Puutarhani värit: Punainen, My garden colors: Red

Puutarhani värit sarjassa esittelen nyt puutarhani punaiset kukkijat, juuri ne ihanuudet, jotka lämpimin sävyin saavat puutarhan hehkumaan. Olen ihastunut erityisesti punaisiin värililjoihin joiden näyttävä kukinta on parhaimmillaan loppukesällä. Vaikka liljojen kukinta on pitkä, kukat pysyvät hyvin pystyssä eivätkä kaatuile edes loppukesän sateissa ja mikä parasta nämä ovat niitä harvoja sipulikasveja joihin myyrät eivät koske.


Keväisin järven puoleiseen rinteeseen kohoavat vuorenkilpien vaaleanpunaiset kelloryppäät. Muuten niin vaatimaton lehtipeite muuttuu kukkivaksi koristukseksi. Vuorenkilpiä kasvoi paljon myös ennen kotonani ja siellä se oli ns. joka paikan kasvi jota äitini istutti paikkoihin missä mikään muu kasvi ei viihtynyt. Osa vuorenkilven kukista tuoksuu miedosti aniselle, oletteko huomanneet?


Toinen kotoani tuttu kasvi on krassi. Se on aina yhtä sympaattinen, rentona ja rehevänä kukkiva tylsänkin kukkapenkin piristys. Keväisin kylvän siemeniä kukkapenkin aukkokohtiin paikkoihin jossa se saa rauhassa loppukesällä röyhytä ja kukkia ihan valtoimenaan.


Täpläkello on mökkipihan sulostuttaja ja valloittaja. Se menestyy välillä ihan liian hyvin ja karkailee helposti istutusalueesta toiseen jos sitä ei paimenna ahkeraan. Hauskat torvimaiset kellokukat puhkeavat näyttävinä ryppäinä kasvin puumaisiin varsiin.


Pioni on monen mielestä kukkien kuningatar ja eihän sitä voi olla ihastelematta. Mökille kymmenen vuotta sitten hankkimani Sarah Bernhard on ollut aika vaativa "diiva" joten se ei ole vienyt puutarhurin sydäntä. Tämä hempeän pinkki pioni kasvoi alun alkaen ylhäällä kukkaniityn koristuksena mutta siirsin sen kielloista huolimatta alas paahteiseen rantaan. Pionit ovat upeita kukkiessaan ja punainen pitkävartinen korallikeijunkukka sopii hyvin tämän hempeilijän seuraksi.


Jättimaksaruohoja olen suosinut tontilla kimalaisten vuoksi. Ne vetävät näitä ahkeria pölyttäjiä puoleensa mangneetin tavoin. Siitä syystä siirsin kasvin rantaan pois yläterassin vilkkaasta kulmasta, jotta terssilla oleilijoiden ei tarvitse hätyytellä sinne eksyneitä pörriäsiä. Paahteinen ranta on maksaruoholle mieleen kunhan muistan niitä välillä kastella.


En ole mikään vaalenapunaisten ja punaisten kukkien ystävä, mutta siitä huolimatta niitä on kuin huomaamatta kertynyt jo jonkinlainen kokoelma. Pienikukkaisista lajeista kurjenpolvet ovat kiitollisia ja pitkään kukkivia ja akilleijat tottakai puolustavat vaatimattomuudellaan paikkaansa mökkipuutarhassa.


Puutarhakuvista ja blogeista tulvii niin paljon ihania ideoita joita tekisi mieli päästä heti toteuttamaan. Kenties tulevana kesänä hullaannun ruusuihin ja perustan aurinkoiseen rantaan hehkeän punaisen ruusupenkin tai pioneihin niin, että hankin noita vaalenpunaisia kaunottaria useammankin yksilön. Vielä ei voi kuin haaveilla kaihoisasti ja suunnitella tulevan kesän projekteja. Kevättä odotellessa..


Iloista pakkasviikkoa ja toivottavasti pian nähtäisiin pilkahdus auringosta.

Terkuin Katja


20 kommenttia

  1. Aaah! Ihanaa väriterapiaa! Niin kaunista! Minä niin rakastan pioneja! Kiitos näistä!
    Mukavaa viikkoa!

    VastaaPoista
  2. Yhdyn edelliseen kommenttiin täysin! Fantastista väriterapiaa ja iloa antoivat nämä hurmaavan kauniit kuvasi! Ja onneksi niihin oli eksynyt niitä vaaleanpunaisiakin, juuri tuollaisia hentoja lajikkeita, jotka ovat omia suosikkejani. :) Kiitos näistä! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ole hyvä, mukavaa talviviikkoa sinne. <3

      Poista
  3. Aivan upeita punaisen sävyjä, niin kauniita kukkia♥ Yksi lempiväreistä on pinkki:) Mukavaa alkanutta viikkoa♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, pirteää talviviikkoa sinne päin. <3

      Poista
  4. Aivan ihana kuvasarja toinen toistaan kauniimmista kukkijoista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, annos punaista kukkaterapiaa piristää talven keskellä. :-)

      Poista
  5. Innostu ihmeessä ruusuista, jos on vapaana aurinkoista paikkaa! Olipa kuvasi hyvää terapiaa värien muodossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruusupenkin perustaminen on käynyt kesäisin mielessä ja sopiva paikkakin löytyisi, mutta aina se on kuitenkin jäänyt muilta kiireiltä. Katsotaan ensi kesänä..Pirteää pakkasviikkoa sinne. <3

      Poista
  6. Ihania kukkakuvia, kesää kaivaten <3. Heidi H

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Heidi, voi kun näkisi edes pilahduksen auringosta. :-)

      Poista
  7. Nyt täytyy sanoa, että oli jo mekein liian kaunista katsottavaa. Tekisi mieli mennä peiton alle ja herätä vasta sitten, kun on kesä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Ansu. <3 Sanos muuta, kyllä tekisi mieli tehdä muumit ja alkaa talviunille. Toivottavasti saadaan pian kirkkaita talvipäiviä ja nähdään sitä kauan kaivattua aurinkoa.

      Poista
  8. Tuosta ekasta liljakuvasta tulee minulle mieleen lapsuus. Asuimme silloin eräällä koululla ja sen pihassa oli jotain tuontapaisia. Vuorenkilvet ihastuttavat meilläkin pihassa nykyään. Niitä pitää välillä jakaa, että taas jaksavat kukkia. Pionit on aivan ihania. Sellaista upeutta ei meillä ole, mutta krassit ilahduttavat syksyisin takapihalla. Mukavaa loppuviikoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joihinkin kukkiin on tosiaan kiintynyt jo lapsena ja niihin liittyy niin paljon muistoja ja se tunne. Varsinkin kukkien tuoksu luo vahvoja muistikuvia.

      Poista
  9. Kyllä on kauniita kuvia, ja ihania värisävyjä. Maksaruohot ei kerenny miulla syksyllä suaha kukkiaan auki ensinkään, onkohan liian myöhänen lajike. Pittää korjata tilanne, hankkimalla aikasempii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. <3 Minullakin lötyy lajike joka kukkii vasta syyskuussa. Kuvassa oleva isomaksaruoho kukkii yleensä heinäkuun alussa.

      Poista
  10. Ihanat kuvat kaikki kävisi minullekkin.

    VastaaPoista