista helpottavia. Tarjolla on myös monenlaista jumppaa joista löytyy varmasti ihan jokaiseen makuun sopiva. Kunhan ilmat viilenee eikä enää ulkoliikunta huvita, otan niitä takuuvarmasti mukaan ohjelmaan, niin mielenkiintoisia uusia treenejä oli tarjolla. Kaiken tämän rehkimisen vastapainoksi pitäisi tietenkin malttaa pitää niitä lepopäiviä jotta lihas saa aikaa kasvaa ja kehittyä. Tärkeää on myös syödä oikein ja riittävästi, sitä olenkin tässä alkanut opettelemaan pikkuhiljaa. Hiljaa hyvä tulee.

Minulla ehdottomasti heikoin kehonosa on ylävartalo ja siellä nimenomaan kädet, vaikka luulisi, että puutarhassa puuhailu olisi käsille kehittävää se ei näköjään ainakaan minulla riitä. Sen sain kehonkoostumusmittauksessa pettymyksekseni huomata, vaikka se toki terveellistä hyötyliikuntaa onkin, se ei yksin riitä lihasta kasvattamaan.

Tämä viikko on ollut vielä sellaista kevyttä pumppailua pienillä painoilla, tutustumista ja tunnustelemista ja testailua mikä tuntuu hyvältä. Uudessa kuntosalissa on paljon sellaisia laitteita joita en ole aiemmin käyttänyt joka tekee harjoittelusta entistä haastavampaa kun pitää ensin opetella niiden turvallinen käyttö, säädöt ja painot jne. Olo on ollut aivan mahtava kaikesta huolimatta ja tuntuu kuin olisi taas löytänyt itsestäni sen pienen "reippailija Hemulin" joka janoaa uusia haasteita uuden liikuntaharrastuksen parissa.

Tänään tein aikaisin aamulla tehokkaan ylävartalotreenin ja nyt pitäisi suunnata ulos pikkulenkille ja sen jälkeen saunan lämmitykseen, tämä se on elämää!

Ihanan virkistävää viikonloppua teille ihanaiset.

❤

Katja

Syksyä minimaailmassa

Viimepäivien värikkäät syysmaisemat inspiroivat ideoimaan tämän syysasetelman. Lyhdyt saivat mallinsa kaupan yksinkertaisista valkoisista peltilyhdyistä. Lampaantaljasta tein pitkäkarvaisen ja värikkäitä vaahteranlehtiä väsäilin niin paljon, että sain niistä tehtyä myös kuvan seppeleen. Penkki odottaa maalia pintaansa mutta näyttää ihan kivalta noinkin, joten saa nähdä maalaanko sitä kuitenkaan.  Kurpitsat olen valmistanut viime syksynä.

Värikästä syksyä ihanat lukijani ja miniystävät. 

❤

Autumn nature is inspirational. Lanterns got their model from simple white tin lantern. The sheep's skin became long-haired and I made colorful maple leaves so much that they were enough to wreath. The bench is still waiting for the finish, but looks just as good as it is. Pumpkins have prepared for last Halloween.

Lovely Autumn to my Readers.

❤

Katja